Ulkona alkaa olemaan jo niin kylmää, että pysyn päivät kotiluolassa.

Asun siis luonnossa ja keväästä asti olen kerännyt syötäviä lehtiä, kasvinosia, juuria, sieniä ja marjoja sekä säilönyt niitä talven varalle. Lääkekasveja olen säilönyt talven varalle. Olen kerännyt luolaani polttopuuta talvea varten ja metsästänyt eläimiä. Lihaa olen säilönyt samoin kuin niiden sisäelimiä, verta ja rasvaa ravinnoksi talvea varten. Kalaa olen metsästänyt ja säilönyt talvea varten. Eläinten turkeista olen tehnyt vaatteita ja nukkumataljoja talveksi sekä tehnyt puusta, kivestä ja luusta erilaisia käyttöesineitä että aseita. Nyt vietän taas talven yksin luolassani, sen takimmaisessa osassa mahdollisimman kaukana luolan suuaukosta josta tulee kylmää ilmaa sisään. Onneksi osaan tehdä tulen ilman tulitikkuja koska nuotio valaisee, lämmittää, kypsentää ruokaa ja pitää petoeläimet loitolla. Mutta ikäväksi aika tahtoo tulla kun aina ei keksi tekemistä. Silloin kerron itselleni tarinoita vaikka olenkin kertonut itselleni samat tarinat yhä uudestaan, että osaan ne jo ulkoa. Joskus teen esim. luusta koriste-esineitä. Luolassa pidän nuotiota 24/7 koko talven ja ulkona luolasta käyn vain kun käyn tarpeillani ja haen ulkoa lunta että saan sulattaa siitä vettä. Harmi, että minulla ei ole edes vaimoa ja lapsia täällä kanssani elämässä täällä täysin luonnonmukaista elämää ilman mitään nykyajan mukavuuksia kuten sähköä, sisävessaa, apteekista saatavia lääkkeitä, kaupasta saatavia ruokia jne.