Lue keskustelun säännöt.
Oon surullinen, ero ehkä tulossa.
30.01.2015 |
Mies ei välitä. Sanoo rakastavansa mutta ei osoita sitä mitenkään. Elää vain omaa elämäänsä. En tiedä mitä tehdä. Itse olen sidottu lapsiin ja aina kotona. Käyn kyllä töissä. Mutta muuten olen kotona vapa-ajan. Olen yrittänyt puhua mutta se menee siihen että mies suuttuu kun epäilen häntä ja hänen rakkauttaan. En varmaan kestä eroakaan. Romahdan täysin. Ensirakkaus kyseessä. Meillä oli suunnitelmia mutta ne tuntuu nyt turhilta. Mies ei tajua miten tämä nakertaa itsetuntoani. Olen vain kodin ja lastenhoitaja. Seksiä oli viimeksi joulukuussa. Sitä ennen varmaan keväällä.
Kommentit (11)
Jos koet olevasi kodin- ja lastenhoitaja, niin etkö ole muuta? Miten tuo työelämä? Käytkö työpaikalla vain sen takia, että saat vastineeksi palkkapäivän?
Edellisellä oli ihan hyvä pointti siinä, että se mies ei voi olla vastuussa sinun elämästäsi, itsetunnostasi ja onnesta. Oletko itse sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisit elää? Nimittäin itsesi kanssa sun on tultava toimeen tästä päivästä siihen viimeiseen hengenvetoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain muutosta tultava, tai masennut. Oli se sitten ero tai suhteen perusteellinen läpikäynti ja muutos.
Oon jo masentunut. Käyn hoidossa. Toivon että tilanteeseeni tulee muutos parempaan.
Ap
En jaksa esittää kyllä sitä pikkuvaimoakaan joka huolehtii kaikesta. En saa mitään vastakaikua. Mies ei mitenkään huomaa minua. Elää vain itselleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sillä toinen? Yritä saada teidät pariterapiaan, jos et onnistu on mies jo luovuttanut ja odottaa että sinä teet ratkaisun ja lähdet.
Ei ne miehetkään kiihotu panemisesta ihmisen kanssa joka voi muuten huonosti. Jos valitatatte toisillenne jatkuvasti se vie kaikki seksihalut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 10:39"]Ei ne miehetkään kiihotu panemisesta ihmisen kanssa joka voi muuten huonosti. Jos valitatatte toisillenne jatkuvasti se vie kaikki seksihalut.
[/quote]
No kun ei valiteta edes.
meillä oli sama juttu, ja eroon päädyttiin. Minä sen otin puheeksi, että jos ei muutosta tule niin eroon päädytään. Ja sanoin myös, että hänen pitää nyt miettiä, mitä tahtoo, tahtooko erota vai tahtooko tehdä jotain suhteen eteen. Ehdotin mm. pariterapiaa, yhteisiä tekemisä jne.
Mies ei kommentointu asiaa mitenkään, eikä ottanut sitä puheeksi ennen kuin joskus puolen vuoden päästä, jolloin sanoi tahtovansa erota. Se sattui, en ollut ajatellut että mies oli ajatellut eroa, vaikka meni huonosti, toivoin että jos jaksan olla kärsivällinen, niin kyllä me saadaan suhde kuntoon. Ja koko ajan mies oliskin jo mielessään tehnyt eroa.
Tästä on nyt vuosi aikaa, ja olen päässyt yli erosta ja ihan onnellinen näin yksin (meillä lapsi jo täysi-ikäinen). Miehen kanssa ollaan nykyään ystäviä, nähdään aika useinkin, ja jutellaan varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Mutta ei me yhteen voida enää palata, yritimme sitä pariinkin otteeseen tässä vuoden aikana, ja aina se alkoi ahdistaa. Oli pakko todeta, että vaikka meillä on ihan kivaa yhdessä, kavereina, niin muunlainen suhde meillä ei onnistu. Ei ainakaan, ellei myös mies tee jotain tunnelukoilleen (minä jo eron jälkeen omiani käsittelin, ja erosta oli kyllä hyötyä, se rikkoi suojamuurit ja pääsin käsiksi asioihin, jotka oli aiheuttaneet masennusta ym. Se oli raskasta, mutta kannatti, masennuskesta ei ole ollut tietoakaan vaikka tosi rankkaa on tunnetasolla välllä ollut).
Mutta vaikka olen nyt onnellinen enkä enää tahdo palata yhteen miehen kanssa, niin silti toivon, että olisimme voineet ratkaista ongelmat eroamatta. Mutta niin ei käynyt, en minä voinut sitä asiaa yksin päättää, mies ei ollut siihen valmis, ja minun täytyy sitä kunnioittaa. Ei kukaan toinen voi päättää, milloin joku toinen on valmis käymään läpi tunnelukkojaan. Sitä paitsi, voihan se olla, ettei se olisi mitään pelastanut, vaikka molemmat olisi yrittäneet saada asioita paremmiksi.
Mutta ehdotan silti, että ihan ensin yrittäisit ottaa itse vastuun omasta onnellisuudestasi, et odota että se on miehen tehtävä. Minä ainakin vähän kaadoin asioita miehen niskaan, että minä en voinut olla onnellinen kun hän ei ollut minun kanssani jne. Vain itseään voi muuttaa. Mutta joskus käy niin, että kun onnistuu muuttamaan omaa käytöstään, niin sen toisenin käytös muuttuu, ja ehkä jopa siihen suuntaan, joka vahvistaa suhdetta. Mutta ei sitä ikinä etukäteen tiedä.
Jaksamista ja voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että toista ei voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Mies ei voi olla sinun onnellisuudesta vastuussa vaan sinä itse. Tottakai se risoo, kun mies ei puhu eikä huomaa, mutta siinä sen huomaa, että vain itse voit tehdä itsestäsi onnellisen.
Eihän tuohon auta kuin keskusteluyhteys, muutos tai ihme.
Ihmeitä tapahtuu hyvin harvoin, mutta niitä voi tehdä. Kuulostat siltä, että yritä saada elämääsi sisältöä siitä miehestä. Mitäs jos hän ei olekaan sinun onnesi ehto?
Tämä on typeristä typerin klisee, mutta hanki elämä rakas ihminen. Hanki ystäviä, ole aktiivinen ystävyys- ja kaverisuhteissasi. Aloita harrastus. Rupea käymään kirjastossa. JOTAIN hyvä nainen!
Peli- alkoholi- tai shoppailuongelman hankkimista yritä välttää. Tosin sekin tuo jännitystä elämään, kun yrittää esittää ns. normaalia, vaikka yrittää koko ajan salailla jotain.