Voi *piip*! Nyt saa loppua valittaminen! Mammat mukaan projektiin?

Minä olen siis ihan toivoton negaaja, valittaja, angstaaja, itsensä vähättelijä, kaikkea kritisoiva, kyyninen ämmä.

Tänään, kun kaverini kysyi, että miten minulla menee, niin huomasin rupeavani heti valittamaan. Väsyttää ja v*tuttaa kun on taas maanantai, kauheasti kaikkea pitäisi tehdä, mikään ei ole kivaa jne. Kuulostaako tutulta?

En tiedä mistä tämä yhtäkkinen valaistuminen tuli, mutta jotenkin vaan tajusin että hetkinen, mullahan on kaikki oikeastaan aika hyvin tällä hetkellä. Tietty on asioita, jotka voisi olla paremmin, mutta sille linjalle jos lähtee niin ainahan saa olla valittamassa! Ja niin minä kyllä tähän asti olen aina ollutkin, mutta nyt vaan jotenkin meni hermo siihen. Vähän niin kuin olisin nähnyt itseni jonkun muun silmin ja todennut että "ei helvetti, taas tuo akka valittaa". Kuka sellaista muka jaksaa?!

Otetaanko kohtalotoverit yhdessä sellainen projekti, että lopetetaan älytön valittaminen? Ajattelin itse sellaista strategiaa, että aina kun huomaan valittavani (koska ei vuosikausia jatkuneesta tavasta ehkä ihan tuosta noin vain pääse eroon) niin koitan lisätä juttuun myös jonkin positiivisen asian!

Niin ja en sitten tarkoita sitä, että kaikki pitäisi kääntää positiiviseksi. Mutta että yrittäisi joskus puhua niistäkin asioista, mitkä on hyvin. Koko ajan valittavat ihmiset on hirveän rasittavia, enkä halua enää kuulua siihen kategoriaan.