Lue keskustelun säännöt.
Miksi tunteettomuutta ihaillaan?
20.01.2015 |
Jos esimerkiksi jompi kumpi pariskunnan osapuolista selviää erosta nopeasti, eikä jää itkemään vanhaa kumppaniaan takaisin, pidetään tätä vahvana ja esimerkillisenä ihmisenä. Ihanteena pidetään semmoista että mikään elämän tapahtuma ei hetkauta ihmistä suuntaan taikka toiseen. Miksei asia ole toisinpäin? Miksei erosta huonosti selviävää ihmistä arvosteta sen takia, että tämä on kykeneväinen niin syviin ja voimakkaisiin tunteisiin, että ero vie ihmisen lähes itsetuhon partaalle?
Onko liiallinen herkkyys sitten ulkopuolisille rasittavaa ja sen takia sitä ei arvosteta samalla tavalla kuin "vahvuutta"? Laitoin sanan 'vahvuus' heittomerkkeihin, koska vahvuudella voidaan tarkoittaa mitä tahansa. Tai sitten elämme macho-kulttuurissa, jossa isot lihakset, terävät kyynärpäät ja pitkät hampaat ovat toivottuja ominaisuuksia. Onko sen pakko olla näin?
Kommentit (23)
Olen huomannut että kovia ihmisiä ihaillaan työpaikoilla. Heitä kohdellaan jonaina alfayksilöinä. Eli voisiko tunteettomuuden ihailu lähteä työelämän kovista arvoista, ainakin osittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 22:07"]
Olen huomannut että kovia ihmisiä ihaillaan työpaikoilla. Heitä kohdellaan jonaina alfayksilöinä. Eli voisiko tunteettomuuden ihailu lähteä työelämän kovista arvoista, ainakin osittain.
[/quote]
Luulen, että se juontaa juurensa ihmisen alkuaikoihin. Sellainen ihminen, joka ei järkyttynyt, tai reagoinut tunteella, selvisi todennäköisemmin elämän kovista koetuksista. Olemme biologisesti sama Homo Sapiens, kuin 10 000 vuotta sitten.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 22:07"]Olen huomannut että kovia ihmisiä ihaillaan työpaikoilla. Heitä kohdellaan jonaina alfayksilöinä. Eli voisiko tunteettomuuden ihailu lähteä työelämän kovista arvoista, ainakin osittain.
[/quote]
Kyllä! Meillä on ainakin töissä asiantuntijaorganisaatiossa just tällainen kulttuuri. "Pahinta" on jos joku murtuu ja itkee, sellaiselle jaksetaan pyöritellä silmä. Moista heikkoutta pidetään jotenkin manipulaationa jopa. Ihan sairasta.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 22:12"][quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 22:07"]
Olen huomannut että kovia ihmisiä ihaillaan työpaikoilla. Heitä kohdellaan jonaina alfayksilöinä. Eli voisiko tunteettomuuden ihailu lähteä työelämän kovista arvoista, ainakin osittain.
[/quote]
Luulen, että se juontaa juurensa ihmisen alkuaikoihin. Sellainen ihminen, joka ei järkyttynyt, tai reagoinut tunteella, selvisi todennäköisemmin elämän kovista koetuksista. Olemme biologisesti sama Homo Sapiens, kuin 10 000 vuotta sitten.
[/quote]
Ennemmin se juontaa juurensa sota-ajasta. Samanlaista tunnekylmyyttä ja ja tunteettomuuden ihannointia on myös muissa Venäjää vastaan taistelleissa maissa.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 15:45"]
Koska luonto ei vältiä pätkääkään tunteistasi. Tunteilla reagoivat ihmiset ovat usein irrationaalisia ja siksi heitä ei arvosteta samoin, kuin loogisesti ajattelevaa. Itse en koskaan reagoi tunteella. On ihan ok tuntea ja käsitellä niitä tunteita, muttei niiden pitäisi kontrolloida sinua. Järki voittaa tunteet joka kerta.
[/quote]
Miksi niin monta alapeukkua? Totta tuo tyyppi puhui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa oon mieki ihmetelly
-herkkyyden takia kiusattu
Nyt kyllä yleistät, tai puhut vain tietyistä ihmistyypeistä. Tunteella ajattelevat ihmiset eivät suosi kovuutta. Miten sinunlaisesi herkkä ihminen on voinut löytää ympärilleen kovia ihmisiä? Yleensä samanlaisuus löytää toisensa.
Eimkukaan, kovakaan, halveksi eron kohdalla itkua, mutta he eivät halua sen jatkuvan pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ollut huonossa suhteessa, niin osoittaahan se mielenlujuutta kävellä pois ja pitää homman hanskassa senkin jälkeen.
Minulle tuli ensimmäisenä puolestaan mieleen suhteen/ tapailun aloittaminen. Olisi paras olla tunteeton ja cool, ei saa olla mustasukkainen, osoittaa välittämistä, seksiä pitäisi olla heti... Herkkyydellä ei saa mitään.
Mä nyt näin eron yhteydessä itkun aika turhaksi. Itkin kyllä, omassa rauhassani. Ei mun tarvinnut sille itkulle saada yleisöä.
Saatoin pari kyyneltä tirauttaa töissäkin, mutta mahdollisimman piilossa nekin.
Elämän tapahtumat hetkauttaa, pahastikin, mutta kyllä mulle on kunnia-asia, että esim. lapset voivat luottaa siihen, että äitiin voi luottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 14:40"]
Mä nyt näin eron yhteydessä itkun aika turhaksi. Itkin kyllä, omassa rauhassani. Ei mun tarvinnut sille itkulle saada yleisöä.
Saatoin pari kyyneltä tirauttaa töissäkin, mutta mahdollisimman piilossa nekin.
Elämän tapahtumat hetkauttaa, pahastikin, mutta kyllä mulle on kunnia-asia, että esim. lapset voivat luottaa siihen, että äitiin voi luottaa...
[/quote]
minulle oli eron jälkeen kunnia-asia, että saa osoittaa, että paha mieli voi olla, voi surra paljon , mutta aina on toivoa ja uskoa paremmasta.
Sureminen ja "sureminen"...
Totta kai eroon kuuluu surra. En mä näe, että siinä olisi mitään ihailtavaa että ottaa kamansa ja siirtyy saman tien eteenpäin. Toisaalta en tiedä toisten erojen taustoja, voi olla että niitä on valmisteltu vuosia.
Sitä taas en oikein arvosta, että surkutellaan ja vellotaan itsesäälissä vielä vuosia eron jälkeen. Sellaisia hetkellisiä notkahduksia voi tulla, mutta jatkuva vanhassa suolassa piehtarointi ei ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tirauttanut avioeron jälkeen kyyneltäkään, niin vieraantunut ja kysähtänyt ukkoon olin. Suhdetta kuvaakin hyvin miehen ensimmäinen lausahdus kun ilmoitin avioerosta: sitten mun pitää myydä auto.
Nykyisen kanssa meillä on niin ihanan läheinen suhde, että sitä varjellaan ja sen eteen ollaan valmiita tekemään töitä. Molemmat. Kuinka erilaisia ukkoja maailmassa onkaan!
t. onnellinen jo viidettä vuotta <3
Koska luonto ei vältiä pätkääkään tunteistasi. Tunteilla reagoivat ihmiset ovat usein irrationaalisia ja siksi heitä ei arvosteta samoin, kuin loogisesti ajattelevaa. Itse en koskaan reagoi tunteella. On ihan ok tuntea ja käsitellä niitä tunteita, muttei niiden pitäisi kontrolloida sinua. Järki voittaa tunteet joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppaan, sillä ihan mielenkiintoinen aihe.
Tunteettomuuttako vai esim. itsehillintää tai tilannetajua? Siis sitä, ettei koko ajan anna tunneilleen valtaa, vaikka kuinka syvästi tuntisi.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 15:45"]
Koska luonto ei vältiä pätkääkään tunteistasi. Tunteilla reagoivat ihmiset ovat usein irrationaalisia ja siksi heitä ei arvosteta samoin, kuin loogisesti ajattelevaa. Itse en koskaan reagoi tunteella. On ihan ok tuntea ja käsitellä niitä tunteita, muttei niiden pitäisi kontrolloida sinua. Järki voittaa tunteet joka kerta.
[/quote]
Järki ja tunteet eivät ole koskaan erossa toisistaan, jos ihminen kykenee rationaaliseen päätöksentekoon. Tämä tosiasia tulee vastaan jo psykologian alkeiskursseilla. Ihminen ei elä villinä luonnon keskellä, vaan sosiaalisena eläimenä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja toiset ihmiset, vuorovaikutustilanteissa, tavalla tai toisella piittaavat tunteistasi. Ensimmäinen lauseesi sisälsi kömpelön ajatusrakennelman.
Ihminen on kehittynyt lajina nimenomaan yhteistyön, empatiakyvyn ja toisten ihmisten tulkitsemiseen perustuvien taitojen ansiosta.
Ilmeisen moni kuvittelee, että tunteettomuus on yhtä kuin tunteiden näyttämättömyys. Kuitenkin myös varautuneisuus on tunne. Sekä kulttuuriset normit, että yksilöllinen temperamentti säätelevät tunteiden julkista esittämistä, mutta ne ovat silti jatkuvasti läsnä.
"Teflonpintaa" voi aina kasvattaa. Kannattaa karaista itseään, ettei olisi niin äärettömän herkkä. Kun mikään ei tartu, ei tarvitse hukata voimavaroja tunteiden paikkaamiseen, vaan voi siirtyä ja sopeutua seuraavaan elämäntilanteeseen huomattavasti helpommin. Paikalleen jymähtäminen, murehtiminen ja "tulessa makaaminen" ei auta ketään eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 02:33"]
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 15:45"]
Koska luonto ei vältiä pätkääkään tunteistasi. Tunteilla reagoivat ihmiset ovat usein irrationaalisia ja siksi heitä ei arvosteta samoin, kuin loogisesti ajattelevaa. Itse en koskaan reagoi tunteella. On ihan ok tuntea ja käsitellä niitä tunteita, muttei niiden pitäisi kontrolloida sinua. Järki voittaa tunteet joka kerta.
[/quote]
Järki ja tunteet eivät ole koskaan erossa toisistaan, jos ihminen kykenee rationaaliseen päätöksentekoon. Tämä tosiasia tulee vastaan jo psykologian alkeiskursseilla. Ihminen ei elä villinä luonnon keskellä, vaan sosiaalisena eläimenä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja toiset ihmiset, vuorovaikutustilanteissa, tavalla tai toisella piittaavat tunteistasi. Ensimmäinen lauseesi sisälsi kömpelön ajatusrakennelman.
Ihminen on kehittynyt lajina nimenomaan yhteistyön, empatiakyvyn ja toisten ihmisten tulkitsemiseen perustuvien taitojen ansiosta.
Ilmeisen moni kuvittelee, että tunteettomuus on yhtä kuin tunteiden näyttämättömyys. Kuitenkin myös varautuneisuus on tunne. Sekä kulttuuriset normit, että yksilöllinen temperamentti säätelevät tunteiden julkista esittämistä, mutta ne ovat silti jatkuvasti läsnä.
[/quote]
Säästit monta minuuttia elämästäni, ja lisäsit sen laatuakin sanomalla saman asian paremmin kuin itse olisin osannut. Keskustelupalsta on joskus loistava keksintö, vaikka sen ajan tietysti säästäisi tehokkaimmin pysymällä poissa. Mutta sitten olisin jäänyt ilman tätäkin kommenttia, joka avarsi maailmaani. Kiitos!
Ei se, että joku ei näytä tunteitaan ulospäin tai tee päätöksiä pelkästään tunteidensa pohjalta tarkoita, että olisi tunteeton. Sen ulospäin rationaalisen ja tunteettoman päätöksen taustalla voi olla melkoinen sisäinen myllerrys ja on melkoista aliarviointia ja toisinaan suorastaan loukkaavaa leimata ihminen sen takia jotenkin tunnevammaiseksi tai kylmäksi.
Tunnekontrolli ja tunteettomuus eivät ole synonyymeja.
up