Jatketaan aiheesta yksinäisyys: yksinäinen, miksi luulet olevasi yksinäinen?
Itse luulen että kaikessa karuudessaan kysymys on hyvin pitkälle ulkonäöstä; Toki myös itseluottamuksesta mutta ulkonäköhän synnyttää hyvän itseluottamuksen automaattisesti, + Tietysti sitä myötä että muut ihmiset suhtautuvat sinuun niin myönteisesti jos Olet hyvännäköinen. En ole räikeän ruma mutta sellainen aivan Auttamaton harmaavarpunen ollut lapsesta asti. Siinä vaiheessa kun opin ehostamaan itseni nätisti niin lihoin sen verran että se juurikin kumosi sen meikkaamisen vaikutuksen. Lisäksi minulla on aivan liian monta ongelmaa ulkonäköni kanssa, että minulla olisi köyhänä ihmisenä varaa hoitaa kaikkia kuntoon. Tämä kaikki on aiheuttanut Arvuuttaja sisäänpäin kääntynyttä ja siitä on tullut sellainen negatiivinen kierre missä ei ole oikein mitään kohtaa josta ponkaista ylös. Lisäksi en luonnostaan jaksa varmaan puoliakaan siitä mitä muut ihmiset niin sekään ei auta. Eli voimavarat ja ulkonäkö. En voittanut geneettisessä lotossa. Tulin kumminkin uskoon ja se muuten todella paljon ja En ole katkera vaan yritän myöskin löytää Yksinäisyyden Parhaat puolet.
Next!
Kommentit (8)
Ja muutti todella paljon Eikä Muuten
En ole yksinäinen vaan M G T O W . Niillä on iso ero.
Koska haluan olla yksin. Sellaista naista ei ole, joka antaisi enemmän kuin ottaisi.
Koska olen arka ja ujo änkyttäjä, enkä keksi mitään puhuttavaa. Siksi minulla ei ole ystäviä, ei kukaan kaipaa minua tai halua olla tekemisissä kanssani. Olen tuomittu yksinäisyyteen.
Oon liian ujo ja tytöt ei tykkää ujoista pojista ja varmaan ruma kanssa
Koulukiusaamistausta -> huono itsetunto, herkistynyt toisten ihmisten mahdolliselle torjumiselle ja arvostelulle
Aikaisemmin sain usein palautetta hyvistä vuorovaikutustaidoista (työelämässä, opiskeluissa jne). Nykyään tuntuu vaikealta yrittää olla ihmisten kanssa, koen epäonnistuvani "kaikessa" sosiaalisissa tilanteissa. Luulen sen olevan seurausta liiallisesta yksinolosta.
*arkuutta ja, eikä arvuuttaja