Miksi paremmuutta pitää hävetä, eikä saa olla ylpeä itsestään ja saavutuksistaan?

Ei tarvi hävetä, saa olla ylpeä. Jotkut toiset on ylpeitä jostain muista saavutuksista. Jokainen tyylillään.

Ongelma on sinussa kyllä nyt.

Et osaa edes yhdyssanoja ja olet muka Mensassa?

Omituisissa piireissä pyörit, tosin en kyllä ymmärrä mihin elämässäsi vaikuttaa Mensan jäsenyys ja ylioppilaskirjoitusten arvosanat. Kirjoitusten tarkoitus on päästä yliopistoon ja siitä työelämään. Pelkkä välivaihe elämässä.

Hierarkia. Jotkut saa vapaasti kuuluttaa paremmuuttaan, mutta muille eivät salli menestystä missään. Se on heti heiltä pois.

Koska tässä maassa on niin pitkään opetettu " Kel onni , se onnen kätkeköön".

En oo koko ikänäni oikeastaan fanittanut ketään, mutta Minna Kauppia jollain tapaa ihailen. Hän on aina uskaltanut sanoa että haluaa olla paras ja vain voitto riittää .

Tänäkin vuonna kertoi reilusti, että 9. sija Venlojen viestissä  Jukolassa oli pettymys. Ja on siis jo kuusi vuotta sitten lopettanut maajoukkueuransa. 

Kuulostat ylimieliseltä. Ei sinua kiusata paremmuudesta vaan siitä.

"Paremmuutta" - tuossa onkin ongelmasi. 

Pidät itseäsi muita parempana, etkä osaa arvostaa muiden saavutuksia yhtä paljon kuin omiasi.

Onhan mikä tahansa koulutus saavutus, vaikkei olisi akateeminen.

Tosiasia on, että Suomessa on nykyään erittäin paljon yliopistossa olevia ja sieltä valmistuneita ihmisiä. Se ei ole nykyaikana niin suuri saavutus kuin joskus menneinä vuosikymmeninä. 

Joka tapauksessa elämä on vain harvoille sitä, että jatkuvasti kehutaan. 

En oikein ymmärrä, miten olet alisuoriutuja, jos olet yliopistossa ja Mensassa. Millaista suoritusta odottaisit itseltäsi? 

Suomessa pitää hävetä.  Häpeä ja kateus on suomalaisten perustunteet.

Itseään kuuluu vähätellä. Kuuluu sanoa että enhän minä mitään osaa, enhän minä mitään ole. Enhän minä mihinkään kelpaa. Ja tämä opetetaan myös lapsille. Lapsia ei saa kannustaa, tulee turhaan vain ylpeiksi ja "luulee itsestään jotain",

Kunnon suomalainen ryömii mudassa ja heittelee sitä päälleen.

Suomessa ei saa pyrkiä eteenpäin. Koulutus on kauhistus ja kirosana. Ei, sinun pitää lytätä itsesi maan rakoon, muuttua tapetinväriseksi hiireksi. Ja muista taas lytätä myös jälkikasvusikin etteivät ala haaveilla mistään enemmästä.

Sitten se kateus.

Mitä tuokin luulee olevansa, ei sellaisilla maisterinpapereilla tee muuta kuin pyyhkii takapuolensa.

Ei minä vain noin kamalan rumaa taloa olisi rakentanut enkä ostanut noin huonoa autoa.

Velkarahalla ne naapuritkin siellä ulkomailla ramppaa, ei niillä mitään rahaa ole.

Kuulostaako rutulle?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on sinussa kyllä nyt.

Nimen omaan ongelma on aloiteen kirjoittajan korvien välissä NYT!

Ei Suomessa tarvitse hävetä itseään, kykyjään tai saavutuksiaan. Mutta on sekä kulttuurisesti sopimatonta että oikeasti hölmöä ja osoittaa yleensä omaa tietämättömyyttä kuvitella itseään kykyjensä tai saavutustensa takia muita paremmaksi. Ihmisillä on erilaisia kykyjä, ja erilaisia saavutuksia, ja osoittaa kapeakatseisuutta ja tietämättömyyttä alkaa asetella niitä järjestykseen. Kukin on hyvä omalla alallaan ja saavuttaa omallaan - kuka sinä olet väittämään, että muiden alat ovat huonompia kuin sinun?

Tämä on käsittämätöntä. En ole mikään yläluokkalaislapsi (isä insinööri ja äiti opettaja) ja rikkaita emme koskaan olleet, mutta emme myöskään asuneet maalla vaan suuremman osan hieman Helsingin keskustassa länteen. Siitäkö tässä taas on kyse?

Mitenkään en tuntenut itseäni paremmaksi kuin muut vaikka sama 4 laudaturia ja 2 mangaa kirjoitin, kuten Ap:kin. Valtion oppikoulussa olin, en missään kalliissa yksityisessä. Kuka minua olisi kadehtinut tai pilkannut tai kiusannut? Luokallani ja kaveripiirissä oli monta jotka kirjoittivat suunnilleen samalla menestyksellä. Mitä Ap ajaa takaa? Luuleeko hän todella noilla saavutuksiltaan olevansa jotenkin keskitasoa parempi?

Voi voi voi voi.