Lue keskustelun säännöt.
Miksi kasvatamme lapsia näin huonosti???
27.01.2015 |
Luin tuota ketjua jossa opettajat kertovat milä ärsyttää. Voi kun mulla kiehuu!!! Mikä ihme siinä on että me kasvatamme lapsistamme tuollaisia minäminä-tyyppejä, vahvat mielipiteet, kamala tarve puolustaa itseään, välinpitämättömiä muita kohtaan, ei mitään kunnioitusta auktoriteetteja kohtaan JNE!!
Tämä on huomattu tyttäreni luokalla (5.luokka) ettei monilla ole mitään käytöstapoja!
Mikä meidät on saanut kasvattamaan lapsemme näin??? Menikö asiat 70-80-luvulla näin pieleen että puramme huonoa oloa lasten surkeaan kasvatukseen???
Laittakaa nyt kuri niille kakaroillenne!
Äiti vm.77
Kommentit (24)
No juuri niin: miksi meistä on tullut tällaisia itsekeskeisiä minäminä tyyppejä? Ja siirrämme tämän typerän käytöksen lapsiimme.
Onko 70-80-luvulla ollut niin kova kuri että nyt kapinoidaan sitä vastaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 70-80 -luvuilla minusta ollut erityisen kova kuri. Nuoret tekivät ainakin 80-luvulla enemmän rikoksiakin, ja käyttäytyivät kaiken kaikkiaan huonommin.
En väitä, etteikö kasvatuksessa olisi monessa perheessä ongelmia, ihan varmasti on. Mutta osittain tässä on kyllä kyse "ennen oli kunnollista, nyt kaikki on rappeutunutta" -ajattelusta, joka on yleistä ihan kaikille aikakausille.
Luulen, että myös opettajissa on oma vikansa. Ei enää osata tarttua haasteisiin, joita lapset antaa. Eikä ole enää samanlaista ongelman ratkomiskykyä, eikä osata ottaa samalla tavalla huumorilla. Kun on ollaan yhtäläisesti siellä minäminämaassa. Nyt on vika oppilaassa, jos se ei opi.
Lapsia joko kasvatetaan tai ei kasvateta, kukaan ei kasvata lapsiaan huonosti. Kyse on siitä että vanhemmat eivät osaa tai välitä. Ollaan mieluummin lapselle kavereita ja saadaan itse olla paremmin rauhassa ja omissa jutuissa kuin lapsen touhuissa mukana. Vanhemmuus on verbi. Mutta eihän tämmöistä saa sanoa kun se on syyllistämistä.
70-luvulla suhtauduttiin lapsiin lähinnä välinpitämättömästi ja aika paljon laiminlyötiin ja väheksyttiin. Elettiin vapautumisen itsekästä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsena kova kuri (sis. fyysistä kuritusta ja rangaistuksia), jota vastaan taistelin kaikin keinoin. Omaa lasta kasvatan aika vapaasti, keskustellen ja kuunnellen, en ole koskaan lyönyt/tukistanut tms. Käytösnumero hänellä on ollut aina 10, kavereita riittää ja positiivinen elämänasenne mukana menossa. Lapsi on nyt kuudennella, joten ei tiedä vielä mitä teinivuodet tuovat eteen, mutta uskon että niistäkin selvitään ihan keskustelemalla. Äiti vm. -74
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:05"]
Ei 70-80 -luvuilla minusta ollut erityisen kova kuri. Nuoret tekivät ainakin 80-luvulla enemmän rikoksiakin, ja käyttäytyivät kaiken kaikkiaan huonommin.
En väitä, etteikö kasvatuksessa olisi monessa perheessä ongelmia, ihan varmasti on. Mutta osittain tässä on kyllä kyse "ennen oli kunnollista, nyt kaikki on rappeutunutta" -ajattelusta, joka on yleistä ihan kaikille aikakausille.
[/quote]
Hei, olen 70-luvun lapsi ja 80-luvun nuori ja voin kyllä sanoa, että molemmilla vuosikymmenillä kunnioitettiin cvanhempia ihmisiä/opettajia ihan eri lailla kuin tämän päivän lapset/nuoret. Olen ollut sekä koulussa, että päiväkodissa töissä 2000-luvun ja voin sanoa, että pikkasen hirvittää, että mitä näistä lapsista tulee.
Se, että miksi ovat niin hurjia - siihen ei ole vastausta, mutta sen olen iloisesti huomannut, että olenpahan omani osannut kasvattaa 90-luvulla ihan hyvin. Ovat kohteliaita,käyvät töissä ja aikoinaan kunnioittivat opettajiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:16"]
70-luvulla suhtauduttiin lapsiin lähinnä välinpitämättömästi ja aika paljon laiminlyötiin ja väheksyttiin. Elettiin vapautumisen itsekästä aikaa.
[/quote]
Ei pidä ainakaan mun kohdalla paikkaansa - eikä mun kokemuksina muista.VM -66
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:26"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:05"]
Ei 70-80 -luvuilla minusta ollut erityisen kova kuri. Nuoret tekivät ainakin 80-luvulla enemmän rikoksiakin, ja käyttäytyivät kaiken kaikkiaan huonommin.
En väitä, etteikö kasvatuksessa olisi monessa perheessä ongelmia, ihan varmasti on. Mutta osittain tässä on kyllä kyse "ennen oli kunnollista, nyt kaikki on rappeutunutta" -ajattelusta, joka on yleistä ihan kaikille aikakausille.
[/quote]
Hei, olen 70-luvun lapsi ja 80-luvun nuori ja voin kyllä sanoa, että molemmilla vuosikymmenillä kunnioitettiin cvanhempia ihmisiä/opettajia ihan eri lailla kuin tämän päivän lapset/nuoret. Olen ollut sekä koulussa, että päiväkodissa töissä 2000-luvun ja voin sanoa, että pikkasen hirvittää, että mitä näistä lapsista tulee.
Se, että miksi ovat niin hurjia - siihen ei ole vastausta, mutta sen olen iloisesti huomannut, että olenpahan omani osannut kasvattaa 90-luvulla ihan hyvin. Ovat kohteliaita,käyvät töissä ja aikoinaan kunnioittivat opettajiaan.
[/quote]
Samaa mieltä! Auktoriteettirn kunnioitusta ei nykypäivän lapsilla enää ole. Tämä aiheuttaa ongelmia koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän kasvattaa. Koulu on ainoa paikka missä lapseni käyttäytyy välillä huonosti. En tiedä mikä saa aikaan, että siellä unohdetaan kotikasvatus.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:16"]
70-luvulla suhtauduttiin lapsiin lähinnä välinpitämättömästi ja aika paljon laiminlyötiin ja väheksyttiin. Elettiin vapautumisen itsekästä aikaa.
[/quote]
Ei pidä ainakaan mun kohdalla paikkaansa - eikä mun kokemuksina muista.VM -66
[/quote]
Asia ei sitten tietenkään ole niin, mitä lainauksessa sanontaa! Koska se ei pidän sinun kohdalla paikkaansa, eikä vastaa sinun kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-90-luvuilla ei ollut kovaa kuria eikä vanhempien aikaa. Ainakin minulla, kaupunkilaislapsella on tällainen kokemus omasta ja kavereiden perheistä. Lapset tekivät vähän mitä tahansa keskenään ja vanhemmat oli töissä ja omissa puuhissaan... Kun 13 tuli mittariin, me ns. kiltit tytötkin käytiin pussikaljalla yms.
Omat lapseni kasvatan mielestäni paljon paremmin. Sen lisäksi lapseni luokalla lapset ovat mielestäni paljon parempikäytöksisiä kuin me aikanaan. Eivät ehkä niin ulkokultaisia kuin me olimme, mutta luontevalla tavalla kiltisti keskenään sekä avoimia aikuisia kohtaan. Auktoriteetteihin he suhtautuvat toki luontevammin, mikä on mielestäni hyvä. Turhaa kunnioitusta tai pokkurointia ei tarvitse olla, luottamukselliset välit on tärkeämmät.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:59"]
Yritän kasvattaa. Koulu on ainoa paikka missä lapseni käyttäytyy välillä huonosti. En tiedä mikä saa aikaan, että siellä unohdetaan kotikasvatus.
[/quote]
Lapsen persoona muuttuu yllättävän paljon kun hän sen kotioven takanaan sulkee. Se on sitä eloonjäämiskamppailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten käytöksen sanelee kasvatus, vanhemmat, yhteiskunnan ihanteet, koulutus, kaverit ja muut ikätoverit. Näistä mielestäni kasvatus, kaverit ja yhteiskunta sanelee suurimman osan käytöksestä. Paljon myös peilataan muiden käytöstä oli sitten aikuinen tai lapsi eli oma käytös johtuu paljonkin muiden esimerkistä ja varsinkin koulussa se ryhmään kuuluminen on tärkeää. Yksin kasvatuksella ei voida näitä ongelmakäyttäytymisiä perustella.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:14"]
Lapsia joko kasvatetaan tai ei kasvateta, kukaan ei kasvata lapsiaan huonosti. Kyse on siitä että vanhemmat eivät osaa tai välitä. Ollaan mieluummin lapselle kavereita ja saadaan itse olla paremmin rauhassa ja omissa jutuissa kuin lapsen touhuissa mukana. Vanhemmuus on verbi. Mutta eihän tämmöistä saa sanoa kun se on syyllistämistä.
[/quote]
Minulla on luonteeltaan suhteellisen haastava esikoinen. Ihana, älykäs ja fiksu poika, mutta kasvattaminen vaatinut meiltä vanhemmilta paljon älyä, kärsivällisyyttä ja kompromisseja. Hän on hyväkäytöksinen ja muut huomioonottava mutta tämä ei ihan ilmaiseksi ole tullut, vaan vaatinut TYÖTÄ.
Siksi monesti mietinkin, miten vähän yksinkertaisemmat/ongelmalliset vanhemmat pärjäävät haastavan lapsen kanssa vai pärjäävätkö ollenkaan. En siis sanonut tätä mitenkään piruillakseni, mutta oikeasti olen miettinyt, että vanhemmuus vaatii muutakin kuin rakkautta ja lämpöä, myös aika paljon ihan puhdasta järkeä ja elämänhallintaa, ja näitä ei ihan kaikilla ole.
Sidneyn yliopiston tutkimuksessa löydettiin yhteys käytöshäiriöiden ja teollisen ruoan lisäaineiden välillä. Eli siitä vaan Saarioista pöytään...
14) Minun mielestä kunnioitus onkin sotilaallinen termi ja armeija pitäköön sen kuten muunkin pokkuroinnin. Itse olen huomannut jo lapsena, että auktoriteetti-aseman voi saada vain arvostuksen myötä ja se hiipuu pois jos sitä ''kuluttaa'' liikaa. Kasvatuksessani en ole koskaan vedonnut auktoriteetti-asemaani vaan aina on keskusteltu yhdessä lasten kanssa miten olisi hyvä tai paras ja mitä huonoa missäkin asiassa tai vaihtoehdossa on. Olen huomannut että edelleen olen lapsilleni jonkinlainen auktoriteetti, vaikka kaikki ovat jo aikuisia perheenisiä ja lastenlapsetkin luottavat mummonsa kykyyn ratkoa ristiriitatilanteita.
Totuuden nimissä täytyy sanoa, että minulla on ollut sikäli onni, että lapseni ovat tulleet keskenään aina hyvin toimeen (sitä hermoja raastavaa keskinäistä nahistelua ei ole ollut).
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:05"]
Ei 70-80 -luvuilla minusta ollut erityisen kova kuri. Nuoret tekivät ainakin 80-luvulla enemmän rikoksiakin, ja käyttäytyivät kaiken kaikkiaan huonommin.
En väitä, etteikö kasvatuksessa olisi monessa perheessä ongelmia, ihan varmasti on. Mutta osittain tässä on kyllä kyse "ennen oli kunnollista, nyt kaikki on rappeutunutta" -ajattelusta, joka on yleistä ihan kaikille aikakausille.
[/quote]
Hei, olen 70-luvun lapsi ja 80-luvun nuori ja voin kyllä sanoa, että molemmilla vuosikymmenillä kunnioitettiin cvanhempia ihmisiä/opettajia ihan eri lailla kuin tämän päivän lapset/nuoret. Olen ollut sekä koulussa, että päiväkodissa töissä 2000-luvun ja voin sanoa, että pikkasen hirvittää, että mitä näistä lapsista tulee.
Se, että miksi ovat niin hurjia - siihen ei ole vastausta, mutta sen olen iloisesti huomannut, että olenpahan omani osannut kasvattaa 90-luvulla ihan hyvin. Ovat kohteliaita,käyvät töissä ja aikoinaan kunnioittivat opettajiaan.
[/quote]
Sanoinkin, että ongelmia on, en kieltänyt sitä. Minäkin olen 70-luvun lapsi ja 80-luvun nuori. Minäkin olen ollut töissä koulussa ja seurailen läheltä lasteni päiväkotia. Olen tosi huolissani joistakin koululaisista. MUTTA. Asia ei oikeasti ole näin yksinkertainen. Kyllä 1980-luvullakin nuoret rötöstelivät, haistattelivat, tekivät rikoksia. Ja sitä ennen. Ja aina on ollut niin, että "nykynuoria" kauhistellaan ja ollaan sitä mieltä, että he ovat pahempia kuin aiemmat sukupolvet. Aika kultaa muistot, ja oman sukupolven. Samalla kun olen joistakin lapsista huolissani, näen koko ajan todella paljon lapsia ja nuoria, joilla on asiat hyvin, jotka ovat kivoja ja käyttäytyvät fiksusti, joista välitetään. Näen heitä aivan merkittävästi enemmän kuin heitä, joista olen huolissani. On epäreilua leimata kokonainen sukupolvi lapsia, nuoria ja vanhempia! Yksi ikävä seikka on, että sosioekonomiset ongelmat kasaantuvat. Tässäkin toki yleistän jonkin verran. Mutta siinä on isoja eroja, missä ollaan. Lapsillani on esimerkiksi onni olla päiväkodissa, jossa meininki on tosi mukava. Kivoja, fiksuja lapsia.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:15"]
Sidneyn yliopiston tutkimuksessa löydettiin yhteys käytöshäiriöiden ja teollisen ruoan lisäaineiden välillä. Eli siitä vaan Saarioista pöytään...
[/quote]
Miten tässä tutkimuksessa oli vakioitu muut muuttujat?
Minusta pikemminkin on kyse siitä, että lapsia on kohdeltu huonosti (vanhemmat ovt minäminä-ihmisiä itse ja lapsia vaan kasvatetaan kuin ne olisivat koiria). Lapsi oppii käyttäytymään kauniisti muita kohtaan vain jos vanhemmat käyttäytyvät lasta ja muita ihmisiä kohtaan kauniisti. Murkkuiässä tietty voi tulla pientä kapinointia ja jokunen voimasana, mutta myöhemmin se varhain sisäistetty käyttäytymismalli tulee taas esiin. Itsekkäiden ja itsekeskeisten vanhempien lapsista tulee itsekkäitä ja itsekeskeisiä. Kuri ja käskytys ei aiheuta kuin pahaa mieltä, katkeroitumista ja vihaa. Lasten kanssa pitää keskustella alusta asti - he ymmärtävät paljon enemmän kuin suurin osa vanhemmiista edes osaa kuvitella.