hoitovapaani kaihertaa töissäolevia
eli minulla on kaksi lasta, ja tämä kakkonen on suoranainen luomuihmelapsi, sai alkunsa vaikka toinen munatorvi on poistettu ja toinenkin oli tukossa.
nyt kävin työpaikalla ja ilmoitin samalla jääväni vuodeksi hoitovapaalle, työnantaja oli hieman yllättynyt, mutta ei voi muuta kuin myöntyä. muut työkaverit olikin sitten hieman omituisia, luulisin heidän kannustavan hoitamaan pientä lasta kotona, mutta kommentit oli suurinpiirtein " lottovoitonko olet saanu kun on varaa jäädä kotiin" , " voi sua, miten sä pärjäät kotona" , " ei työt enää kiinnosta" .
siis voi prkle että keitti, tämä lapsi kuten esikoinenkin on meille paljon tärkeämpiä kuin päivätyö jossain hemmetin tehtaassa, kyllä niitä töitä ehtii vielä hyvin tekemään (vakituinen paikka), minä haluan olla lasteni kanssa kotona enkä takuulla vie alle vuotiasta lasta päivähoitoon vieraalle ihmiselle.
ja todellakin, olen saanut lottovoiton, lapsen! onneksi oli sentään yksi henkilö joka ymmärsi minua, hän on lapseton.
mitä teille muille on hoitovapaasta sanottu, vai oletteko jääneet yli vuodeksi kotiin?
Kommentit (3)
Eli eivät juuri ääneen kehtaa valittaa mitään. Joka tapauksessa nyt tulen varmaan näistä tuplistakin jäämään hoitovapaalle. Mulla alanvaihto varmaan edessä, mutta joka tapauksessa. Ennen oli aina se lapseton sinkku ja nyt yhtäkkiä mulla on 3 lasta ja vielä olen äitipuoli yhdelle. Eli en varmaan ole halutuin työntekijä uutta työpaikkaa hakiessani. Mutta mulle on ihan sama, jos asia jotain häiritsee. Itse olen myös niin onnellinen näistä lapsistani, jotka ovat pitkän " tekemisen" tulosta, että en välitä. Jos töissä olen, ni olen sitten kyllä tunnollisesti ollut. Lapset menevät kaiken edelle ja kyllä sen yleensä samassa tilanteessa olevat ymmärtävät.
Meillä IVF-tuplat ja kotona edelleen vaikka lapset vähän yli 3v. Mies paljon töissä ja reissuhommissakin. Itse pitäisi saada uusi ala oman terveyden takia ja kotona siis olen edelleenkin. Kaikkia kommentteja sitä on kuullut myös. Me olemme kyllä tietoisesti valinneet kotihoidon, kun lapset saimme. Sairastelua myös paljon keskosuudesta yms. eli omasta mielestämme ainoa vaihtoehto meidän perheellemme. Tyytyväisiä olemme tähän ratkaisuun ja etenemme myös terveyteni ehdoilla ja sen, että mies on paljon poissa. Ei tätä aikaa takaisin saa, kasvavat niin kovin pian. Toki olemme tyytyväisiä, että tämä on taloudellisesti mahdollista, vaikkemme kroisoksia olekaan.
Siis mitä se kennellekään kuuluu, vaikka sitten olisitkin saanut lottovoiton tai se, millä keinolla ruoka päivittäin pöytään taiotaan... niin kauan kuin keinot on lailliset?!?!
Kukaan ei varmaan oikeasti kadehdi sitä huimaa noin 250 euron kuukausituloa, joka kotihoidontuesta verojen jälkeen jää käteen. Mutta ehkä kateuden kohde onkin oikeasti teidän onnenne. Ihmiset kadehtivat monesti sitä, että joku on lapsistaan niin onnellinen, että siinä ei edes taloushuolet kallista kuppia töihinpaluun suuntaan... ja ehkä kateutta aiheuttaa myös se, että ilmeisesti myös suhteenne puolisosi kanssa on niin hyvä ja onnellinen, että hän iloiten elättää perhettänne myös tuon kotihoidontuen aikana ja arvostaa sitä työtä, mitä sinä kotona teet.
Itselläni on onni omistaa hyvät työkaverit ja esimiehet, jotka (vaikka mulla ei ole edes vakipaikkaa) on kyselleet, koska tulisin takaisin töihin (olen ykkösestä " hoitovapaalla" ). Ja kun olen kertonut, että onneksemme olemme saamassa nyt jo pikkukakkosenkin, enkä suunnittele töihinpaluuta vielä useampaan vuoteen, niin kaikki on olleet vaan iloisia meidän puolesta ja sanoneet vaan, että " ilmottele kun haluat takaisin, kyllä täältä aina töitä löytyy" .