Halveksuuko ihmiset oikeasti yksinhuoltajia

En halveksu. Arvostan kasvatustyötä, joka on äärimmäisen tärkeää. Mutta kieltämättä halveksun niitä miehiä, jotka kiertävät jakamassa siementään eivätkä sitten kanna vastuutaan lapsista.

Ei. Luulen vaan, että ihmiset tuomitsee yh:t niiden parin tapaamansa kauhukakaran perusteella, ja luulevat siksi kaikkien tän maailman yh-lapsien olevan sellaisia, ja yh:iden paskoja kasvattajia.

Minä halveksin ja johtuu omista kokemuksistani. Äitini oli yh ja teki paskan valinnan kun valitsi isäni. Jokainen näki että tuosta miehestä ei kunnollista saa. Oli siinä vaiheessa istunut jo linnassakin tuhopoltosta. Mutta sen äiti valitsi. Ilmeisesti kaipasi seikkailua elämäänsä ja sitä sai! Tuli nyrkistä ja lopulta puukosta. Tikeillä selvisi. Lopulta päätyi yksinhuoltajaksi.

En oo huomannut halveksuntaa , elätän itseni ja lapseni työllä, en saa asumistukea ja asun omistusasunnossa, huom. velaton.

Up

En halveksi enkä usko että moni muukaan halveksii

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:46"]En oo huomannut halveksuntaa , elätän itseni ja lapseni työllä, en saa asumistukea ja asun omistusasunnossa, huom. velaton.
[/quote]En ole huomannut minäkään vaikka asun vuokralla. En saa asumistukea ja olen aina ollut töissä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:46"]Minä halveksin ja johtuu omista kokemuksistani. Äitini oli yh ja teki paskan valinnan kun valitsi isäni. Jokainen näki että tuosta miehestä ei kunnollista saa. Oli siinä vaiheessa istunut jo linnassakin tuhopoltosta. Mutta sen äiti valitsi. Ilmeisesti kaipasi seikkailua elämäänsä ja sitä sai! Tuli nyrkistä ja lopulta puukosta. Tikeillä selvisi. Lopulta päätyi yksinhuoltajaksi.
[/quote]

Eli sinun mielestäsi äitisi olisi pitänyt pysyä paskassa suhteessa isäsi kanssa sen sijaan, että päätti kasvattaa lapset yksin?

En ole huomannut halveksuntaa minäkään. Oikeastaan yh-status on aika merkityksetön juttu kaveripiirissäni ja eri yhteyksissä tapaamieni uusien ihmisten kanssa. Minulla lapsi on pitkäaikaisen ystävän kanssa tehty. Ennen raskautta jo sovimme, että minä hoidan yh:na lapsen ja isä tapaa lasta säännöllisesti. Tämä on 7 vuoden ajan toiminut. Minulla on vakityö, kaunis koti, lapsella hyvät harrastukset, kiinteät ihmissuhteet jne. Mitä halveksuttavaa tällaisessa elämässä olisi? Löytäisin paljon enemmän syitä halveksunnalle välipitämättömissä tai väkivaltaisissa vanhemmissa, vaikka olisivatkin ns.ydinperhe.

Ei halveksu, sellaista kirjoittelee vain katkerat miehet joiden vaimot ovat halunneet erota.

Halveksun jos on lapsia monille miehille ja muuten en

En aidosti halveksu, päinvastoin arvostan kovasti jos saa yksin kasvatettua lapsista täyspäisiä. En ole ihan varma jaksaisinko itse tai ainakin se vaatisi kovasti venymistä.

Lisään vielä että aidosti en myöskään halveksu kassatyöntekijöitä, myyjiä tai lähihoitajia. Voin kuvitella että heilläkin on mielikuva että heitä halveksutaan, koska ainakin täällä on välillä ihan käsittämättömän törkeitä ja solvaavia keskusteluja kyseisistä ammattiryhmistä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:44"]En halveksu. Arvostan kasvatustyötä, joka on äärimmäisen tärkeää. Mutta kieltämättä halveksun niitä miehiä, jotka kiertävät jakamassa siementään eivätkä sitten kanna vastuutaan lapsista.
[/quote]
Halveksun niitä naisia, jotka lähtevät toisen miehen matkaan vaikka on kolme lasta 8kk, 3 ja 6v ?????

En ole kokenut halveksuntaa irl, palsta toko erikseen :) Ja kyllä meillä lapsilla on jopa ongelmiä.ei ehkä erosta...

Kyllä. Me järkevät, jotka olemme tehneet lapsemme vasta kunnollisessa suhteessa josta ei tarvitse erota. 

En halveksi, mutta säälin kovasti ja surkuttelen lasten ikävää kohtaloa. Olen todella empaattinen ihminen ja minulle tulee todella paha mieli aina yh-äitien puolesta vaikka kuinka vakuuttelisivat että ovat onnellisia ja kaikki on hyvin. Eivät pysty minulta kuitenkaan salaamaan kulissiensa taakse sitä kalvavaa tyhjyydentunnetta :(

Mulla on yksi entinen työkaveri joka pitää itseään maailman parhaana äitinä. Luonnollisesti hän samalla myös arvostelee mennen tullen yksinhuoltajat. Muutaman kerran myös minulle, ilmeisesti unohtaen että minäkin olen yksinhuoltaja. Sain kyllä ihan hyvät naurut hänen kustannuksellaan ja naisen kirkkaan punaiseksi kasvoiltaan (toivottavasti ymmärsi hävetä)  kun yhden hänen pitkän paasaamispuheensa jälkeen kysyin että "siis oliko sillä sama kuin mulla, on yh?"

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:36"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 19:44"]En halveksu. Arvostan kasvatustyötä, joka on äärimmäisen tärkeää. Mutta kieltämättä halveksun niitä miehiä, jotka kiertävät jakamassa siementään eivätkä sitten kanna vastuutaan lapsista. [/quote] Halveksun niitä naisia, jotka lähtevät toisen miehen matkaan vaikka on kolme lasta 8kk, 3 ja 6v ?????

[/quote]

Kyllä tuokin on tietysti halveksuttavaa. -2

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:50"]Kyllä. Me järkevät, jotka olemme tehneet lapsemme vasta kunnollisessa suhteessa josta ei tarvitse erota. 
[/quote]
Aina ei käy niin kuin suunnitellaan. Esimerkiksi mun vanhemmat oli seurustelleet 1 vuoden kun päättivät hankkia lapsen, ovat yhdessä vielä tänäkin päivänä 25 vuoden jälkeen. Minä ja ex-mieheni seurusteltiin 4 vuotta ennen kun päätettiin hankkia lapsi, luulin että tunnen miehen läpikotaisin. No enpä voinut tietää että miehellä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Joku olisi varmaan jäänyt siihenkin suhteeseen ja ottanut turpaan 18 vuotta, jotta säilytetään se kallisarvoinen ydinperhe. Mä valitsin toisin, ja kun lukee juttuja noista joilla huoltajuuskiistat jatkuu narsistin kanssa yli 10 vuotta tai vielä pahemmassa tapauksessa pysyy suhteessa sen kanssa ja koko perhe kärsii, tiedän valinneeni oikein kun en antanut miehen sittenkään tunnustaa isyyttä. Mun viaton lapsi olis kärsiny siitä henkisestä väkivallasta koko elämänsä. Älä tuomitse, kun et tiedä mitä ihmisten valintojen taustalla on.
Ap

En halveksu, mutta ensimmäiset mielleyhtymät sanasta eivät myöskään ole positiivisia. Harva varmaan lapsena unelmoi, että tulisipa minusta isona yksinhuoltaja. Eiköhän siinä yleensä ole taustalla sitä, että elämä ei mennyt kuten oli suunnitellut. Kaikkiin tilanteisiin ei voi itse vaikuttaa, mutta aika monesti omilla valinnoilla on ollut iso merkitys.