Onko pieni raskausmaha jotenkin tavoiteltava?

Mulla on molemmilla kerroilla ollut pieni maha, ensimmäisellä kerralla esim naapurit jne eivät edes tajunneet että olin ollut raskaana, vauva vasta paljasti. Toisella kerralla tuli reippaasti rv30 jälkeen vasta (1-2kk ennen laskettua) varovaisia veikkauksia (sisävaatteissakin) että olisinkohan, yllättyivät kovasti kun kerroin miten pitkällä raskaus on. Joku sanoikin että luuli vaan että olen kohonnut. Kaksoissiskollani taas on kasvanut ihan kunnon kumpu. Minulla on kohtu kallellaan taaksepäin ja maha kasvaa enempi sisään, vauvatkin on olleet hiukan pienempiä.

Kyllä musta tuntuu että ihmiset oikein kilpailee miten iso maha heillä on ollut, mutta moni myös sanoo että ois kiva kun ois pieni. En ole ehkä samaa mieltä asiasta, samat vaivat mulla on ollut kuin isomahaisilla mutta sillä erolla että mulle ei tarjota istumapaikkaa bussissa. Kun söin hirveeseen heikotukseen jonkun euron juuston yhden kerran jostain neuvolasta tmv tullessa niin joku nuori poika sanoi kaverilleen että "kato mikä läski!". Liitoskivut alkoi toisessa raskaudessa jo noin rv10 ja äityivät pahoiksi aika ajoissa (lapset reilun vuoden ikäerolla), toisinsanoen näytin varmasti lihavalta rammalta liikkuessani. En sen enempää ole pystynyt kumartelemaan ja nukkuminen yhtä lailla oli tukalaa. Närästyksiltä ja muiltakaan en välttynyt, mulla on muutenkin todella voimakkaat oireet tulleet kuitenkin raskauksista. Että en kyllä voi sanoa että pieni maha olisi jotenkin tavoiteltava asia, enkä allekirjoita että olis sen helpompi. Ainakin minusta olisi ollut mukavampaa että ihmiset näkisivät suoraan päällepäin syyn miksi en pysty toimimaan sataprosenttisesti.

Niin ja ensimmäisessä raskaudessa (eli jossa ei näkynyt lainkaan) olin hoikka lähtökohtaisesti, toisessa oli hiukan enempi lähtöpainoa ja naureskelinkin ainakin miehelleni että mulla vaan ne läskit puskee vauvan tieltä eteenpäin niin siksi näyttää että tulis raskausmaha :D Raskauksissa itsessään tullut 6-10kg koko aikana ja jälkitarkastuksessa ei ole ollut enää mitään.

Mutta jos raskaudet nyt ovatkin olleet vähän vaikeampia monellakin tapaa niin mulla on kyllä kaksi aika helppoa ja hyvin nukkuvaa lasta ollut toistaiseksi :) *koputtaa puuta*

Olen kohonnut :'D siis lihonnut. Ja tosiaan käytin ihan normi talvitakkia ekan raskauden, hyvin mahtui villatakkikin alle loppuun saakka (helmikuu). Toisessa ostin äitiystakin kun normi jäi pieneksi mutta äitiystakki taas oli sit sellanen teltta -.- mutta myös ihan sisävaatteissa oli huomaamaton maha. -20

Mulla oli ihan järkyttävän iso maha! Kuin rantapallo :D

Painossa alkutilanne 168/52, rv 40 168/68

Itselläni pieni maha kertoivat taaksepäin kallellaan olevasta kohdusta ja lantion leveästä sisämitasta. Sikiö mahtui pitkään suojaan alas lantiolle. Ulospäin maha oli siis pieni, vaikka kohdun korkein kohta meni kokoajan hitusen yli keskikäyrän. Vauvan syntymäpaino lähes 4,5kg ja pituus 54cm. Oma pituus 164 ja lähtöpaino 67, reilu 10kg lisäystä.
Olin tyytyväinen lantion leveään sisämittaan ja siitä johtuvaan pieneen mahaan, koska se tuki sitä, että isoksi epäilty vauva mahtui hienosti syntymään alakautta ilman komplikaatioita.
Alhaalla pitkään pysytellyt vauva helpottaa toki vähän, kun sikiön paino on lantioluiden varassa, eikä työnny ulos ja aiheuta raskaana olijalle niin paljon selän virheasentoa.

Olisin pitänyt sitä minulle isoa loppuraskauden mahaa pidempäänkin, sillä se oli ihana! Eli sen verran kadehdin isomahaisia kanssaeläjiä.

Mitä hiton väliä,minkä kokoinen maha.kunhan sisällä kaikki hyvin!