onko armeijan käymisellä teille merkitystä?

Olen militaristi joten minulle varusmiespalveluksen suorittaminen on kaikki kaikessa. Vähintään on oltava ryhmänjohtaja mieluiten RUK!

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 06:43"]

Olen militaristi joten minulle varusmiespalveluksen suorittaminen on kaikki kaikessa. Vähintään on oltava ryhmänjohtaja mieluiten RUK!

[/quote]

Olet militaristi? Tyhmä tai jotain?

Eipä väliä. Eiköhän muut asiat ratkaise millainen mies on.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 02:29"]Ärsyttää kaikki pasifistit. Täysin utopistinen ideologia. Käytännössä pasifistit nauttivat niiden suojeluksesta, joita katsovat nenänvarttaan pitkin. Mikäli kaikki olisivat täällä pasifisteja, tänne marssisi idästä armeija "suojelemaan" meitä ulkoiselta uhalta. Pian huomaisimme olevamme virallisen totuuden mukaan niin suuria ystäviä heidän kanssaan, että liitymme "demokraattisen äänestyksen" valtuuttamana osaksi suurta ja mahtavaa liittolaistamme.
[/quote]
Itse pasifistina en käynyt armeijaa kun ei siihen aikaan mielenterveys kestänyt. Oli paljon ongelmia. Jos voisin, niin kyllä voisin aseettomana käydä nytten. En halua tarttua aseeseen koska en halua vaarantaa omaa mielenterveyttäni pakottamalla itteäni tappaan muita. Olen sitten vaikka soppakauhan varressa sodan aikana tai muussa tarpeellisessa huoltohommassa jos on tarvis. Naiset tuppaa aina aatella että kaikki miehet on rintamalla linjassa pyssy kourassa. Ei se mee niin. Tarvitaan muutakin huoltopuolta. Tekö mammat hoidatte sitten ne miesten työt?

Kävin intin 18-vuotiaana koltiaisena mistään mitään tietämättä ja asioita pohtimatta. Se on kerta kaikkiaan hölmöä, että toimii noin, mutta nuoruuden ja naiviuden piikkiinhän se menee. Mietin kyllä sivariakin vaihtoehtona, mutta sukulaisten ja kaverien hiljaisessa painostuksessa en olisi sitä ikimaailmassa uskaltanut toteuttaa. Se, toive että selviän intistä 6kk:ssa sivarin 12kk:n sijaan sai lopullisesti unohtamaan sivarivaihtoehdon.

Inttiin mennessäni olin urheilullinen, kovassa kunnossa vuosien treenien tuloksena. Henkisesti olin vielä lapsi. En osannut suhtautua asioihin kovinkaan järkevästi tai osannut pohtia niitä laajakatseisesti. 2kk alokasaikaa meni nopeasti, mietin usein että touhu on päätöntä ja sitä se monelta osaltaan olikin. Pahinta oli että fyysinen kuntoni alkoi romahtaa. Ravinto oli norm. syömisiini kehnolaatuista ja liikunta oli säntäilyä sinne tänne. Lihasmassa suli silmissä, laihduin hoikasta olemuksestani 10kg kahdessa kuukaudessa. Toki kasvattavaa armeija oli siinä mielessä, että opin uusia sos.taitoja, ymmärsin mikä on erittäin vanhanaikainen ja suorastaan syrjivä hierarkia, miten hölmöä puuhaa ihmiselle voi löyyyäkään yms. Tappamisesta ei koskaan puhuttu vaan termit oli vihollisen tuhoaminen jne. Ampuminen oli kivaa ekat 5min, sitten se oli minusta tylsintä ja turhinta puuhaa ikinä. Että pitäisi ihmistä ampua sillä vehkeellä? Ampumaradoilla jännitti, sen verran erikoista väkeä sinne armeijan vihreisiin oli otettu... koko nuoren miehen kirjo tuli nähtyä. Tapasin mukavia ihmisiä ja ei niin mukavia. Alokasajan jälkeen lihoin 10kg. Läskiä. Kiitos löntystämisen ja ainaisen odottamisen odottamaan. Erikoiskausi koostui epämääräisestä puuhastelusta lähinnä biljardikepin ja pingiksen merkeissä sotkun munkki suussa.

Kävin kertaamassa lähes 10v intin jälkeen. Kivaa oli. Sen jälkeen erosin reservistä ja suoririn siviilipalveluksen täydennyakoulutuksebäna. Elämäni paras päätös top-5:ssä. Jokainen saa arvostaa tai olla arvostamatta.

nää jotka vinkuu, että "intissä oppii vaa tappamaan" on niin tyhmää sakkia että suorastaan vituttaa. kerran omana inttiaikana jossain kallion hampuusibaarissa, joku hippityttönen kauhistui kun kerroin olevani juuri intissä. Kysyi minulta "pystyisitkö sä ampumaan mutkin".

Tunnen sivareita muutaman. Osa on ihan skarppia ja valveutunutta porukkaa, mutta pari on taas sellaisia stereotyyppisiä lusmuja, jotka ovat täysiä säkkejä. Elävät toimeentulotuella, eivätkä tee oikeastaan mitään järkevää vaikka ikää jo lähemmäs 30

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 06:46"][quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 06:43"]

Olen militaristi joten minulle varusmiespalveluksen suorittaminen on kaikki kaikessa. Vähintään on oltava ryhmänjohtaja mieluiten RUK!

[/quote]

Olet militaristi? Tyhmä tai jotain?
[/quote]
Minustakin uniformuiset miehet ovat tosi seksikkäitä. Varsinkin sotilaat. Taidan minäkin olla militaristi.

Itse intin käyneenä ja sieltä mieheni löytäneenä voin sanoa, että armeijan käymisellä oli minun ja mieheni suhteen kannalta huomattava merkitys.

Näin yleisellä tasolla tuntuu todella hassulta että aikuiset(?) ihmiset palstalla määrittelevät miehiä sen mukaan mitä mieltä ovat olleet maanpuolustuksesta alle parikymppisinä. Intti on ohimenevä elämänvaihe, joka ei vuosikymmeniä myöhemmin kerro ihmisestä juuri mitään.

Tämä av-palstan "tosimies käy intin"-asenne taitaa olla sukua I MS:n aikaiselle "valkoinen höyhen"-kampanjalle. Briteissä naiset jakelivat kadulla höyheniä nuorille miehille joiden paikka olisi ollut naisten mielestä rintamalla.

Kampanja loppui siihen kun se kääntyi itseään vastaan: naiset erehtyivät antamaan höyhenen turhan monelle nuorukaiselle, jotka olivat kotirintamalle palautettu toipumaan haavoittumisesta.

Niin helppoa joukkohurmostua ja alkaa vaatia toisilta asiaa jonka vuoksi itse ei joudu mitenkään kuseen...

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 01:37"]

No entä naiset sitten? Ovatko naisellisia vaikka olisivatkin käyneet intin?

[/quote]

Kyllä armeijan käymisellä on merkitystä. Itse en ole käynyt, harkitsin kyllä mutta sitten tulin raskaaksi enkä halunnut enää pienen lapsen äitinä lähteä. Mielestäni asevelvollisuuden voisi ulottaa myös naisiin.

Itse olen nainen enkä ole inttiä käynyt. Veljeni kertoi aikoinaan intin käytyään, että jos siellä jotain oppi niin odottamaan. Siellä odotettiin jopa odottamista :-)

On merkitystä. Arvostan intin käyneitä.

On sillä minulle siinä mielessä merkitystä, että se osaltaan kertoo miehen sietävän epämukavuutta. Joskus se kertoo jopa rohkeudesta. Sivareitakaan en ylenkatso, mutta totaalikieltäytyjiä en ymmärrä. 

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 11:01"]

Itse olen nainen enkä ole inttiä käynyt. Veljeni kertoi aikoinaan intin käytyään, että jos siellä jotain oppi niin odottamaan. Siellä odotettiin jopa odottamista :-)

[/quote]

Se on tavallaan kouluttamista epävarmuuteen. Ei sodassakaan ole tarkkoja aikatauluja, valmiudessa pitää olla. Kyllähän se joskus ärsyttävää oli, mutta on siinä pointti.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 11:01"]

Itse olen nainen enkä ole inttiä käynyt. Veljeni kertoi aikoinaan intin käytyään, että jos siellä jotain oppi niin odottamaan. Siellä odotettiin jopa odottamista :-)

[/quote]

Se on tavallaan kouluttamista epävarmuuteen. Ei sodassakaan ole tarkkoja aikatauluja, valmiudessa pitää olla. Kyllähän se joskus ärsyttävää oli, mutta on siinä pointti.

[/quote]

Uskomatonta! Miten saadaankin selitettyä hyväksi ajanhaaskaaminen ja turhanpäiväinen odottelu! "Se on koulutusta epävarmuuteen!"

Seuraavaksi varmaan homeparakit perustellaan sota-ajan oloihin sopeuttamisena.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 07:42"]

Kävin intin 18-vuotiaana koltiaisena mistään mitään tietämättä ja asioita pohtimatta. Se on kerta kaikkiaan hölmöä, että toimii noin, mutta nuoruuden ja naiviuden piikkiinhän se menee. Mietin kyllä sivariakin vaihtoehtona, mutta sukulaisten ja kaverien hiljaisessa painostuksessa en olisi sitä ikimaailmassa uskaltanut toteuttaa. Se, toive että selviän intistä 6kk:ssa sivarin 12kk:n sijaan sai lopullisesti unohtamaan sivarivaihtoehdon. Inttiin mennessäni olin urheilullinen, kovassa kunnossa vuosien treenien tuloksena. Henkisesti olin vielä lapsi. En osannut suhtautua asioihin kovinkaan järkevästi tai osannut pohtia niitä laajakatseisesti. 2kk alokasaikaa meni nopeasti, mietin usein että touhu on päätöntä ja sitä se monelta osaltaan olikin. Pahinta oli että fyysinen kuntoni alkoi romahtaa. Ravinto oli norm. syömisiini kehnolaatuista ja liikunta oli säntäilyä sinne tänne. Lihasmassa suli silmissä, laihduin hoikasta olemuksestani 10kg kahdessa kuukaudessa. Toki kasvattavaa armeija oli siinä mielessä, että opin uusia sos.taitoja, ymmärsin mikä on erittäin vanhanaikainen ja suorastaan syrjivä hierarkia, miten hölmöä puuhaa ihmiselle voi löyyyäkään yms. Tappamisesta ei koskaan puhuttu vaan termit oli vihollisen tuhoaminen jne. Ampuminen oli kivaa ekat 5min, sitten se oli minusta tylsintä ja turhinta puuhaa ikinä. Että pitäisi ihmistä ampua sillä vehkeellä? Ampumaradoilla jännitti, sen verran erikoista väkeä sinne armeijan vihreisiin oli otettu... koko nuoren miehen kirjo tuli nähtyä. Tapasin mukavia ihmisiä ja ei niin mukavia. Alokasajan jälkeen lihoin 10kg. Läskiä. Kiitos löntystämisen ja ainaisen odottamisen odottamaan. Erikoiskausi koostui epämääräisestä puuhastelusta lähinnä biljardikepin ja pingiksen merkeissä sotkun munkki suussa. Kävin kertaamassa lähes 10v intin jälkeen. Kivaa oli. Sen jälkeen erosin reservistä ja suoririn siviilipalveluksen täydennyakoulutuksebäna. Elämäni paras päätös top-5:ssä. Jokainen saa arvostaa tai olla arvostamatta.

[/quote]

Kyllä intissäkin on vapaa-aikaa iltaisin mennä vaikka salille, se oli oma päätöksesi mennä sinne munkkikahville illasta toiseen, vaikka ymmärrän toki että se houkuttelee.

"Vanhanaikainen ja syrjivä hierarkia". Tätä minä en kyllä jaksa ymmärtää, voisitko kenties vähän yrittää selittää?

Se on aika huvittavaa, kun parikymppiset itsestään liikoja luulevat ja itseään suurina ajattelijoina pitävät klopit luulevat tietävänsä mikä toimii ja mikä ei. Vaikka maailma ja teknologia on kehittynyt käsittämättömän paljon kuluneen 100 vuoden aikana, ei se tarkoita että kaikki on käynyt vanhanaikaiseksi. Se on erittäin paha ja vaarallinen ajattelutapa nykyaikana ihan yleisesti joka saralla, kun luullaan että kaikki uusi on parempaa, eikä anneta arvoa vanhoille oivalluksille, jotka ovat usein vuosisatojenkin aikana hyväksihavaittuja. Meistä on tullut ylimielinen ja itsestään liikoja luuleva sukupolvi, jonka teknologinen kehitys on tyhmentänyt.

Jos vielä mietitään tuota "vanhanaikaista ja syrjivää" hierarkiaa, niin se on ollut armeijan tapa toimia niin kauan kuin on ollut armeijoita, se ei siitä muuksi muutu sillä, että tietokoneiden laskentatehot on kasvaneet eksponentiaalisesti, naisilla on äänioikeus, eikä homous ole enää sairaus. Siellä armeijassa auttaa kun edes joskus yrittää miettiä miksi siellä ollaan ja minkälaisia tilanteita varten siellä ollaan koulutettavina. Minkälainen hierarkia tai järjestelmä toimisi paremmin? Demokratiako? Kaikki saa sanoa mielipiteensä ja siitä sitten sulassa harmoniassa päädytään kaikkia tyydyttävään ratkaisuun.

"Miehet, mitä te olisitte mieltä, yritetäänkö vallata nuo eilen menettämämme asemat takaisin ja pistetään henkemme alttiiksi luoti- ja kranaattisateessa, vai jäädäänkö pelaamaan korttia? Ne olis kyllä ihan hyvä saada takaisin..tai silleen..?"

Ei toimi. Sama juttu koulutuksessa, se huutaminen on tiettyyn rajaan asti aika tehokas keino saada iskostettua asioita. Jos alokas vaikka uittaa aseenpiippua lumihangessa niin että se menee tukkoon, se voisi tositilanteessa olla se ratkaiseva virhe, joka johtaisi ei pelkästään sinun, vaan mahdollisesti myös muiden sotilaiden kuolemaan. Jos kouluttaja kertoo lempeästi kuiskaten, että äläpäs tee noin, hän saisi todennäköisesti kertoa siitä harva se kerta. Jos hän huutaa ja karjuu niin että kaikki muutkin kuulee, se jää kaikkien selkäytimeen, tuota virhettä minä en halua tehdä.