17-vuotias tytär, 26-vuotias mies
Viime viikonloppuna kävi näytillä 17-vuotiaan tyttäreni 26-vuotias mies, josta en tiennyt mitään. Tapailua on kuulemma kestänyt reilun vuoden.
Hyvä puoli asiassa on se, että mies, no, poika, vaikutti vastuulliselta ja osasi käyttäytyä kohteliaasti. Elämänhallinnassakaan ei tuntunut olevan puutteita.
Huono puoli on se, että en usko tästä seuraavan kuin sydänsuruja tyttärelleni. Hän ei ole seurustellut aikaisemmin ja tuntuu, että mies vie häntä kuin makaronipussia korissa.
Onko tämä nyt niitä tilanteita, joissa lapsen on annettava tehdä omat virheensä ja opittava niistä vai puuttuisitteko asiaan jotenkin? Tyttäreni turvallisuuden tai henkisen hyvinvoinnin puolesta en sinänsä ole huolissani, sen verran täysipäiseltä poika vaikutti.
Vain harvat ihmissuhteet kestävät. En ymmärrä, miksi ihmiset yrittävät normittaa milloin mitäkin. Jos on hyvä olla suhteessa, niin sitten on sen aikaa kuin se kestää.