Mistä saisi elämäniloa ja tyytyväisyyttä, kun elämän perusasiat eivät ole kunnossa?
Olen jatkuvasti onneton ja se näkyy myös naamasta. Mieltä painaa huono työ- ja rahatilanne, yleinen maailmantilanne, yksinäisyys ja vaikeat ihmissuhteet. Siis asiat joihin on hyvin vaikea vaikuttaa itse. Yksinäisyyden eteen teen töitä, mutta uusien ihmissuhteiden muodostamien ei ole helppoa ja varmaan epätoivoni ja masentuneisuuteni jo karkottaa ihmisiä. Mistä tässä tilanteessa saisi iloa elämään, joka kantaisi ja saisi taas hehkumaan, että en rupsahda ennen aikaisesti, karkota kaikkia potentiaalisia ihmissuhteita ja tuhlaa omaa elämääni suremalla?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Päihteet. Kännissä on mukavaa, ja myös sosiaaliset taidot paranevat.
Varmaan on mukavaa mutta sosiaaliset taidot eivät todellakaan parane ja päihteiden käyttö edistää rupsahtamista. ap
Vierailija kirjoitti:
Päihteet. Kännissä on mukavaa, ja myös sosiaaliset taidot paranevat.
Tämä on ikävän totta ja aloittajan haasteet tuntuvat jokseenkin tutuilta. Tosin rahatianne on nyt parempi ja masennuksen takia pitkittyneet opinnotkin saan ehkä keväällä valmiiksi. En liene ihan kusinen ihminen, kun ihmisten ilmoilla saan äkkiä paljon kaikenlaista seuraa, mutta viime vuosina into lähteä sinne on ollut kuitenkin heikko. Jotenkin sitä vaan tuntee olonsa etäiseksi ja ulkopuoliseksi. Humalassa ei tule oikein mitään mietittyä niin silloin olo on helpompi ja jopa kepeä. Mutta pohjimmiltaan surullistahan tuokin on.
Luonnosta saan vähän helpotusta, mutta kaikki pyristelyt tuntuvat aina vain väliaikaiselta. Nyt sitten tämä vallitseva koronahulluus tähän lisäksi, niin enpä tiedä mitä pitäisi enää ajatella mistäkin.
Elämän perusasioita on säännöllinen ruokailu, riittävät yöunet keskimäärin 7-8h yö sekä säännöllinen liikunta.
Raha luo turvaa, ymmärrän sen. Ikävää, ettei se ole kunnossa.
Mitenkäs läheisyys ja halaaminen, voisiko niitä hetkiä tuoda lisää elämääsi. Naurua, hassuttelua ja kutittamista. Pikku juttuja ja kuulostaa neuvona tyhmältä, mutta ne on ne, mitkä kantaa yli huonojen aikojen.
Ei kukaan toinen ihminen voi tehdä sinusta onnellista ja iloista. Se ei ole muiden tehtävä, vaan sinun omasi. Et voi sysätä sellaista vastuuta muiden niskaan.
Tee asioita joista nautit, ne voivat olla ilmaisia.
Kirjat, elokuvat, hyvä ruoka, liikunta, luonto, vanhojen tavaroiden kunnostus, ihan mitä vaan.
Karta sellaisia asioita mitkä ei ole (mielen)terveydelle hyväksi, alkoholi, tupakka, huonot ihmissuhteet...
Vierailija kirjoitti:
Elämän perusasioita on säännöllinen ruokailu, riittävät yöunet keskimäärin 7-8h yö sekä säännöllinen liikunta.
Raha luo turvaa, ymmärrän sen. Ikävää, ettei se ole kunnossa.
Mitenkäs läheisyys ja halaaminen, voisiko niitä hetkiä tuoda lisää elämääsi. Naurua, hassuttelua ja kutittamista. Pikku juttuja ja kuulostaa neuvona tyhmältä, mutta ne on ne, mitkä kantaa yli huonojen aikojen.
Läheisyydestä ja halaamisesta on ollut pula koko elämän. :( ap
Ihan kuin ap:n teksti olisi minun kirjoittama. Kaipaisin niin kovasti lämmintä ja hyväksyvää ystävyyttä, tukea, turvallista oloa ja levollista mieltä. Olen niin väsynyt, mutta joudun tukemaan muita. Olen jo iäkkäämpi, irtisanottu, joudun etsimään töitä yhdessä nuorten energisten ja iloisten ihmisten kanssa. Yritän iloita pienistä asioista. Onneksi koirani pitää minut liikkeessä.
Olen yrittänyt ajatella, että surkuttelemalla saa vaan itselleen kurjan olon. En tarkoita, että kielteisiä tunteita pitäisi kieltää, mutta ei vaan uppoudu surkutteluun esim. lakkaa syömästä, kuuntelee masetavaa musiikkia, viiltelee itseään siis tekee sellaista mikä saa oman olonsa vielä kurjemmaksi. Vaikea selittää. Tunnustaa itselleen, että elämä on nyt päin helvettiä ja se on ihan tervettä realismia.
Siis tajuaa, ettei surkutteluun uppoutumalla paranna kurjaa oloa, koska se ei auta muuttamaan asioita paremmaksi.
No ne ovat ne pienet ilot. Harrastukset ja muu. Niiden avulla jaksaa päivästä toiseen ja voi unohtaa välillä sen että kaikki on päin v...
Päihteet. Kännissä on mukavaa, ja myös sosiaaliset taidot paranevat.