Onko teillä kaikilla lempeät ja kannustavat äidit?
Vaiko sanoillaan jyräävä ja lannistava matami äitinä? Olen yksin ja itkettää vieläkin äidin jyräävät sanat ja kuinka osasi lannistaa täydellisesti.
Kommentit (22)
Ei ole. Äitini mielestä kaikki mitä teen on jotenkin väärää ja huonoa. Otan osaa, ap <3
Äitini oli väkivaltainen narkomaani. Edesmennyt jo vuosia sitten.
Minulla on (oli) hyvä äiti (ja edesmennyt isäkin). Toki välillä kiukustui ja oli kurinpalautusta ym. Nykyisin äitini on jo hauras vanhus. Vaimon kanssa autellaan lähes viikoittain. Minulla oli hyvät vanhemmat. Siitä näin 50+ ikäisenä olen kiitollinen.
Äitini osaa olla ilkeä, julma, epäempaattinen, jyräävä ja kohtuuton, vaikka aina mielestään tarkoittaa hyvää ja rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini osaa olla ilkeä, julma, epäempaattinen, jyräävä ja kohtuuton, vaikka aina mielestään tarkoittaa hyvää ja rakastaa.
Onko niin että ei tarvitse kuin olla paikalla ja kysyä mitä mieltä on asioista niin heti alkaa syyttely?
Tavallaan äitini on kannustava ja lempeä. Mutta vain silloin kun hän on tyytyväinen asiaan mikä on aiheena. On toisaalta hyvin määräileviä, kertoo miten asiat pitäisi tehdä. Suuttuu jopa jos asia mitä olen tehnyt ei häntä miellytä.
Mun äitini ei koskaan kannustanut vaan sanoi kaikesta, mitä yritin, ettei susta ole siihen tai tuohon.
Minusta tuli alisuoriutuja 10:n tyttö, joka ei koskaan hakeutunut kykyjen mukaiseen koulutukseen tms.
Nyt olen jo isoäiti ja omat lapseni ovat saaneet kannustusta ja tukea samoin lastenlapset minulta sekä omilta vanhemmiltaan.
Törkeydet eivät ole jatkuneet seur. sukupolviin.
Minulla on hyvä ja lempeä äiti, mutta ei hän minua kannustanut ole tai muutenkaan mihinkään suuntaan ohjannut.
Ei. Mun äiti on aito uranarttu. Epäilen onko edes tiedostanut lastensa olemassaoloa ja elämää sen jälkeen kun ne synnytti. Mun syntymän jälkeen oli kuulemma puoli vuotta jaksanut olla äitiyslomalla, pienimmän sisareni jälkeen oli kotona ehkä 2 viikkoa. Sitten matkusti ulkomaille tärkeään kongressiin ja meille tuli hoitaja kotiin. On arvostettu alallaan, joo, mutta äitinä ihan hanurista. Ei oikeastaan edes ole muuta kuin synnyttäjä. Äitinä olemisesta ei voi puhua.
Äidillä on alzheimer. Hän on kiltti ja ymmärtäväinen ja ihana ja onneksi vielä tuntee minut. Äiti ja isä ovat vähän eri maata. Äiti on aina ollut sellainen lämmin ja kiltti kotiäiti, jos nyt maanviljelijäyrittäjänaista voi kotiäidiksi kutsua. Isä oli ennen eläköitymistään erittäin aktiivinen kunnallispolitiikassa. Parikymppisesta saakka mukana kaikessa, lautakunnissa, kunnanvaltuustossa ja viimeiset parikymmentä vuotta kunnanhallituksessa. Vanhemmat! Ehkä aktiivisuus periytyy jonnekin seuraaviin sukupolviin sitten. Itseäni ei kiinnosta. Mutta joo, vastaus kysymykseen: äitini on aina ollut erittäin lempeä ja kannustava
Äidilläni on ollut mielenterveysongelmia koko ikänsä.
Vanhempi ei ole kyennyt olemaan lapsilleen, ei henkisesti läsnä eikä tukenut. Hän on se, jota on pitänyt tukea.
Nyt vanha ja ilkeäkin, epävakaa. Yritän olla tekemisissä vähän. Haukkumista en halua kuunnella, eikä minun tarvitse.
Äitini, ihanin ja kiltein ihminen minulle.
Itsellä on äiti joka jaksaa haukkua vaikka on yli 80-vuotias.
Lapsuudesta muistan nälvimisen ja ilkeilyn.
Ikuinen ikävä äitiä. Vainajien muistopäivä, kyynel...
Maailman kaunein sana Äiti.
Minun äitini on aina ollut lempeä ja kannustava. Muistan ikuisesti, kuinka äiti sanoi niin vilpittömästi ollessani kerran lapsena hyvin sairaana, että hän ottaisi itselleen kaiken minun kipuni jos vain voisi ja minulla olisi hyvä olla. Rakas äiti ❤️. Yritän olla yhtä hyvä äiti omalle lapselleni.
Äitini on kylläkin kertonut, että häntä on nuoruudessaan joku tuttava sanonut jotenkin pelottavaksi. Tämä oli hätkähdyttänyt häntä, eikä ollut ajatellut koskaan aikaisemmin käyttäytymisensä olleen niin jyräävää tai että joku herkempi ei oikein vaikkapa uskaltaisi puhua jos hän puhuu. Oli kuulemma itsetutkiskelun paikka ja alkoi enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten muut kohtaa ja että antaa myös muille tilaa olla.
Olen pahoillani puolestasi. Ei kaikilla todellakaan ole . Juuri viime vkoloppuna juttelin ystäväni kanssa hänen äiti- ja isätraumoistaan :(