Haikea olo, kun sydän oli toivoa täynnä vielä syyskuussa

Tapasin sattumalta miehen kadulla. Iskimme molemmat silmämme toisiimme ja koska mies oli rohkea hän alkoi jutella minulle. Vaihdettiin numeroita ja oltiin niin ihastuneita toisiimme.

Mies puhui jo minusta isälleenkin. Tapasin miehen ystäviä. Mies oli niin innoissaan minusta ja kertoi kuinka tunsi itsensä ihan pikkupojaksi, kun on niin ihastunut.

Pikkuhiljaa kuitenkin miehestä paljastui jotain, mikä vaikeuttikin suhteemme etenemistä (ei, ei ollut varattu). Sanoin miehelle, ettei meistä voi tulla mitään, ellei asia muutu. Mutta tämä asia on niin iso ja vaikea, ettei siitä helposti päästäkään.

Olen niin ahdistunut koko asiasta. Kun muistelen sitä toiveikasta alkua, sydäntä oikein viiltää. Olen itkenyt tämän takia monta kertaa ja nytkin itkettää, kun ajattelen sitä.

En halua päästää irti. Jokin vaan sanoo sisälläni, ettei niin kuulu käydä, että tiemme erkanevat. Haluan olla tämän miehen kanssa. Se on kuitenkin mahdotonta sen yhden ison mörön takia.

Mistä sen tietää mikä teko on oikein ja mikä ei, mistä tiedän mitä teen tämän asian kanssa?