Saatteko olla parisuhteessa se iloinen huoleton tyttö..

Saan olla ihan oma itseni. Pompotellaan toki vuorosiinsa toisiamme. Sopivasti tasoissa ollaan.

En tule tallotuksi. Mies on ystäväni, ei mun tarvi pitää puoliani. (Paitsi ehkä silloin kun valitaan leffaa).

Tuo on tavallaan hyvä tilanne mutta miksi pompottelette, ettekö kunnioita toisianne?

Mun pitää varoa ettei mies tunne oloaan tallatuksi. Olen aikamoinen jyrä ja tiedän sen itsekin.

Ap, jos koet tulevasi kokoajan tallotuksi, sano se miehellesi. Tiukasti. Tuollainen käytös ei ole hyväksi parisuhteessa. Asioista ja erimielisyyksistä pitää voida keskustella ilman että toinen talloo. Molempien on parisuhteessa välillä joustettava. 

Ehkä tunnen vain alkoholiin taipuvaisia heikkoja miehiä. Heillä on outo toimintamalli.

Olen poistunut takavasemmalle jo alkuvaiheessa, jos mies vaikuttaa kävelevän yli. Haluan säilyttää iloisuuteni. Ja haluan myös pystyä olemaan surullinen stressaantunut tyttö, jos on huono päivä.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:15"]

Ehkä tunnen vain alkoholiin taipuvaisia heikkoja miehiä. Heillä on outo toimintamalli.

[/quote]

Millainen toimintamalli? Kiinnostaa, koska minullakin on kokemuksia alkoholiin taipuvista miehistä.

No en. Miehen jatkuva riitely on tehnyt minusta hiljaisen ja sanattoman. Olen mielummin hiljaa kuin riitelen. Ymmärräk kyllä että tuhlaan elämääni väärän ihmisen kanssa. Ehkä joukus saan voimaa lähteä.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:14"]

Ap, jos koet tulevasi kokoajan tallotuksi, sano se miehellesi. Tiukasti. Tuollainen käytös ei ole hyväksi parisuhteessa. Asioista ja erimielisyyksistä pitää voida keskustella ilman että toinen talloo. Molempien on parisuhteessa välillä joustettava. 

[/quote]

sepä, jos pyrkii vain kasvattamaan lapset ja ruokkimaan heidät, täytyy kyllä ihmetellä millä ponnella mies sabotoi asioita ja väheksyy kaikkea.

Kyllä! Yhdessä ollaan oltu lähes 20 vuotta ja aivan samanlaisia tasa-arvoisia ihmisiä olemme toisillemme.

Ei se alunperinkään rakastunut mihinkään iloiseen, huolettomaan tyttöön..

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:15"]

Ehkä tunnen vain alkoholiin taipuvaisia heikkoja miehiä. Heillä on outo toimintamalli.

[/quote]

Millainen toimintamalli? Kiinnostaa, koska minullakin on kokemuksia alkoholiin taipuvista miehistä.

[/quote]

Eli he yrittävät saada sinut tuntemaan itsesi huonoksi ja syylliseksi.

Olen itsenäinen, eläväinen ja flirttaileva sosiaaliperhonen. Miehet yleensä rakastuvat minussa juuri näihin piirteisiin. Myöhemmin sitten heitä ärsyttää, kun olen niin itsenäinen, eläväinen ja flirttailevainen sosiaaliperhonen. Huokaus...

En ole koskaan ollut "iloinen huoleton tyttö", en edes tyttönä. Mieheni rakastui minussa ihan muihin seikkoihin. Ja en todellakaan tule tallotuksi, enkä joudu mitenkään puolustautumaan. Elän tasa-arvoisessa parisuhteessa.

No en saanut, muutuin paljon suhteen aikana. Onneksi se on ohi.

Saan olla. Välillä tekisi itse mieli talloa toista, kun on vähän saamaton, mutta hillitsen itseni. Ei sillä tavoin voi toista muuttaa.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:18"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:15"]

Ehkä tunnen vain alkoholiin taipuvaisia heikkoja miehiä. Heillä on outo toimintamalli.

[/quote]

Millainen toimintamalli? Kiinnostaa, koska minullakin on kokemuksia alkoholiin taipuvista miehistä.

[/quote]

Eli he yrittävät saada sinut tuntemaan itsesi huonoksi ja syylliseksi.

[/quote]

Tuohon muuten auttaa se, kun sanoo takaisin, että tietää ettei ole tehnyt mitään väärin ja tietää miehen yrittävän vain syyllistää turhaan. Ei ne kauan jaksa latistaa, kun tajuavat, että näet sen läpi.

No eipä saa meillä nainen olla sitä, mutta eipä se sitä ansaitsekaan kun oikuttelee kaikilla ihme lapsellisilla tempauksilla ilmeisesti testatakseen että löytyykö multa munaa tehdä oman pääni mukaan.

mies28

Mä en varsinaisesti ollut mikään huoleton ja iloinen persoona alunperinkään, mutta kyllä perhe-elämä on myös muuttanut mua. Toisaalta ymmärrän miten hölmöjä juttuja murehdin silloin aikoinaan, toisaalta murehdittavaa on nykyään huomattavasti enemmän... Suurin vaikutus oli lasten syntymällä, mutta on miehelläkin ollut osansa. Jos voisikin luottaa siihen että lääkkeet, lääkärikäynnit sun muut arkiset asiat hoituu eikä unohdu, tai että hän ilmoittaa omista menoistaan ja jos viivästyy, eikä tarvis miettiä, että onkohan se tälläkin kertaa unohtunut kaverin kanssa suustaan kiinni ja myöhästynyt bussista, vai onko se sittenkin taas jäänyt auton alle ja makaa tienpientareella tajuttomana. Tai että jos hän sanoo käyvänsä kaupassa niin sitten kanssa käy, tai vaihtavansa vessan valon niin sitten kanssa vaihtaa.