Lue keskustelun säännöt.
Tunnen oloni maailman hirveimmäksi ihmiseksi :(
27.01.2015 |
Ystäväni äiti kuoli ja en osaa lohduttaa. Kyselin tietysti että onko hän kunnossa ja tarvitseeko jotain (luin tuon toisen ketjun ja tajusin olevani hirveä lohduttaja)
Oli sovittu aiemmin että menen tänään ystäväni luokse. Kysyin tietty että haluaako seuraa aiemmin tai haluaako olla rauhassa, on kuulemma ok. että menen sinne.
Olin tänään leivontapuuhissa ja ajattelin piristää ystävääni leipomalla hänelle kakun. Toinen ystäväni sitten kuuli suunnitelmani ja järkyttyi. Ei noin voi kuulemma tehdä ja olen hänen mielestään todella törkeä jos jotain kakkua lähden sinne viemään.
Hänen mielestään läheisen menettänyttä ihmistä ei voi yrittää "piristää" materialla tai ruualla ja ihan kuin vertaisin hänen äitiään kuolleeseen koiraan. :(
Mulle tuli tosi paha mieli ja nyt kun ajattelin niin ehkä tuo on vähän ajattelematonta. En minä osaa lohduttaa ihmisiä, olen todella huono siinä. Mitä te haluaisitte että ystävänne tekisi vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (12)
Kuulehan! Jokainen lohduttaa tavallaan. Voithan sanoa sille kaverille ettet tiedä miten häntä lohduttaisit. Kun äitini kuoli toi yksi ystäväni suklaata ja punkkua ja musta se oli ihanasti tehty!!!! En olis mitään kukkia tai yhdessä itkemistä edes kaivannut vaan todistusta siitä että elämä jatkuu. Mene ja vie se kakku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei todellakaan ole ajattelematonta leipoa toiselle. Mielestäni se on yksi tapa viestittää että välittää. Ja ymmärtääkseni joissakin kulttuureissa on tapana viedä kuolleen omaiselle/omaisille ruokaa. Tavan tarkoituksena on huolehtia surijan jaksamisesta.
Kakku on tosi jees koska se on sinun tapasi, aito välittäminen. Voit myös kertoa että et tiedä mitä sanoisit tai tekisit mutta tässä olet. Anna ystäväsi puhua, kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai viet kakun!
Pikkusisarukseni menehtyi aikoinaan ja sukulaiset ja tuttavat toi ruokaa ja kakkuja, ei sillä etteikö vanhemmillani olisi ollut varaa ostaa, vaan siinä oli jaksaminen kortilla itse kullakin. Surressa ei ollut edes nälkä, ruoka ei maistunut. Oli hyvä että joku patisti siinä
Tietenkin leivot hänelle kakun jos se on sinusta hyvä idea! Jos minä olisin vastaavassa tilanteessa ilahtunut, enkä todellakaan ajattelisi että ystävä kuvittelee että kakku korvaisi menetyksen. Minäkin olen surkea lohduttamaan, mutta mielestäni ei oöe tyhmää sanoa että en osaa lohduttaa vaikka haluaisin, ja esim että sano vain jos tarvitset jossain apua niin autan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ilahtuisin kakusta. Kokisin sen välittämisenä ja huomioimisena. Vie se!!
En nyt osaa oikein asettua kaverisi asemaan, mutta kyllä saa aika herkkä olla jos ottaa itseensä jostain leivoksista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on kaunis ele sinulta. Suurissa suruissa ei välttämättä jaksa kantaa huolta itsestään eikä ruoka maistu. Kun itseltä isä kuoli nuorena niin serkkuni oli seurana ja muistan kun hän teki mulle kaksi leipää ja istui vieressä niin pitkään että sain syötyä (ja siihen meni jokunen tovi), se tuntui lämpimältä vaikka ei mikään jättimäinen hyvänteko ollutkaan.
Tekojen ei tarvitse olla isoja, eikä suuria sanoja tarvita, kunhan on paikalla ja välittää. Voimia sulle myös tukemiseen!
Tottakai voit viedä kakun. Varmastikaan ystäväsi ei siitä loukkaannu. Ele on kaunis, vaikkei tekisi mieli syödäkään. Kun minun äitini kuoli, kukaan ei ottanut minuun yhteyttä millään lailla. Ajattelivat varmaan, että haluan surra rauhassa. Minusta olisi ollut oikein mukavaa, jos joku olisi kysynyt jaksamisesta tai vaikka tuonut kakun.
Minun ystävät tai oikeastaan kukaan läheinen ei tuosta vaan pyöräyttäisi minulle kakkua, ikinä. Liikuttaisi nähdä nykymaailmassa pyyteetöntä hyvää.