Kertoako lapsesta, jota ei koskaan tapaa miehen vanhemmille?

Olen pari vuotta sitten eronnut ja huoltajuusriidan omasta tahdosta kesken jättänyt nainen. Jätin tuon seurauksena myös lapseni, koska en kestänyt miehen ja tämän suvun puolelta tullutta nöyryytystä, jota olisi tullut vielä pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessakin.

Nyt olen tavannut uuden miehen jonkin aikaa sitten. Meillä synkkaa hyvin ja edetään todella todella hitaasti. Olen alkanut miettiä, että josko mies kertoo minusta jotakin vanhemmilleen ja sattuu mainitsemaan lapsesta, joka ei kuulu enää elämääni. Tuskin moni arvostaa naista, joka hylkää lapsensa tai on edes etä-äiti. Mietin itse, että onko järkeä edes kertoa miehen vanhemmille mitään, kun lapsi ei oikeasti ole osa elämäämme. En ole edes velvollinen maksamaan elareita, kun sain vapautuksen niistä. En halua myöskään joutua tilanteeseen, jossa asiaa saatetaan käyttää mua vastaan tai mahdollisesti tulevissa sukutapaamisissa asia tulee esille.

Kertoisito itse ja jos olet ollut samassa tilanteessa, niin miten selvisit siitä? En kaipaa sitten tuomioita.