Työkaverit lähti jonnekin yhdessä. Minua ei pyydetty.

Etsi parempia kavereita. Ei sellaisten menetettyä seuraa kannata edes surra, jotka eivät sinun kavereita halua olla. Älä tuhlaa aikaa ja energiaasi heidän juoruilujensa miettimiseen, laita sama energia oman vapaa-aikasi kehittämiseen ja kavereiden etsimiseen. Se, etteivät työkaverisi halua kutsua sinua vapaa-ajalla mukaansa, voi johtua monesta asiasta - et itsekään viihdy kaikkien seurassa ja jotkut voivat jopa ärsyttää sinua.

Toi on ihan peffasta jos esim. on pieni työyhteisö josta yksi jätetään pois.

Tai ystäväporukka jossa olet ennen ollut ja enää et olekaan, luet vaan fb:stä muiden yhteisistä menoista.

Ne on työkavereita, ei ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:07"]Millä alalla olet? Naisvaltaisella?
[/quote]
Naisvaltaisella alalla juu. Pieni ryhmä joista minä olen jätetty ulos porukasta. Työasiat hoidetaan, mutta jos esim kerron jotain juttua niin keskeytetään tai poistutaan paikalta. En tiedä mistä johtuu mutta luulen että kyse on kateudesta. Minulle on annettu muutamia ylimääräisiä tehtäviä (ei lisää palkkaa) esim. kehittämistä ja koulutusta.
Joo, en mä yöuniani menetä mutta joskus väsyneenä tuntuu pahalta kun "ei kuulu joukkoon". Väistämättä kiusaamisjutut tulee mieleen. Se sattuu.
Ap

Kouluajoista puheen ollen. Tässä taannoin menin ystäväni kanssa baariin, jossa oli vanhat "luokkakaverit"luokkakokouksessa. Minua ei oltu kutsuttu. Eivät kuulemma olleet löytäneet yhteystietojani, just. Aika noloa molemmin puolin. 

Mä olen elänyt tota elämää aina. Aina ulkopuolinen. Tiedän tunteen. Toisaalta ei kiinnosta, toisaalta kaihertaa niin kovaa jostain: (

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 20:57"]Mä olen elänyt tota elämää aina. Aina ulkopuolinen. Tiedän tunteen. Toisaalta ei kiinnosta, toisaalta kaihertaa niin kovaa jostain: (
[/quote]
Juuri näin. Välillä vaan sattuu. Välillä ei jaksa välittää.
Ap

Mulla kävi kanssa noin erään kerran että huomasin kaikkien häipyneen jonnekin ja kerkesin jo ottaa vähän itseeni että eivät sitten hemmetti mu kelpuuttaneet lounaalle mukaan..olivat porukalla ostamassa mulle synttärilahjaa :) mutta siis mikäli tämmöisestä voi olla kyse niin on varmasti tosi kurjaa tuntea olonsa ulkopuoliseksi, antaisin sitten varmaan ihan olla jos ei seura kelpaa ja hakisin ystävällisempiä ihmisiä ympärilleni työajan ulkopuolelta ja yrittäisin päästä asian yläpuolelle jotenkin

Joo tiedän tunteen :( mutta niinkuin huomaat tästä keskustelusta, et ole ainoa jolle näin on käynyt! :) en oo kuullut, että miesten kesken tällaista yhden ulkopuolelle jättämistä tapahtuisi, naiset osaa olla aika kusipäitä..

Et kuule jää mistään paitsi! Olen kerran saanut kunnian olla mukana tollasen "salaseuran" iltamissa. Luulin hetken, että olen joutunu 13 vuotiaiden pyjamapartyihin... lapsellista kuiskuttelua ennen ja jälkeen baari-illan. " vitsi oki kivaa, otetaan pian uusiks, hihihii" ja ilta meni about näin:
- hipsitään salaa työpaikan lähibaariin. Haukutaan pomot
- tilataan taxi, mennään syömään ja avaudutaan enemmän mulkuista työkavereista
- jatketaan yökerhoon, tunnustetaan tuhmia ja haukutaan jo selän takana toisiamne.
Kieltäydyin seuraavasta kutsusta. Itse en jaksa selän takana ketään haukkua vaan latasen suoraan. Nykyisin nämä lusmut välttelevät minua, minä heitä. En mainosta heidän touhujaan enkä halua kuulya siigen. Nämä ko. ihmiset ovat hankalia työkavereina, vastarannan kiiskejä, aina barrikaadeilla. Työyhteudö tulehtunut.
Voit ap huokaista helpotuksesta. Olet tod.näk liian hyvä työssäsi kuuluaksesi näihin salajuhlijoihin.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 21:08"]Et kuule jää mistään paitsi! Olen kerran saanut kunnian olla mukana tollasen "salaseuran" iltamissa. Luulin hetken, että olen joutunu 13 vuotiaiden pyjamapartyihin... lapsellista kuiskuttelua ennen ja jälkeen baari-illan. " vitsi oki kivaa, otetaan pian uusiks, hihihii" ja ilta meni about näin:
- hipsitään salaa työpaikan lähibaariin. Haukutaan pomot
- tilataan taxi, mennään syömään ja avaudutaan enemmän mulkuista työkavereista
- jatketaan yökerhoon, tunnustetaan tuhmia ja haukutaan jo selän takana toisiamne.
Kieltäydyin seuraavasta kutsusta. Itse en jaksa selän takana ketään haukkua vaan latasen suoraan. Nykyisin nämä lusmut välttelevät minua, minä heitä. En mainosta heidän touhujaan enkä halua kuulya siigen. Nämä ko. ihmiset ovat hankalia työkavereina, vastarannan kiiskejä, aina barrikaadeilla. Työyhteudö tulehtunut.
Voit ap huokaista helpotuksesta. Olet tod.näk liian hyvä työssäsi kuuluaksesi näihin salajuhlijoihin.
[/quote]
Sorry kirjotuserheet.. liian pienet nää näpyttimet ;)

Kannattaa googlettaa tunnelukko, sieltä löytyy tietoa tunnelukoista joista yksi on juuri ulkopuolisena olon tunne. Voi olla että oletkin tosiaan ulkoistettu, mutta voi olla myös että sinusta vain tuntuu siltä. Minua ei pyydetä ystävänpäivä lounaalle vaikka ystävänä itseäni pidän, satuttaahan se, puran sitä miehelleni ja joskus jopa vitsaillaan asiasta, muuta ei voi tehdä kuin yrittää muuttaa omaa ajattelutapaansa.

Tiedän ton tunteen. Yhdessä kesätyöpaikassa melkein kaikki kesätyöntekijät lähtivät porukalla yhtenä iltana kaljalle - minut ja yksi toinen jätettiin pyytämättä mukaan. Vaikka oltiin siinä samassa pukkarissa vaihtamassa vaatteita, kun nämä mietti, että mihin terassille menisivät. Menivät tosiaan isolla joukolla, ei millään kaveriporukalla. Vaikka mulla oli sovittuna muuta menoa enkä olisi edes päässyt mukaan, tuli ihan älyttömän paha mieli ja itkukin jo bussissa. 

Valmistumisen jälkeisessä työpaikassa vanhat työntekijät eivät aluksi jotenkin tajunneet, että voisi pyytää ton uudenkin työntekijän mukaan syömään. Niillä oli niin fiksautunut se porukka, jolla kävivät syömässä, että eivät varmasti edes ajatelleet mitään. Tuntui kyllä hirveen kurjalta, kun oli vaikka tekemässä jonkun kanssa jotain juttua, ja sitten joku kolmas tulee pyytämään vain sitä toista mukaansa syömään.  Ja ite jää siihen istumaan silleen, että okei mä varmaan lämmitän ton mun mikroaterian taas täällä yksin taukohuoneessa. Oli niin pieni työyhteisö, että jäin siis useimmiten ihan yksin. Eipähän tarvinnut peitellä pahaa mieltä keneltäkään. Jätin työpaikan heti, kun määräaikainen työsuhde loppui.

up

Voimia.

Millä alalla olet? Naisvaltaisella?

Työajan ulkopuoliset menemiset, jos ne eivät ole koko työporukan yhteisiä, on ihan vaan yksityisiä kaverijuttuja, joihin ei tarvitse pyytää kaikkia. Vain ne, joiden kanssa on pelkkää työkaveruutta läheisempi suhde. Nyt tuntuu kyllä että olet ap aivan liian herkkänahkainen. Ellei sitten tosiaan ole kyse jostain koko tiimin sovitusta illanvietosta johon sinä olet ainoa jota ei ole kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Joo tiedän tunteen :( mutta niinkuin huomaat tästä keskustelusta, et ole ainoa jolle näin on käynyt! :) en oo kuullut, että miesten kesken tällaista yhden ulkopuolelle jättämistä tapahtuisi, naiset osaa olla aika kusipäitä..

Kyllä myös miehet osaavat tämän. Varsinkin jos uusi työntekijä koetaan uhaksi. Tai miehillä yleensä on työpaikalla se yksi kingi, joka päättää kuka pääsee mukaan ja kuka ei. Niin väsyneeltä kuin se kuulostaakin, mutta totta se on.

M36