muistoja 80- luvulta

Mä haluaisin unohtaa koko kasarin, rumia vaatteita, kamalaa musiikkia ja koko teiniajan. Ei mitään hyviä muistoja.

Opiskelin, menin naimisiin, sain esikoisen, tehtiin etelänmatkoja joka vuosi. Musiikki oli kyllä kamalaa ja vaatteet rumia. Ja tukka oli kyllä järkyttävän näköinen, permanentattu ja raidoitettu kuiva korppu. 

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 21:53"] kamalaa musiikkia[/quote]

Minusta taas musiikin kulta-aikaa. <3

Pääsin käymään Neuvostoliitossa ja USA:ssa. Sen jälkeen ei pystynyt enää luottamaan uutisiin.

Mä vietin parasta lapsuuttani ja nuoruuttani 80-luvulla. Ihan paras muistoni oli 13-vuotispäiväi, kun pääsin Dingon konserttiin.

Musiikki oli justiinsa parhaassa vaiheessa -80 luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä alkoi puhua bisnes. Listoille ei enää päässyt lahjakas muusikko omalla ideallaan, vaan muusikosta piti tehdä tuote, tyylin New Kids on the block jne.

Aivan 80-luvun alussa ainakin meidän koulussa olivat muotia pipot, joissa luki jonkin lätkämailamerkin nimi. Televisiosta katseltiin Levyraatia ja Pätkistä, Kenny Everett Showta ja Famea. Koululaisilla oli teinikalenterit joihin kirjoitettiin salaisuuksia ja liimailtiin bändien kuvia. Ostimme kesäisin kaljaa kyläkaupasta joka myi alaikäisille ja joimme niitä lämpimiä oluita tanssilavan viereisessä metsässä riippumatta siitä oliko tanssilava auki vai ei. Olin hurja Hanoi Rocks-fani, kunnes Razzle kuoli ja bändi meni mielestäni pilalle. Kävin elokuvissa katsomassa Manaajan, ja se pelotti suuresti. Luimme Suosikkia, jossa lietsottiin ristiriitoja punkkareiden ja diinareiden välille ja pelasimme elektroniikkapelejä, Donkey Kong Jr.:n muistan. Kun videot tulivat, meillä oli tapana vuokrata viikonloppuna R-kioskilta kannettava videonauhuri ja pari videota. Jossain vaiheessa meille hankittiin kotiin videot, ja niiltä katselin ennen kouluun lähtöä aamupuuroa syödessäni Harry Callahania joka kyseli: "Do you feel lucky punk?"