Kasvatatko lapsestasi narsistia? Tässä merkit
IS:n juttu: http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288682972698.html
Sosiaalipsykologi listasi IS:lle, mitkä kasvatusmetodit voivat olla vaaraksi lapsen itsetunnolle.
Jos lapsi ei koskaan kuule sanaa ei, hänen egonsa pullistuu suureksi, ja hän kokee olevansa maailman keskipiste. Näin aloittaa sosiaalipsykologi, tietokirjailija Janne Viljamaa.
Jos lapsi saa kaiken periksi tai hänelle annetaan loputtomasti vaihtoehtoja, lapsi alkaa uskoa olevansa aikuisen yläpuolella.
- Aluksi lapsesta tuntuu siltä, että kivaa - aikuinen tottelee minua. Mutta pian hän alkaa pelätä olevansa liian isoissa saappaissa, Viljamaa sanoo.
Viljamaan mukaan ongelmaperheissä lapsia kasvatetaan konditionaalityylillä eli koskaan lasta ei käsketä nukkumaan. Aina kysytään haluaisitko, menisitkö, tekisitkö. Vaikka välillä tekisi hyvää sanoa, että mene pesemään hampaat ja käy nukkumaan.
- Kun lapsi sitten menee päiväkotiin, hän ei kestä sitä, että häntä määrätään.
Eli rajat ja rakkaus ovat se lähtökohta. Mitkä muut seikat vaikuttavat itsetunnon kehittymiseen?
- Jos lapsi elää ahdistavassa, alistavassa, väkivaltaisessa ympäristössä, jossa hän on joutunut pelkäämään ja kärsimään, Viljamaa kertoo.
Kasvatatko lapsestasi narsistista?
Liian hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi ei välttämättä osaa tuntea oikeanlaista häpeää tehtyään väärin tai katua törttöilyjään.
Viljamaan mukaan nämä seikat vaikuttavat siihen, että lapsesta saattaa tulla narsistinen.
- Tällainen narsistinen lapsi ei kunnioita aikuisia, on röyhkeä ja käyttää muita hyväkseen. Hän ei anna yhteisölle mitään. Hän vain vie.
Viljamaa kutsuu tällaista ihmistä kuutyypiksi.
- Hän imee valon, muttei itse anna mitään. Hän haluaa määrätä asioita ja ihmisiä. Hän tekee kaikkensa saadakseen niskalenkin toisista.
Näin vanhemman tulisi toimia
Jottei lapsesta kasva kuuta, vanhemmalla on tehtävää.
- Vanhemman tulee opettaa lasta arvostamaan muita, näkemään toisen tarpeita, opettaa jakamaan, olemaan kohtelias ja asettumaan heikomman asemaan.
Vanhemman on myös toimittava esimerkkinä, eikä vaatia lapselta sellaista, mitä ei pysty itse tekemään. Vanhemman on oltava aikuinen ja uskottava.
Lapsen kanssa lökäpöksyissä, takamus vilkkuen päivät pitkät pleikkaa pelaava vanhempi ei hirveästi kunnioitusta herätä.
Esitä kolme kysymystä
Viljamaa ehdottaa, että lapsen toimiessa väärin, vanhempi esittäisi lapselleen kolme kysymystä: Mikä meni väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä? Ja tajuaako lapsi, mitä hän teki väärin?
- Jos lapselta ei kysy näitä kysymyksiä, hän toistaa samat virheet ensi kerralla.
Viljamaa vielä muistuttaa, että sarkasmi lapsen kasvatuksessa kannattaa jättää pois. Se luo turvattomuutta, vie uskottavuuden, luottamuksen, eikä pieni lapsi sitä ymmärrä.
- Tärkeää on sanoa suoraan ja rauhallisesti, että nyt teit väärin.
Kommentit (18)
Nämä asiat on osattu ennen. Missä vaiheessa lastenkasvatus alkoi mennä vikaan? Mitkä tekijät ovat saaneet aikaan sen, että lapset eivät enää usein ole osa luonnollista elämää, vaan heidät on ikäänkuin nostettu palvonnan kohteeksi?
Kuulin että tet-harjoittelussa oli poika joka lähti parin päivän päästä pois.
Oli sanonut ettei kestä määräyksiä (ohjeita).
Tuolla tavalla kasvatetusta lapsesta tulee toki itsekeskeinen, mutta narsismi (psyk. sairaus) on asia erikseen. Narsistit on yleensä jäänyt lapsena vailla minkäänlaista rakkautta.
Nämä on näitä curling-vanhempia. Taitaa olla ihan tämän ajan ongelma. Mistä lie johtuu? Olen monta kertaa haukkonut henkeä, kun esimerkiksi eräät tuttavamme antavat 2-vuotiaan päättää koska lähtevät kylästä!!
Tätä minä tarkoitin aloituksessani jossa kerroin kun pikkulapselta kysytään kaupassa kaikki " haluaisitko syödä tätä" tyyliin.
Eli pikkuinen päättää päivän ruoat.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 23:26"]
Tuolla tavalla kasvatetusta lapsesta tulee toki itsekeskeinen, mutta narsismi (psyk. sairaus) on asia erikseen. Narsistit on yleensä jäänyt lapsena vailla minkäänlaista rakkautta.
[/quote]
Ei muuten pidä paikkaansa. Sinäkö alat väittämään asiantuntijoille vastaan?
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 23:26"]
Tuolla tavalla kasvatetusta lapsesta tulee toki itsekeskeinen, mutta narsismi (psyk. sairaus) on asia erikseen. Narsistit on yleensä jäänyt lapsena vailla minkäänlaista rakkautta.
[/quote]
Voihan vanhemmat olla näennäisesti hyviä vanhempia, mutta eivät osaa sanoa lapselle ei, ja kun huomaavat etteivät pärjää hänen kanssaan, niin pitävät päiväkodissa pienestä pitäen pitkiä päiviä ilman lomia, mummolassa hoidossa jne... On sekin jonkin sortin rakkaudettomuutta.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 23:29"]
Joo, aina on tuo konditionaali käytössä.
[/quote]
Lapselle voi puhua myös kohteliaasti. "Olisitko hyvä ja menisit nyt nukkumaan." Meillä se on kyllä ihan selvä käsky. Jos ei mene jakeluun (yleensä menee), niin kyllä aivan varmasti sanon "Nyt menet nukkumaan piste."
Toki haluan myös kuulla mistä ruoasta lapsi pitää ja antaa hänen valita välillä x määrästä vaihtoehtoja mitä jonakin päivänä syödään, ja hän saa kyllä ihan vapaasti esittää omiakin ideoita. Itse asiassa se ilahduttaisi mua suuresti, jos esittäisi enemmänkin ideoita (ikää 5v). En kyllä lupaa toteuttavani niitä, eikä se olisi mitenkään mahdollista että joka päivä kuitenkaan valitsisi mitä syödään, joten tuskin siitä tulee mitään ongelmaa...
Ex-mieheni täyttää narsistin piirteet ja aikoinani etsittyäni tietoa narsismin synnystä minulla välähti, kun aloin miettimään miehen äidin puheita. Hän monesti kertoi kuinka tämä poika oli erityinen lapsena sairautensa takia. Häntä ei kuulema saanut itkettää eikä mieltä pahoittaa "turhilla" kielloilla, koska stressi ja itku saattoi laukaista sairaskohtauksen tai pahentaa lapsen fyysistä oloa. Monilapsisessa perheessä siis exäni oli saanut erityisen lapsen roolin ja oli silmäterä sekä täydellisesti suojeltu mielipahalta, vaikka todellisuudessa hänen sairaus on varsin yleinen ja hoidettavissa lääkkeillä. Siinäpä se.
Normaalisti persoonallisuushäiriö kyllä kehittyy lapsuuden laiminlyönneillä ja vanhemman narsistisella käytöksellä (kaksoissideviestintä, arvaamattomuus ym.) eikä suinkaan curlingilla. Mutta jotain ongelmia lapsen empatiakykyyn ja itsesäätelyyn toki tulee, jos häntä ei kielletä. Epäilen kyllä, että tämänkaltainen lapsuusajan narsistisuus kyllä karisee yleensä elämän kolhujen myötä, kun taas narsistinen pers-häiriö vasta puhkeaa aikuisiän kynnyksellä. Ajattelen itse tuosta lehtijutusta, että toimittaja on vetänyt vähän liian suuria yhtäläisyysmerkkejä. On puhuttu asiantuntijan kanssa narsistisuudesta, ei suinkaan patologisesta persoonallisuushäiriöstä.
Eikös kiintymysvanhemmuudessa nimenomaan vältetä käskyjä ja kieltoja?
Ei nykyajan vanhemmat voi mitään terrorisoiville lapsilleen, valitettavasti, eivätkä haluakaan. Pääasia on , että narsistiset vanhemmat pääsevät pätemään lapsensa "kyvyillä". Seurauksena on sitten se, että niiden "kultamuru" heittää ilotulitteen jonkun satunnaisen ohikulkijan hupparin huppuun ja tulee palovammoja. Ja niiden "kultamuru" ei joudu vastuuseen koska on alaikäinen. Myöhemmin toki narsististen vanhempien lapsi joutuu vaikeuksiin yhteiskunnan kanssa, menettää hampaansa ja räyhää lähiöiden ostarien kulmilla subuissaan.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 23:26"]
Tuolla tavalla kasvatetusta lapsesta tulee toki itsekeskeinen, mutta narsismi (psyk. sairaus) on asia erikseen. Narsistit on yleensä jäänyt lapsena vailla minkäänlaista rakkautta.
[/quote]
Asiaa. Ketuttaa että ammattilainenkin sekoilee näiden käsitteiden kanssa. Toki hän muotoilee että lapsesta tulee "narsistinen", mutta ihmiset käsittää sen aina "narsistinen persoonallisuushäiriö". Tässä kohtaa pitäisi oikeasti yrittää pitää asiat oikeissa karsiossa, kun nyt jo oikealla ja vasemmalla maallikkodiagnosoidaan joka ikinen itsekäs ihminen narsistiksi. On olemassa myös käsite terve narsismi, lue terve psyyke. Mutta kun tässä menee aina puurot ja vellit sekaisin...
Kyllä narsistin voi kasvattaa myös liialla palvonnalla. En tiedä kuinka helposti se käy, kun ne elämän realiteetit tulevat vastaan yleensä muiden ihmisten kanssa. Mutta on näitä hirmuhallitsijoita ja pikkuprinssejä ollut historian saatossa, joita kaikki ympärillä olevat ihmiset pokkuroivat. Ne realiteetit omasta rajallisuudesta eivät ole tulleet vastaan. Puhutaan puhtaasta narsismista eli se narsismi ei ole selviytymiskeino, jolla peitetään omaa vajavaisuutta, vaan aito usko siihen, että on ylivertainen suhteessa muihin ihmisiin.
Googletin ja jokaisessa asiaa käsittelevässä kirjoituksessa oli samat syyt narsismille. Seuraava on kopio narsistien uhrien tuki sivuilta:
Narsistiseen persoonallisuushäiriöön johtavat syyt nähdään kuitenkin johtuvan suurimmalta osin kasvatuksen rakkaudettomuudesta sekä rajattomuudesta. Lapsen varhaiset ja turvatut vuorovaikutussuhteet ovat huomattava tekijä ennaltaehkäisemään narsistista persoonallisuushäiriötä. Lapsen tulisi voida peilata aikuisen tunnetiloja ja hänen tulisi saada tuntea ja kokea, että hänestä iloitaan aidosti. Lapsen tulisi myös kestää narsistisia loukkauksia, kuten esimerkiksi vastoinkäymisiä ja sitä, että omaa tahtoa ei aina voi toteuttaa.
Yhtenä syynä voi olla se, ettei lapsella ole ollut aikuista, joka olisi antanut hänelle turvallisuuden tunnetta. Toisena syynä narsismiin voi olla ankara kotikasvatus. Lapsi saattaa kokea olevansa riittämätön vanhemmilleen ja ottaa samanlaisen mallin käyttöönsä myöhemmässä elämässään. Kolmantena syynä voi olla liian vapaa ja rajaton kasvatus, jolloin lapsi saattaa kuvitella, että muut ihmiset ovat tarkoitettu vain hyötykäyttöön. Tämän vuoksi henkilö saattaa elää loppuelämänsä vääristyneellä minäkuvalla samalla paikaten huonoa itsetuntoaan.
Mielipiteitä? Nykyajalle tyypillinen ilmiö omasta mielestäni