Lue keskustelun säännöt.
Tapahtui Hus:issa
Tapahtui Helsingissä
07.11.2021 |
Vein lapsen päivystykseen. Ei selvinnyt mikä oli ja labrakokeet ei kuulemma näyttänyt mitään.
Hieman närkästyksen olin vaistoavani, kun sain kehoituksen ottaa vain yhteyttä omaan terveysasemaan heti maanantaina jos jatkuu oireet. Ilmeisesti oli väärin mennä terveyskeskuspäivystykseen, joka oli viikonloppuna sairaalassa.
Maanantaina terveysasemalle (joka oli vastaanoton mukaan väärä asema, vaikka ei ollut) Lääkäri määräsi labratestit, mutta labra ei tiennytkään mistä saan tulokset. Piti kysyä vastaanotosta, johon piti odottaa n. 45 min. Lapsi (joka todella kipeä) sai lähetteen sairaalan päivystykseen. Sieltä kotiin ja labratulokset soitetaan kuulemma myöhemmin. Soitto tulikin sitten seuraavana päivänä, mutta kuulemma ei ole selviä merkkejä mistään ja neuvottiin jäämään kotiin seuraamaan tilannetta. Toisaalta hoitajan selitys oli ihmeellisen empivä, tyyliin ehkä on jotain ehkä ei.
Huomasin kyllä että ei kaikki ole ok, mutta en tietenkään heti seuraavana päivänä kehdannut ottaa yhteyttä sairaalaan, kun annettiin ymmärtää, että mitään ei ole.
Maanantaina taas terveyskeskukseen, (lapsi jo huonossa kunnossa), jossa terveydenhoitaja ihmetteli tietoja mitä olin saanut, koska muutama päivä sitten otetuissa labrakokeissa oli kuitenkin näkynyt asioita, joiden perusteella heidän olisi pitänyt kutsua takaisin sairaalaan lisätutkimuksiin. Yhden labratuloksen ilmoittaminen oli jäänyt käsittelemättä kokonaan. Syy kuulemma se, että testi oli otettu terveyskeskuksen puolella ja kun päivystyksen labroista soitettiin, ei terveyskeskuksen (vaikka oli sairaalan terveyskeskuspäivystys) tuloksia huomioida.
No, kuitenkin terkka oli aika ihmeessään näiden tuloksien huomiotta jättämisestä ja taas lääkäriin ja lähetteellä mars sairaalaan. Tällä kertaa uudet kokeet ja sama diagnoosi jonka terveyskeskuslääkäri oli tehnyt lähettäessään lapsen ensimmäisellä kerralla sairaalan päivystykseen. Lapsi sai 10 päivän antibioottikuurin suoneen kotisairaalahoitona. Tuli kreivin aikaan, nimittäin kuuri viivästyi muutamalla päivällä sen takia, että labratuloksia ei tulkittu oikein. Kotisairasnhoidostakin olisi oma kertomus, mutta jääköön myöhemmäksi.
Kommentit (9)
Itselläni on vaikka mitä oireita, mutta olen päättynyt, että huonon palvelun ja aikaisempien järkyttävän huonojen kokemuksien takia en mene lääkäriin. Lisäksi kun on myös mielenterveysongelmia niin varmaankin kaikki vaivat kuitattaisiin noilla. Tuskin köyhänä työttömänä mitään hoitoa edes saisin. Järkyttävän huonot kokemukset ovat siis ihan ala-asteen ajoilta, mutta vaikka niistä on jo yli 20 vuotta niin en ole unohtanut ja lääkärissä en ole vapaaehtoisesti käynyt. Oireena viittaavat suolisyosairauteen, ehkä laktoosi-intoleranssi, keliakia, jopa insesti, vitamiinien puutokset sekä traumoihin, ahdistukseen ja aspergeriin ja syömishäiriöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vaikka mitä oireita, mutta olen päättynyt, että huonon palvelun ja aikaisempien järkyttävän huonojen kokemuksien takia en mene lääkäriin. Lisäksi kun on myös mielenterveysongelmia niin varmaankin kaikki vaivat kuitattaisiin noilla. Tuskin köyhänä työttömänä mitään hoitoa edes saisin. Järkyttävän huonot kokemukset ovat siis ihan ala-asteen ajoilta, mutta vaikka niistä on jo yli 20 vuotta niin en ole unohtanut ja lääkärissä en ole vapaaehtoisesti käynyt. Oireena viittaavat suolisyosairauteen, ehkä laktoosi-intoleranssi, keliakia, jopa insesti, vitamiinien puutokset sekä traumoihin, ahdistukseen ja aspergeriin ja syömishäiriöön.
Ymmärrän kyllä, että en edes saisi hoitoa, mutta toivottavasti edes lapsia hoidettaisiin kunnolla. Monet varmasti syyttävät, että olen itse tilanteeni aiheuttanut ja tästä syystä ei tarvitse apua antaa. Lasten kohdalla tilanteen pitäisi kuitenkin olla toisenlainen.
Näitä sattuu. Omaa lasta pompoteltiin viikko päivystyksen ja tk:n välillä. Oli huonovointinen, rajut infektio-oireet. Lopulta itse googlaamalla keksin mikä lapsella on ja ehdotin tätä lääkärille. Tk:n lääkäri sanoi että ” se on niin harvinaista, ei se sitä ole”. Seuraavana päivänä otin taas asian puheeksi ja lopulta lääkäri lupasi soittaa lasten infektiolääkärille sairaalaan ja lähetti meidät kotiin. Ei ehditty edes kotiin saakka kun tuli soitto että infektiolääkäri oli käskenyt suoraan sairaalaan. Lapsella klassiset oireet tuohon harvinaiseen sairauteen. Ensi lääkitystä ei tämän toheloinnin ansioista voitu aloittaa, lapsi oli muutaman vuoden vielä seurannassa kardiologilla tästä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin?
No mieti vaikka mikä hätä perheessä on. Aggressiivinen apua tarvitseva lapsi, loppuunpalanut äiti. Rikos syyte ja tuomio.
Apua ei saa vaikka hakee. Tai ainakaan oikeaa apua, huostaanottoa kyllä tarjotaan.
Ai että kotisairaanhoidostakin vielä valittaisit kun sen saitte? Loppu hyvin, kaikki hyvin, eikö? Myös sinä äitinä olisit voinut kysyä niitä labratuloksia ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Berner myhäilee ja kerää hillot talteen.
Ok