Lue keskustelun säännöt.
Mä muserrun meidän arkeen
10.11.2021 |
Musta tuntuu että mä muserrun meidän arjen keskellä. Etenkin kaiken tavaran kanssa. Joka paikassa on lasten leluja ja vaatteita, käyttöön tulevia tai jo liian pieniä. Ja koko ajan niitä tuodaan jostain tuutista lisää, vaikka toivon että ei tuotaisi. Joulu on tulossa ja mietin jo valmiiksi mihin taas tungen kaikki ne kamat mitä lapset saa lahjaksi. Asunto on liian pieni, säilytystilaa ei ole riittävästi ja mä en enää vaan jaksa käyttää kaikkea aikaani tavaroiden järjestelyyn. Kaikki on koko ajan kaaosta ja en jotenkin jaksa tätä enää. Mutta en tiedä mistä aloittaa. 😭
Kommentit (24)
Tai jospa ottaisit nyt yhden viikonlopun ja käyttäisit sen turhan tavaran karsimiseen ja poisviemiseen, niin sitten ei tarvitsisi siihen käytää aikaa taas ainakaan vuoteen? Ja mieti tarkkaan niiden käyttöön tulevienkin osalta, kannattaako kaikki ne säästää? Varsinkin, jos sitä tavaraa tulvii teille koko ajan uutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alotat siitä, että käännytät ovelta kaiken rojun ja viestität kaikille, että ei mitään rompetta lapsille, joululahjoiksi aineettomia juttuja.
Sitten teet asian kerrallaan. Aloitat vaikka lastenhuoneesta. Mutta vain hetki kerrallaan, laita vaikka munakello muistutukseksi.
Ja värvää kaikki perheenjäsenet mukaan toimintaan.
Tiedätkö miten norsu syödään? Suupala kerrallaan.
Minusta lapset ei tarvitse leluja lainkaan. Ne voi laittaa pienestä pitäen töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai jospa ottaisit nyt yhden viikonlopun ja käyttäisit sen turhan tavaran karsimiseen ja poisviemiseen, niin sitten ei tarvitsisi siihen käytää aikaa taas ainakaan vuoteen? Ja mieti tarkkaan niiden käyttöön tulevienkin osalta, kannattaako kaikki ne säästää? Varsinkin, jos sitä tavaraa tulvii teille koko ajan uutta kuitenkin.
Ja lisäksi pihalle kaikki ne lelut, joilla ei ole kukaan vuoteen leikkinyt. lahjoita vaikka läheiseen päiväkotiin ne, otavat ilomielin varmaan niitä vaatteitakin varavaatteiksi.
Mitä jos puoliso hoitaisi kaiken järjestykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lähikirppiksellä on 50/50 myynti, eli vein tavarat sinne, he hinnoitteli ja hoiti pöydän, eikä ollut pöytävuokraa. Sain 200e, takas tuli 2 ikeakassillista jotka vein kierrätykseen. Myyntiin meni pari peräkontillista.
Helposti pääsi eroon, eikä lapset oo kaivannu poismenneitä lelujakaan.
Nyt auktoriteettia omaan elämääsi. Ilmoita kaikille niille jotka ostavat lapsillenne lahjoja, että ei kiitos leluja lahjaksi, koska niitä on jo liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahh, mä rakastan sitä jos pääsen raivaamaan ja järjestelemään jonkun kotiin. Kunhan se toinen ei oo siinä koko ajan urputtamassa joka tavarasta että "kyllä sitä rikkinäistä muovihärpäkettä vielä tarvii". 😅
Lisätila vain pahentaa tilannetta. Pää ei jaksa senkään vertaa, kun ei enää muista, että missä mitäkin on, kun muuttaa isompaan tilaan tavaravuoren kanssa ja kerryttää taas lisää tavaraa, vaikka ei jaksa pyrkiä eroon jo omistamastaan. Pääset hyvään tilanteeseen vain vähentämällä omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on viisi lasta, joista pienin on vielä vauva. Eli vaatteita, kenkiä, leluja ym. on kaiken kokoisina ja kaiken ikäisille. Ne pienemmät saisivat isommilta kyllä leluja ym. mutta silti niitä pitää ostaa heillekin muka uutena, ettei sitten jää ilman. Ihan kuin se vauva sitä tajuaisi. On harrastuskamppeita, sitteriä, parit vaunut olohuoneessa päikkäreitä varten, taapero kärryä, potkuautoa jne. Kaikki aika menee siis näiden tavaroiden järjestelyyn, vaatekaappien läpikäymiseen jne.
Ja juu, ei tää nyt elämän isoin ongelma ole, mutta arjessa merkittävä. Eikä varmasti tuntuisi näin ahdistavalta jos saisi yöt nukkua kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Ahh, mä rakastan sitä jos pääsen raivaamaan ja järjestelemään jonkun kotiin. Kunhan se toinen ei oo siinä koko ajan urputtamassa joka tavarasta että "kyllä sitä rikkinäistä muovihärpäkettä vielä tarvii". 😅
Tervetuloa meille! 😂 Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakinn on tuota ongelmaa.
Kuinka te muut järjestätte lasten lelujen kierron? Meillä vain yksi lapsi, ja hän ei haluaisi luopua vanhoista leluistaan. Aina silloin tällöin kaivaa nuppipalapelitkin esille ja tekee niitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on viisi lasta, joista pienin on vielä vauva. Eli vaatteita, kenkiä, leluja ym. on kaiken kokoisina ja kaiken ikäisille. Ne pienemmät saisivat isommilta kyllä leluja ym. mutta silti niitä pitää ostaa heillekin muka uutena, ettei sitten jää ilman. Ihan kuin se vauva sitä tajuaisi. On harrastuskamppeita, sitteriä, parit vaunut olohuoneessa päikkäreitä varten, taapero kärryä, potkuautoa jne. Kaikki aika menee siis näiden tavaroiden järjestelyyn, vaatekaappien läpikäymiseen jne.
Ja juu, ei tää nyt elämän isoin ongelma ole, mutta arjessa merkittävä. Eikä varmasti tuntuisi näin ahdistavalta jos saisi yöt nukkua kunnolla.
Tehkää kerralla kunnolla -> konmari, ja lakatkaa kantamasta lisää tavaraa sisälle.
Otat yhden pahvilaatikon ja sinne heittelet ohi kulkiessasi kamaa, mikä menee pois. Sitten kun joskus sulla on aikaa niin katsot sieltä osan kamoista (vaikka vaan muutaman, jos et jaksa kaikkia) ja mietit, että laitatko ne myyntiin vaikka toriin tai heitätkö suoraan roskiin. Onko joku sukulaislapsi tms, joka voisi tarvita. Lajittelet niitä siitä pikkuhiljaa muutama kama kerrallaan
Vierailija kirjoitti:
Minullakinn on tuota ongelmaa.
Kuinka te muut järjestätte lasten lelujen kierron? Meillä vain yksi lapsi, ja hän ei haluaisi luopua vanhoista leluistaan. Aina silloin tällöin kaivaa nuppipalapelitkin esille ja tekee niitä.
Vain osa leluista samaan aikaan esille, loput varastoon eikä mistään tarvitse luopua. Jossain vaiheessa lapsi lakkaa leikkimästä ja silloin voi hävittää kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Alotat siitä, että käännytät ovelta kaiken rojun ja viestität kaikille, että ei mitään rompetta lapsille, joululahjoiksi aineettomia juttuja.
Sitten teet asian kerrallaan. Aloitat vaikka lastenhuoneesta. Mutta vain hetki kerrallaan, laita vaikka munakello muistutukseksi.
Ja värvää kaikki perheenjäsenet mukaan toimintaan.
Tiedätkö miten norsu syödään? Suupala kerrallaan.
Toi onkin loistava sanonta, pitääkin ottaa tuollainen yksi askel kerrallaan mentaliteetti käyttöön. Kirppispöydän laitoin samantien varaukseen.
Musta tuntuu että etenkin yksi meidän lapsista on niin sotkuinen (4 v.) että saa koko kodin kaaokseen hetkessä.
Vähän isompi lapsi jo ymmärtää, että osan leluista voi antaa vaikka hyväntekeväisyyteen, jolloin joku muukin lapsi tulee iloiseksi. Voitte yhdessä ottaa esille kassin, johon valitsette leluja, joilla lapsi haluaa tuottaa iloa muille lapsille. Toimii paremmin kuin se, että nyt vaan heitetään osa leluista pois.
Ja kyllä sukulaisten pitää ymmärtää, jos heille sanoo, että leluja/vaatteita ei nyt tarvita.
Itse juuri kysyin miniältäni, joka saa kohta vauvan, että onko jotain, mitä hän haluaisi tai tarvitsisi vauvaa varten, jota voisin tuoda tuliaisiksi palatessani kotiin ulkomailta. Vastaus oli, että heillä on aivan tarpeeksi vaatteita 0-3 kk ikäiselle, mutta ehkä joku helistin. Eli en todellakaan osta mitään vaatteita enkä muuta turhaa vastasyntyneelle. Jos ostan, niin sitten isommalle vauvalle.
Hohhoijaa.
Joillain on oikeitakin ongelmia.