Mitä mieltä siitä ettei 5v lapsi vietä yhtään viikonloppuja kotonaan?

Meillä ainakin lapsi on joka viikonloppu myös pois kotoa. Lapsi on isällään, koska joka toinen viikonloppu on tosi vähän, mutta viikko-viikko ei meille sopinut. Mulla on onneksi usein vapaapäiviä ja lyhyttä päivää ja muutoinkin otetaan illat rauhassa, ettei ole paljoa harrastuksia. En näe tuossa mitään ongelmaa.

Minä olen ollut tuossa tilanteessa. Lapsen isä ei halunnut tavata lasta eikä olla elämässä mukana, olin täysin yksin. Asun kaukana sukulaisista, lähin asuu 2h matkan päässä. Tein kahta työtä, 8h15min ma-pe sekä 9h la ja su. Noihin vielä matkat 50min suuntaansa, eli viikonloppuina n.11h poissa kotoa per pv. Lapsi oli vuorotellen mummolla ja papalla (vanhempani eronneet) sekä välillä kummitädillään viikonloput. Vaikeaa oli mutta oli pakko saada rahaa jotta pystyin kohentamaan elämäämme. Kun olin tienannut tarvittavat rahat, lopetin viikonlopputyön ja lapsen kanssa oltiin kotosalla, oli helpotus.

No onhan se raskasta lapselle. Mietipä omalle kohdallesi? Ei ikinä viikonloppuja kotona?

Kysyisin lapsen äidiltä, että eikö homma käy lapselle raskaaksi. Sitten kehottaisin miettimään asiaa omalle kohdalle.

Mä jättäisin asian läheisimmille, jos sinä olet vain tuttava. Tilanteeseen voi olla hyväkin syy, jota ei kerrota tuttaville.

No ei minusta tee. Ei se varmaan siitä vinoonkaan kasva ja varmasti sellainen erilaisiin asioihin ja tilanteisiin joutuminen jo nuoresta iästä lähtien kehittää sopeutumiskykyä. Silti, minusta lapsen elämä pitäisi välillä rauhoittaa ja hänen kanssaan pitäisi viettää myös kiireetöntä elämää lähivanhemman kanssa. Ehkä vähän outoa mutta mitenpä tuosta nyt huomauttaa.. Jos on läheinen kaveri niin ehkä sitten.

Ei tee hyvää.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 08:38"]Mä jättäisin asian läheisimmille, jos sinä olet vain tuttava. Tilanteeseen voi olla hyväkin syy, jota ei kerrota tuttaville.
[/quote]

No tuo 'tuttava' nyt oli vaan heitto... en keksinyt mitä olisin siihen laittanut. Ei siihen kannata takertua. Ap

Jokaisen oma asia, miten lapsensa hoitaa, jos ne on puettu ja ruokittu ja rakastettu. Oma lapseni ei juuri koskaan ole viikonloppuja kotona, se ei silti poista sitä, etteikö vietettäisi kiireetöntä aikaa yhdessä.

Rakastaminen ei koskaan yksin riitä. Myös teot merkitsee.

Jos mummo ja pappa ja täti ovat läheisiä lapselle, niin joissakin tapauksissa tuo voi parempikin järjestely kuin se, että lapsi olisi aina lähivanhemman kanssa. Ei tuohon kukaan ulkopuolinen voi ottaa kantaa. Ei kertomasi perusteella lapsi ole mitenkään heitteillä.

Alapeukuttaja alapeukuttelee vaikka ei tiedä asioista mitään. Minä kerroin, ettei oma lapseni ole juuri koskaan kotona viikonloppuna, mutta se ei tarkoita sitä, että lapsi olisi jossain mummeilla ja kylillä ja tädeillä ja ties missä. Alapeukutatko esim viikkoviikko-vanhempien kommentit?

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 08:34"]

Tuttavani 5-vuotias lapsi on siis joka toinen viikonloppu etävanhemmallaan ja muut viikonloput sitten milloin kenenkin mummon, papan tai tädin hoidossa... itse mietin miksi lasta pitää jatkuvasti pompotella paikasta toiseen? Ja miksei lapsi vietä viikonloppuja ikinä kotonaan koska arkenakaan ei laatuaikaa lähivanhemman kanssa ole kun suuren osan päivästä on kuitenkin päiväkodissa... Mitä mieltä olette? Voiko tälläisestä aiheesta huomauttaa? Tekeekö lapselle hyvää jatkuva pomppiminen paikasta toiseen?

[/quote]

Ei voi huomauttaa. Asia on täysin perheen oma, ei kuulu tuttaville pätkääkään.

Säälittää vain lapsi kun tuntuu olevan rasite lähivanhemmalleen.. esim. Jos viikonlopun vietto etävanhemman kanssa peruuntuu niin lapsi on aina saatava sitten muualle hoitoon... ei tule kysymykseenkään että voisi kotona olla sen peruuntuneen viikonlopun. Ap

Ai että sä oot ap ärsyttävä!et kai oikeasti ajatellu pokkana mennä huomauttelemaan jollekkin kaverilles tästä asiasta?mulla sukulaispoika on melkein aina viikonloput mun tai mummojen kanssa koska ite häntä pyydetään ja poika haluaa tulla ja hieno kaveri siitä on kasvamassa.

Lähivanhemmalla voi olla joku järkevä syy tähän järjestelyyn - sairaus, opiskelu, whatever. Ei pidä heti tuomita, jos ei tiedä taustoja ja lapsi on muuten hyvin hoidettu.

Miksi se lapsi ei ole kotonaan? Mikä sillä lähivanhemmalla on? Ehkä sen lapsen kannalta kuitenkin on parempi, että on jossain muualla kuin sen lähivanhemman luona.

Veikkaisin jaksamisongelmaa, masennusta tms josta ei kerrota julkisesti. Tunnen muutaman tällaisen ja ei tilanne minusta ole ollut paras mahdollinen lapselle. Jatkuva "riepotus" jättää jälkiä. Mutta näissä tilanteissa äidin jaksaminen on ollut heikkoa ja läheiset ilmeisesti tehneet parhaansa. Kahdessa tapauksessa on tehnyt mieli sanoa, mutta en ole sanonut. Toisessa lapsi reagoi psykosomaattisesti ja toisessa oireilee olemalla hyvin takertuva ja äidin mielestä hankala erojen jälkeen. Toisaalta ymmärrän sen, että runsaalla omalla ajalla yritetään auttaa sitä, että jaksaisi arkea paremmin, mutta toisaalta se näyttää tuottavan kehän jossa ongelma jopa pahenee.

Jos sen penikan kanssa viettää viikot niin miksi pitäisi viikonloput pilata sillä?

Meillä lapsi oli pienempänä varsinainen kyläluuta. Joka toinen viikonloppu oli isänsä kanssa ja usein, kun oli minun viikonloppu, niin halusi mennä mummolle yökylään (minun äidilleni siis). Itse olin kyllä samanlainen, milloin missäkin mummolassa huitelin. Ja jos isovanhemmat ovat vaikka työelämässä mukana, niin heillä voi se viikonloppu olla ainoa hetki, kun lapsenlapsen voi vaikka yökylään ottaa.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 09:38"]

Meillä lapsi oli pienempänä varsinainen kyläluuta. Joka toinen viikonloppu oli isänsä kanssa ja usein, kun oli minun viikonloppu, niin halusi mennä mummolle yökylään (minun äidilleni siis). Itse olin kyllä samanlainen, milloin missäkin mummolassa huitelin. Ja jos isovanhemmat ovat vaikka työelämässä mukana, niin heillä voi se viikonloppu olla ainoa hetki, kun lapsenlapsen voi vaikka yökylään ottaa.

[/quote]

juu haluaa varmasti, mutta lapsi ei aina ymmärrä tarpeitaan, siksi vanhempien tehtävä on sanoa ei nyt, tänään ollaan vaihteeksi kotona ihan rauhassa.

Minä sain lapsena koulun jälkeen olla kavereitten kanssa joka päivä. Vanhemmat eivät antanee kotiintulo aikojakaan, kun osasin tulla sopiviin aikoihin. Olin lapsena ylpeä tästä. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisin tarvinnut rajoja, minä olisin halunnut olla joku päivä ihan vain kotona perheen kanssa, mutten osannut kieltäytyä kavereiden seurasta, Oli rankkaa miettiä milloin pitää mennä lukemaan kokeisiin, milloin läksyt, jne. Ja en kehdannut kavereilla sanoa että on nälkä, vaan söin silloin kun heillä syötiin, jos syötiin, kun vanhemman sanaa ei ollut turvana että nyt pitää mennä syömään, jäin aina vielä vähäksi aikaa leikkimään.