Asioita mitä et tajunnut/tiennyt/ ollut kuullut tai lukenut/kukaan ei kertonut ennen raskautta?

En ollut tajunnut että alkion sydän alkaa sykkiä niin varhain. Itselläni ei alkanut eli lääkäri ohjasi tekemään lääkkeellisen tyhjennyksen. Ehkä seuraavalla kerralla onnistuu paremmin.

Että vauvan eri veriryhmä äidin kanssa on riski.

Että pahoinvointia voi olla aamusta iltaan tai millon vaan ja olo on ihan kaamea. Ei vain sellaista, että aamulla vähän lentää yrjö.

Miten moninaisia oireita voi olla, muutakin kuin perinteinen pahoinvointi, ja ehkä selkäsärky on joskus mainittu.

Voi tulla ihottumaa, närästystä, päänsärkyjä, flunssat iskevät herkemmin, särkee mitä moninaisimpiin paikkoihin, alkuraskaudessa jäätäviä väsymyskohtauksia…

Mutta voi tulla myös positiivisia ”oireita”: itselläni ainakin hiukset lakkasivat rasvoittumasta, hiukset olivat tosi paksut ja hyväkuntoiset, mutta ihokarvat taas kasvoivat todella hitaasti (ei tarvinnut niistä huolehtia viikkoihin). Ja aiemmin vaivanneet selkäkivut parantuivat!

Varmaan se tuli vähän yllätyksenä, miten erilaisia raskauksia on. Enkä tarkoita nyt mitään ”jokainen kokee saman asian eri tavalla sydämessään lällynlää” vaan että yhdessä raskaudessa lentää yrjö kellon ympäri jo ennen plussaa, toisessa koko raskauden huomaa vasta kun synnytys alkaa. Yksi pystyy tekemään fyysisiä töitä laskettuun aikaan asti, toisella kivut estää nukkumisenkin.

Ja nimenomaan se, että samalla ihmisellä voi olla aivan erilaisia raskauksia, eikä sitä voi kontrolloida, mitä omalle kohdalle tulee.

Olin itse sitä porukkaa, joka pääsee helpolla. Luulin jo, että pärjään loppuun asti. Minulla kävikin sitten niin, että sain ihan loppuraskaudessa melkein 10 kg lisää painoa, siis muutamassa viikossa, ja samaan aikaan nivelet löystyi. Sain rasitusvammojakin seurauksena. Kesti vuosia toipua ennalleen.

En enää ikinä ihmettele, miksi joku aktiivinen ja sporttinen nainen lösähtää heti lapsia saadessaan (siis törkeän rumasti kirjoitettu). Raskaus voi todellakin olla kuin joku sairaus, vaikka sillä tarkoitus onkin. Ja sitä raskautta nyt ei vaan pääse mihinkään pakoon ennen kuin lapsi on turvallisesti ulkona, oli se millainen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Että pahoinvointia voi olla aamusta iltaan tai millon vaan ja olo on ihan kaamea. Ei vain sellaista, että aamulla vähän lentää yrjö.

Minulla oli pahoinvointia nimenomaan iltaisin. Vaikka aina aamupahoinvoinnista puhutaan. Ja keinot pahoinvoinnin ehkäisyyn ovat aina, että syö jotain jo sängyssä ennen ylösnousua jne…

Ekan raskauden loppupuolella tunsin, että vauva toisinaan nytkähteli oudosti. Pelkäsin, että kyseessä on jotkut pakkoliikkeet ja että lapsi on vaikeasti vammainen... No, sitten sattumalta kuulin kahden muun selkeästi raskaana olevan naisen juttelevan, ja toinen alkoi naureskella, miten hassulta tuntuu, kun vauva hikkaa... Ta-daa, siinä syttyi lamppu mullakin ja pelko vammaisuudesta häipyi :)

Tokan raskauden alkupuolella tuli se jo tässäkin ketjussa mainittu iltapahoinvointi. Yleensä meillä on tapana syödä iltapala n. klo 20.30, mutta mulla oli sellainen reilun kuukauden ajanjakso, jolloin syöminen tuohon aikaan oli todella vaikeaa. En varsinaisesti oksentanut kertaakaan, mutta syöminen tuntui vain vastenmieliseltä, etoi. Eikä tilannetta helpottanut se, että ykkösinhokki oli leipä kaikissa muodoissaan, joka tavallisesti on mulla se yleisin iltapala. Aamulla taas ruokahalu oli palautunut ihan normaaliksi. Nyt ei-raskaana tuollainen ällöäminen tuntuu aika käsittämättömältä, mutta silloin se oli totisinta totta.

Raskausmaha on hyyyyvin turvonnut heti alusta asti ennen kun mitään oikeaa mahaa edes on ja se turvotus pahenee päivän mittaa niin että illalla luulisi olevan paljon pidemmällä raskaana.

Mulle ei kukaan kertonut, että raskaus voi olla myös melkein huomaamaton. Pahoinvointia oli yhtenä aamuna lievästi, Olin elämäni kunnossa, kun aloin liikkua tosi paljon ja söin terveellisesti. Seksiä runsaasti ihan viimeisille viikoille saakka.  Käytännössä kiinteydyin ja laihduin raskauden aikana(kiloja lisää vain 5, kuukausi synnytyksen jälkeen olin 10 kiloa hoikempi kuin raskauden alkaessa) ja olo oli aivan loistava. Loppuraskaudesta raskausmyrkytys, kun ylipainoa, mutta siinäkään ei ollut oireita.

Että kaikki mitä teetkin on väärin jonkun mielestä.

Että raskauspahoinvointi ei tarkoita oksentamista. 15 viikkoa kestänyt ”apua kohta lentää laatta” -olo mahdollisti vain jäämehujen, kylmien hedelmien yms. nauttimisen. Oksentamisen jälkeen helpottaisi, mutta kun sitä ei ikinä tullut.

Vaikka kuinka väsyttää, ei silti saa nukuttua.

Raskausmielitekoja vähentää kummasti fakta siitä, että lähin 24/7 abc on sadan kilometrin päässä. Ihmettelen suuresti kertomuksia, kuinka puolison on pitänyt kolmelta yöllä lähteä ostamaan näkkileipää.

Että yhtäkkiä muutut yhteiskunnan omaisuudeksi, jonka hyvinvoinnista ollaan jatkuvasti terveyspalveluista huolissaan. Mutta älä pelkää, se päättyy synnytykseen ja jälkitarkastukseen, sen jälkeen ketään ei enää kiinnosta vaikka vetenpaine on edelleen koholla, p*rse revennyt navasta ristiselkään ja vatsalihasten erkauma muistutta grand canyonia.

Ensimmäisten kuukausien järkyttävä olo kellon ympäri, ihan kun hirvein krapula ikinä. Se järkyttävä jano ja vesikin maistui hirveältä. Ja täysin turhat neuvot kuinka pitää yrittää syödä terveellisesti parhaansa mukaan ja paino ei "yleensä nouse yhtään ensimmäisellä kolmanneksella..." Juu juu tai sitten ainoa minkä saat alas on kaikki mahdollisimman epäterveellinen (vaikka et normaalisti paljon kyseisiä ruokia söisi) ja paino alkaa nousta ihan heti alusta asti ja nousee vaan siinäkin vaiheessa kun syöt ihan normaalisti ja ihan sama kuinka paljon liikut. 

Joku on poistattanut viestin, jossa kerroin, että painonnousu muodostuu muustakin kuin läskistä ja vauvan painosta :D

Kerrataanko siis vielä, että esim. 10-15 kg painonnousussa ei ole kyse siitä, että on paheksuttavan selkärangattomasti päästänyt itsensä lihomaan, vaan kohtu voi painaa 1 kg, lapsivesi 1,5 kg, lisääntynyt verimäärä 2 kg jne. Myös muutama rasvakilo imetysvarastoiksi kuuluu ihan asiaan.

Oliko se jonkun mielestä totuuden vastaista?

En tiennyt raskaudesta enkä äitiydestä mitään.

En tiennyt jälkisupistuksista mitään. 

En tiennyt imetyksestä, että maito suihkuaa nännistä useasta eri kohdasta. Olin aina luullut, että nännin keskellä on yksi reikä, josta maito tulee kuin tuttipullosta.

En tajunnut miten paljon työtä imetys vaatii alussa ja kuinka siihen olisi pitänyt perehtyä. Äitiysneuvolassa taidettiin yhdellä kerralla vain kysyä että mitä ajatuksia imetys herättää... niin kuin se olisi pieni sivuseikka! Mulla ei sitten vaikean synnytyksen jälkeen maito lähtenyt nousemaan ja sairaalassa sain opastuksen sijaan vain syyllistämistä etten vissiin edes halua imettää?! Kaikki meni niin plörinäksi että koko takkuinen imetystaival päättyi vauvan ollessa 3 kuukautta.

Sitä, että näiden perinteisten väsymyksen, pahoinvoinnin, turvotuksen ja kolotusten lisäksi on näitä vähän epämääräisempiä raskausvaivoja: meralgia, eli (etu-)reisi puutuu aina makuuasennossa, sormet ja pahimmillaan koko käsi puutuu nukkuessa, hormonaalista päänsärkyä on, refluksi puhkeaa jatkuvan närästyksen yhteydessä, linea negra ilmestyy (jos on ilmestyäkseen).

On raskausdiabetesta ja raskausmyrkytystä ja raskaushepatoosia, ja vaikka ei olisi kahta jälkimmäistä, turvotus voi aiheuttaa järkyttävää kutinaa, johon ei auta oikein mikään. En myöskään tiennyt, että jos on radi, lapsi joutuu sokeriseurantaan synnytyksen jälkeen ennen kuin asiasta neuvolassa puhuttiin, tai että maito luultavasti nousee hitaammin ja aluksi tarvitsee korviketta - ja että kun sitä korviketta tarvitsee, voi olla vaikea vaihtaa osittaisimetyksestä täysimetykseen, kun lapsi alkaa herkästi suosia sitä pulloa. Tai että voi joutua käyttämään rintakumia imettäessä, jos on imemisongelmia lapsella, ettei se imetys ole itsestään selvyys, että onnistuu.

Sitäkään en tiennyt, että raskaus voi olla kohdunulkoinen ja että kyseessä on vaarallinen tila. Omalla kohdalla eka raskaus oli ulkoinen, mutta keskeytyi onneksi itsekseen.