Tunnen olevani sosiaalisesti syrjäytynyt... (17v)
... Enkä tiedä miten korjata asia :(
Olen ujo, ja ihmisille puhuminen on minulle hankalaa. En tunne osaavani virittyä samalle aaltopituudelle ihmisten kanssa ympärillä. Tuntuu että he väheksyvät minua ja että he puhuvat minusta vaikka joku heistä vain vilkaisi minuun. En koskaan keksi sanottavaa, enkä ikinä ymmärrä mistä ihmiset puhuvat.
Ongelma koskee lähinnä omaa ikäluokkani, aikuisille minun on helppo jutella. Esim. käyn usein fyssanopeni kanssa pitkiä keskusteluja matikasta (mun mieliaine ja "harrastus") (tää ope on mahtava, tosi innostunut asiastaan ja hänellä on aina aikaa meille oppilaille). Myös joillekin muille nuorille kahdestaan juttelu on helppoa (jos keskustelu lähtee käyntiin luontevasti), mutta porukassa menen lukkoon. Vanhojen tanssiskin jää tanssimatta koska en varmana saa paria :( olen lukiossa tavallaan toisella vuodella (aloitin viime vuonna tammikuussa)
Itsetuntoni on matala johtuen ehkä yläasteen kiusaamistaustasta, onneksi sitä ei ole enää täällä lukiossa :/
Minulla ei ole yhtään vakituista kaveria :/ joten toivoisin vinkkejä kuinka oppia luottamaan itseeni, näkemään itsenssä hyviä juttuja ja kuinka oppii ymmärtämään mistä kannattaa puhua että sopisin joukkoon? Miten pitää pukeutua? Onko outoa jos menen vaan juttelemaan jollekin porukalle? :/
:/
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:03"]Haluaisitko ap tutustua vanhempaan mieheen(38v), joka hyväksyy sinut juuri tuollaisena? :)
[/quote]
Voi jumalauta.....mene nyt helvettiin täältä!
Tämän palstan kommentoinnit ovat niin kammottavia osin, että suosittelen esim. Lemmikkipalstaa ja päivän peiliä-Saat huomattavasti asiallisemman keskustelun käyntiin.
Sitten tuohon kysymykseen. Harrastuksista kaveria? Vapaaehtoistyö 1-2x/kk opiskelujen ohella?(samanhenkistä porukkaa?) Koira ja sen kanssa harrastukset? Ymmärrän kyllä hyvin tuon tilanteen...omalla tytärellä aikoinaan sama juttu. Harrastukset ja niissä kulkeminen antoivat vastapainoa koulun sosiaaliselle tyhjiölle.
Olet tosi nuori vielä ja moni saa sitten kivasti kavereita uudesta opiskelupaikasta esim. yliopistosta. Yritä nyt hankkia kavereita samantyylisistä, ujoista tyypeistä niin olette samalla aaltopituudella.
Millaisten ihmisten kanssa haluaisit hengailla ja tulla juttuun? Kelpaako kaikki, vai onko jotain "ryhmiä", mitkä on ei?
t. myös 17v tyttö, jolla ei ole paljoa kavereita, mutta tää on mulle ok. Jos ei lasketa äitiä ja sisaruksia, niin viimeksi olen soittanut jollekkin v2010.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:00"]Millaisten ihmisten kanssa haluaisit hengailla ja tulla juttuun? Kelpaako kaikki, vai onko jotain "ryhmiä", mitkä on ei?
t. myös 17v tyttö, jolla ei ole paljoa kavereita, mutta tää on mulle ok. Jos ei lasketa äitiä ja sisaruksia, niin viimeksi olen soittanut jollekkin v2010.
[/quote]
Jos ap kerta olet lukiossa, niin miten oppilaskunnat vai mitä niitä onkaan? :) Niissä tutustuu ihmisiin.
t. sama
Lukiossa kun vaihtuu ryhmät eri kursseilla, voisit mennä istumaan jonkun mukavannäköisen viereen:-) kaiki ystäväni sain näin, ja siinä ympärillä istui jo heidän kavereita tai muita ketkä muuttuivat myös kavereiksi. Ole rohkea, ja oma itsesi, ja varmasti löydät samanhenkisen. Jos näät jonkun muun ujon, mene hänen luokseen:) tsemppiä!
Tuttu tunne. Kannattaa jutella niille muille yksinäisemmille :) ainakin minä tutustuin parhaaseen kaverini juuri sillä tavoin :)
Hei! Olen 20 vuotias nuori nainen ja olin yksinäinen ala-asteella ja ylä-asteella siihen saakka kunnes rupesin puhumaan ihan ventovieraalle ihmiselle. En tiedä mistä sain rohkeutta moiseen, se oli ihan älytön tempaus, mutta nykyään tämä kyseinen henkilö on yksiparhaimmista kavereista. Toiseen hyvään ystävääni tutustuin pikkusiskoni välityksellä. Vihasimme alussa, mutta meistäkin tuli hyvät ystävät. Suosittelen olemaan oma itsesi ja katsomaan ympärillesi. Mitään ei tapahdu jos et tee asian vuoksi mitään. Jos istut yksin nurkassa tai kotona. Kokeile jotain, äläkä anna ulkonäon pettää. Juttele yksinäisen näköisille tyypeille rohkeasti tai yritä vaikka ryhmätyöskentelyssä tutustua ihmisiin. Kyllä se siitä, stemppiä!
Ehkä erittäin sosiaalisena ihmisenä en vaan ymmärrä sua kunnolla, mutta miksi et juttele ihmisille ? Ei me sua syödä ? :D
Minä olin samanikäisenä samanlainen, eikä se siitä ole paremmaksi muuttunut.
2 ei ilmeisesti ole tutustunut sosiaalisiin hierarkioihin. Meidän koulussa ei olisi tullut kuuloonkaan, että yksinäinen olisi voinut menää juttelemaan niille muille. Niin EI VAAN TEHTY.
Oletko tyttö vai poika? Kuulostat (anteekis termi) hieman nörtähtävltä eikä siitä leimasta ole helppo päästä eroon (kokemusta on, valitettavsti... Huoh)
Olen osa-aika sosiaalinen ja viihdyn erittäin hyvin omissa oloissani.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:52"]
Oletko tyttö vai poika? Kuulostat (anteekis termi) hieman nörtähtävltä eikä siitä leimasta ole helppo päästä eroon (kokemusta on, valitettavsti... Huoh)
[/quote]
Tyttö olen, en nyt oikein ymmärrä mihin viittaat nörtähtävällä, stereotyyppiseen nörttiinkö? :/ sitä en mielestäni ole, en ole mitenkään erityisen hyvä koulussa, ehkä poislukien matemaattiset aineet, mutta eikös muillakin ole vahvempia ja heikompia aineita ? :/
Minä myös huolehdin ulkonäöstäni, meikkaan huolellisesti joka päivä. Tyylini on ehkä vähän persoonaton, mutta ei senkään pitäisi ketään provosioida :( (kauluspaita ja farkut useimmiten)
Haluaisitko ap tutustua vanhempaan mieheen(38v), joka hyväksyy sinut juuri tuollaisena? :)
Uusi harrastus tai vaikka ööh joku matikkakerho?
Vinkki! Älä tyydy kehenkään seurustelukumppaniin, koska pelkäät jääväsi yksin. Itse tein sen virheen, nyt paljon vanhempana on ujous hieman väistynyt ja elämän kokemusta tullut lisää.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:15"]
Vinkki! Älä tyydy kehenkään seurustelukumppaniin, koska pelkäät jääväsi yksin. Itse tein sen virheen, nyt paljon vanhempana on ujous hieman väistynyt ja elämän kokemusta tullut lisää.
[/quote]
TÄMÄ niin älyttömästi. Nyt juuri eronnut kahden vuoden suhteesta :/