Lue keskustelun säännöt.
Mitä uhrauksia olet tehnyt parisuhteessasi?
23.01.2015 |
Kerro hyvistä asioista, joista olet joutunut luopumaan, tai epämiellyttävistä asioista, joita olet joutunut tekemään parisuhteesi vuoksi. Miksi teit nämä uhraukset? Oliko uhrauksesi sen arvoinen?
Kommentit (27)
Mitä ap selittää? Uhraukset tehdään lasten takia, ei parisuhteen. Parisuhde on itse valittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovuin parisuhteesta koska mies oli alkoholisti.
Nyt kolme viikkoa myöhemmin pystyn jo nukkumaan ilman korvatulppia ja nukahtamislääkettä.
Lisäksi säästän rahaa koska ei ole 110-kiloinen karju syömässä jääkaappia tyhjäksi.
Sähköä säästyy, koska tuo sika ei enää unohda pakastinta auki eikä huudata telkkua 16-22.
Elän muutoin hyvin onnellisessa ja tasapainoisessa suhteessa, mutta meillä ei ole seksiä. Se on itselleni uhraus, koska olen ollut seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja niin oli suhteemmekin ensimmäiset vuodet ennen puolisoni sairastumista.
Voin kuitenkin sanoa, etten ole itse helppo ihminen, eli olen sisäisesti levoton ja läheisyyttä tarvitseva ADHD kukkanen, joten se mitä olen saanut häneltä ja miksi jään, syy on tasapainoinen ja aikuinen parisuhde. Hän tekee elämästäni laadultaan parempaa ja haluan olla parempi ihminen meidän vuoksemme, mutta myös itseni ja oman hyvinvointini vuoksi.
Tietenkään seksistä en ole luopunut vaan nautin siitä ihan itsekseni edelleen ;)
Olen joutunut tukahduttamaan seksuaalisuuteni, joka on aina ollut minulle todella tärkeää. Juuri koskaan en saa seksiä silloin kun haluttaisi, sehän on 100% miehen päätettävissä koska antaa. Vika ei ole kuulemma siinä etteikö haluaisi minua, joten ei ole tullut sen takia lähdettyä, vaikka monesti on mielessä. Nytkin on viimeksi saanut kunnon orgasmin tammikuussa, niin alkaa syödä naista. Pahinta on nähdä unia joissa on halailua ja pussailua ja jopa muutakin, ja sitten se keskeytyy jostain syystä, ja siitä herää ja tietää että mies ei halaa eikä pussaa juuri koskaan.
Mulla on tällainen vanha kunnon JamppaTuomis-tarina:
Tapasin ex-vaimoni parikymppisenä, hän halusi enemmän lapsia ja jäädä vähäksi aikaa kotiin. Näin teimme. Hän halusi naimisiin - ok. Toinen lapsi, selvä.
Näin olikin jo vierähtänyt 13vuotta. Pyysin häntä palaamaan töihin , mutta hänellä oli lastenhoito ja kotityöt. Olin raatanut raadollisessa duunimaailmassa itku silmässä epäeettistä paskaa välillä, että voin elättää perheen ja maksaa meidän asuntolainan.
Vaimollani oli toki suhde, joka oli minun syyni, koska tein liikaa töitä, olin väsynyt ja epäkiinnostava.
Kaikki omaisuus toki puoliksi. Ex-vaimo asuu hyvin toimeentulevan miehen kanssa lapsieni kanssa ja saa lapsilisät ( eri paikkakunnalla toki ). Itse maksan elatusmaksuja ja asun yksiössä.
Lisäksi hän on kertonut lapsille, sukulaisille ja yhteisille tutuille, että ero oli minun syyni ja olen huono isä. Eli mikään ei ole 70-luvulta muuttunut.
On tämä kyllä patriarkaalinen maailma ja naiset ovat niin kovin syrjittyjä. En aio koskaan puhua lapsilleni mitään pahaa heidän äidistään, toiv. he tajuavat aikuisena tietyt asiat.
Minutkin avioeron jälkeen etäännetyttiin, vieroitettiin isästäni - 82. Valehdeltiin, manipuloitiin.
Mä en ymmärrä, miksi naiset tekevät tätä? Mustamaalaavat lasten isää ja pilaavat suhteeet? Vuosikymmenestä toiseen? Ei näin kasva myöskään tasapainoisia aikuisia, vaikka se voi eron huumassa ollakin helppo keino saada lapsi puolelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos puolisosi sukulainen haudataan samaan aikaan kun sinun harrastusporukallasi on illanistujaiset, jätät menemättä hautajaisiin?
No onpa iso uhraus.