Lue keskustelun säännöt.
Olinko perfektionisti?
26.01.2015 |
Olisin kiitollinen jos joku voisi tehdä mulle jonkun "diagnoosin" tai kertoa mielipiteensä. Mietin miksi olin ala-asteella tällainen: 1-2 luokat meni ihan normaalisti. 3-7 luokalla halusin olla mahd. hyvä koulussa ja olinkin, sain 8 ja 9 suurimmaksi osaks mutta en ikinä ollut tyytyväinen todistukseen. Olisin aina halunnut 10 tai en varmaan olisi ollut siihenkään tyytyväinen. Ehkä olisin ollut tyytyväinen 10+:saan. Olin aina pettynyt joka vuosi todistukseen kun se oli niin "huono", vaikka vanhemmat yms. sanoi todistusta hyväksi. Se näkyi harrastuksissakin, ei riittäny että olin "ihan hyvä", harjoittelin tosi paljon, koska halusin olla mahdollisimman hyvä. Olin todella kunnianhimoinen kaikessa mitä tein. Jotenkin vaadin muiltakin joskus samanlaista, mutta en yhtä paljon kuin itseltäni. Koko ala-aste meni "suorittamiseen" ja jos esim. läksyt unohtui niin olin ihan paniikissa ja aattelin että se on pahinta maailmassa. Pelkäsin että opettaja suuttuu yms. Lisäksi pidin itseäni kamalan lihavana vaikka olin vain vähän pyöreä, en mikään pullukka. Häpesin pitää kireitä vaatteita tai uimapukua. Lisäksi ajattelin että minusta on tultava jotenkin menestynyt siinä asiassa josta olin kiinnostunut ja minulle ei riittänyt että olisin siinä "vain hyvä". Ylä-asteelle mennessä tuo laantui tai jotenkin muutti muotoaan niin että minulle tuli pakkomielle omasta ulkonästä ja minulle puhkesi anoreksia. Ja noita asioita on vielä muitakin missä olin "perfektionisti?" mutta tuossa ne tärkeimmät.
Luonteeltani olin aika ujo mutta kavereiden seurassa en. Lisälsi olen aina ollut kiltti ja ehkä jotenkin miellyttämishaluinen?
Lapsuus mulla oli tosi sekava ja turvaton. Isäpuoli oli jotenkin narsistinen, eli siivellä, pahoinpiteli henkisesti, ryyppäsi ja äitinikin ryyppäsi aika paljon. Siitä johtui että joskus jouduin (ehkä liikaakin en muista?) huolehtimaan pikkuveljestä, meidän eläimistä ja kotitöistä ja kotona oli koko ajan sellainen inhottava ja turvaton ilmapiiri mitä en nykyään edes halua muistella.
Kertoisko joku mielipiteensä, olisin kiitollinen.
Kommentit (18)
Nostan kun kiinnostaa onko muillakin kokemuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet ollut perfektionisti lapsena. Kiltit, tottelevaiset lapset ovat taipuvaisia perfektionismiin. Minussakin on ollut sellaisia piirteitä jossakin vaiheessa. Piti sairastua masennukseen ja ahdistukseen, ennen kuin opin ottamaan rauhallisesti. Avukseni tarvitsin lääkitystä ja terapiaa.
Miten nyt? Vaaditko yhä itseltäsi täydellisiä suorituksia vai oletko oppinut ottamaan asiat rennommin? :)
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:12"]
Ap, olet ollut perfektionisti lapsena. Kiltit, tottelevaiset lapset ovat taipuvaisia perfektionismiin. Minussakin on ollut sellaisia piirteitä jossakin vaiheessa. Piti sairastua masennukseen ja ahdistukseen, ennen kuin opin ottamaan rauhallisesti. Avukseni tarvitsin lääkitystä ja terapiaa.
Miten nyt? Vaaditko yhä itseltäsi täydellisiä suorituksia vai oletko oppinut ottamaan asiat rennommin? :)
[/quote] Miten sulla näkyi perfektionismi, oliko paha ja miten elät nylyään? Minun myös piti sairastua masennukseen ja syömishäriöön ja nykyään en ole enää sellainen vaikka sellasia piirteitä on jossain asioissa mutta tosi vähän. (esim olen tosi tunnollinen töissä mutta sillein terveellä tavalla.) Mietin vaan että mistä tuo perfektionismi lapsena minulle tuli, ei varmaan selviä ikinä :/ Ylä-asteella en välittänyt enää koulusta, en edes lukenut paljon kokeisiin yms. mutta tein paljon töitä koulun ohella.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:12"]
Ap, olet ollut perfektionisti lapsena. Kiltit, tottelevaiset lapset ovat taipuvaisia perfektionismiin. Minussakin on ollut sellaisia piirteitä jossakin vaiheessa. Piti sairastua masennukseen ja ahdistukseen, ennen kuin opin ottamaan rauhallisesti. Avukseni tarvitsin lääkitystä ja terapiaa.
Miten nyt? Vaaditko yhä itseltäsi täydellisiä suorituksia vai oletko oppinut ottamaan asiat rennommin? :)
[/quote] Miten sulla näkyi perfektionismi, oliko paha ja miten elät nylyään? Minun myös piti sairastua masennukseen ja syömishäriöön ja nykyään en ole enää sellainen vaikka sellasia piirteitä on jossain asioissa mutta tosi vähän. (esim olen tosi tunnollinen töissä mutta sillein terveellä tavalla.) Mietin vaan että mistä tuo perfektionismi lapsena minulle tuli, ei varmaan selviä ikinä :/ Ylä-asteella en välittänyt enää koulusta, en edes lukenut paljon kokeisiin yms. mutta tein paljon töitä koulun ohella.
[/quote] Tää oli siis aloittajan lähettämä.
En ollut perfektionisti lapsena, muutuin sellaiseksi aikuisena ja täydellisyydentavoitteluni koski lähinnä ammattiani. Olin varmaan aika sietämätön työpaikallani. Vaadin itseltäni täydellistä työsuoritusta ja odotin sitä myös muilta. Koska en kuitenkaan koskaan yltänyt tavoitteisiini sen enempää kuin muutkaan työpaikallani, ahdistuin ja masennuin. Koin jonkinlaisen romahduksen ja hakeuduin lääkäriin. Olin sairaslomalla pitkään. Kävin terapiassa ja söin masennuslääkkeitä.
Välillä olen ollut töissä lähinnä määräaikaisissa työsuhteissa. Haluaisin vaihtaa alaa, haluaisin tehdä jotakin ihan muuta, mutta en oikein tiedä, mitä kaipaan. Olen siis vähän hukassa yhä itseni kanssa. Olen antanut itselleni luvan ottaa työttömyysjaksoni rauhallisesti. Käytän ne lepäämiseen ja harrastuksiin. Töiden etsimiseen ei loppujen lopuksi tarvitse käyttää kaikkea aikaa, jonka on valveilla. Välillä voi rentoutuakin. Voisin heittäytyä vaikkapa oloneuvoksollaeksi, jollei raha ole välttämättömyys. Samoin pidän yhä onnistumisista, ja niitähän saa töissä. Tietysti on kiva olla myös ihmisten kanssa tekemisissä.
Elämäni ei ole muodostunut yhtä hohdokkaaksi enkä ole saavuttanut työelämässä ainuttakaan kunniakasta läpimurtoa, mutta väläikö sillä. Yritän olla parempi ihminen, ja se riittää minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:48"]
En ollut perfektionisti lapsena, muutuin sellaiseksi aikuisena ja täydellisyydentavoitteluni koski lähinnä ammattiani. Olin varmaan aika sietämätön työpaikallani. Vaadin itseltäni täydellistä työsuoritusta ja odotin sitä myös muilta. Koska en kuitenkaan koskaan yltänyt tavoitteisiini sen enempää kuin muutkaan työpaikallani, ahdistuin ja masennuin. Koin jonkinlaisen romahduksen ja hakeuduin lääkäriin. Olin sairaslomalla pitkään. Kävin terapiassa ja söin masennuslääkkeitä.
Välillä olen ollut töissä lähinnä määräaikaisissa työsuhteissa. Haluaisin vaihtaa alaa, haluaisin tehdä jotakin ihan muuta, mutta en oikein tiedä, mitä kaipaan. Olen siis vähän hukassa yhä itseni kanssa. Olen antanut itselleni luvan ottaa työttömyysjaksoni rauhallisesti. Käytän ne lepäämiseen ja harrastuksiin. Töiden etsimiseen ei loppujen lopuksi tarvitse käyttää kaikkea aikaa, jonka on valveilla. Välillä voi rentoutuakin. Voisin heittäytyä vaikkapa oloneuvoksollaeksi, jollei raha ole välttämättömyys. Samoin pidän yhä onnistumisista, ja niitähän saa töissä. Tietysti on kiva olla myös ihmisten kanssa tekemisissä.
Elämäni ei ole muodostunut yhtä hohdokkaaksi enkä ole saavuttanut työelämässä ainuttakaan kunniakasta läpimurtoa, mutta väläikö sillä. Yritän olla parempi ihminen, ja se riittää minulle.
[/quote] Toivvotavasti löydät sua kiinnostavan uran ja osaat ottaa rennommin ja onnellisemmin :). Kiva kun täällä on joku muukin kellä samankaltaisia kokemuksia. T. aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos toivotuksistasi, ap. :)
Kiva kuulla, että olet toipunut syömishäiröstä. Mietit, mistä perfektionismi tulee. En tiedä. Epäilen, että se on persoonallisuudessa. Sanot olevasi tunnollinen. Sellainen olen minäkin. Myös miellyttämisenhalu kuuluu asiaan. Minun on ollut vaikea sanoa ei. Sitä jotkut ovat käyttäneet häikäliemättä hyväkseen ja lykänneet minulle tehtäviä, jotka eivät oikeastaan kuulu minulle. Olen myös itse haalinut itselleni töitä, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Minun on pitänyt oppia pitämään kiinni omista rajoistani terveen itsekkäällä tavalla. Oma vointi ja jaksaminen pitää asettaa etusijalle. Sille ei voi mitään, että jotkut pahastuvat siitä, kun en olekaan enää yhtä halukas paiskimaan töitä oman hyvinvointini vastaisesti.
On ollut helpottavaa huomata, että työnarkomaniastakin oppii pois. On ollut huojentavaa huomata, että osaan nauttia vapaa-ajasta ja siitä, että saa vain olla tekemättä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 21:11"]
Kiitos toivotuksistasi, ap. :)
Kiva kuulla, että olet toipunut syömishäiröstä. Mietit, mistä perfektionismi tulee. En tiedä. Epäilen, että se on persoonallisuudessa. Sanot olevasi tunnollinen. Sellainen olen minäkin. Myös miellyttämisenhalu kuuluu asiaan. Minun on ollut vaikea sanoa ei. Sitä jotkut ovat käyttäneet häikäliemättä hyväkseen ja lykänneet minulle tehtäviä, jotka eivät oikeastaan kuulu minulle. Olen myös itse haalinut itselleni töitä, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Minun on pitänyt oppia pitämään kiinni omista rajoistani terveen itsekkäällä tavalla. Oma vointi ja jaksaminen pitää asettaa etusijalle. Sille ei voi mitään, että jotkut pahastuvat siitä, kun en olekaan enää yhtä halukas paiskimaan töitä oman hyvinvointini vastaisesti.
On ollut helpottavaa huomata, että työnarkomaniastakin oppii pois. On ollut huojentavaa huomata, että osaan nauttia vapaa-ajasta ja siitä, että saa vain olla tekemättä yhtään mitään.
[/quote] Niinpä. :)
Perfektionismin syitä ei varmaks tiedetä (ainakaan mitä netistä löysin tietoo). Luonne kai vaikuttaa siihen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:07"]
Nostan kun kiinnostaa onko muillakin kokemuksia
[/quote]
Ap, kasva aikuiseksi äläkä yrittää kohottaa itseäsi kuvittelemalla, että perfektionismi olisi jotenkin hienoa tai tavoiteltavaa.
Ps. Ala- ja yläasteella saadut kasit ja ysit ei oikeasti ole hyviä arvosanoja, syystäkin olit pettynyt.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 18:47"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:07"]
Nostan kun kiinnostaa onko muillakin kokemuksia
[/quote]
[/quote]
Ap, kaksi ekaa kappaletta aloitustekstissä voisivat olla minun kirjoittamiani, lukuun ottamatta että minulle vanhemmat, koulukaverit ja sukulaiset - välillä leikillään, välillä ihan tosissaan - aina sanoivat, että miten sää nyt et kymppiä saanut.
up