Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmiten valikoi ystävät tarkkaan, muita?
18.01.2015 |
Olen 40v ja mulla on aina ollut muutamia ystäviä ja kavereita. En koskaan ole kovin sosiaalinen ollut mutten koskaan yksinäinenkään.
Nyt oken huomannut etten oikein jaksa tietynlaisten ihmisten seuraa. Että minun täytyy todella viihtyä tämän ihmisen seurassa jotta jaksan ylläpitää ditä ystävyyttä tai kaveruutta. Koen monet ihmiset enemmän energiaa vievinä joten välttelen heitä. Samoin kaksinaamaiset esittäjät, heitä en jaksa yhtään.
Kuulostan varmaan kylmältä mutta on niin paljon mukavampaa viettää tässä iässä aikaa aidosti kivojen ja läheisten kanssa. Kaikki muut ihmiset ovat elämästäni jääneet. Eikä ole ikävä.
Oletteko muut huomanneet että kun ikää tulee sitä tulee jotenkin tarkaksi ystäväpiiristään?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut. Olen 48-vuotias, ja seurustelen mielelläni monenlaisten ihmisten kanssa. Ok, lapset ovat vielä sen verran pieniä ja työ on vaativaa ja epäsäännöllistä, joten aikaa ja energiaa ei ole ylipäätään kovin paljon sosiaaliselle kanssakäymiselle, mutta esim. duunissa seurustelen kyllä kaikkien kanssa, samoin naapurien kesken.
iän nyötä suvaitsevaisuus on lisääntynyt, enkä kuvittele enää, että vain samanlainen maailmankuva ja elämäntapa ovat ok. Pikemminkin päinvastoin, on mukavaa tutustua ja kuulla, mitä täysin erilaiset ihmiset ajattelevat asioista.
Liittyyköhän se ikään vai ajanpuutteeseen? Vanhemmiten on vapaa-aikaa vähemmän - kokopäivätyö, ehkä lapsia tai luottamustoimia, ikääntyvät vanhemmat, jotka vaativat aikaa ja energiaa hekin. Millekään ystäville ei nelikymppisenä ole kovin paljon aikaa, ja silloin ainakin minä rankkaan kyllä, kenen kanssa haluan aikani viettää. Ihan kivat ja vähän tylsät putoaa, mieluummin menen sen kerran kun pääsen ja jaksan niiden säihkyvämpien ja antoisampien kanssa. Tai olen vaikka yksin, sillä yksin ollessa lataudun.
Minä ainakin olen "tarkempi", en jaksa yhtään kuluttaa aikaa ärsyttävien ihmisten seurassa, vaikka vapaa-aikaa paljon onkin. Nuorempana sitä sieti kaikenmaailman tolloja, nyt tiedän ettei tarvitse. lasten ollessa pieniä n 10 vuotta sitten, puistossa välillä joutui tekemisiin hölmöjen kanssa, nyt ei sitäkään ongelmaa ole:)
Minä olen se, joka ei kelpaa ystäväksi. En kuitenkaan halua muuttua koska ystävän pitää kelvata sellaisena kuin on. En ole juoppo, en pummaa rahaa keltään, tulen omillani toimeen, en ole kyytiä vailla muilta. Kumpa joku kertoisi, miksi minua pidetään ärsyttävänä. Mulla on vähän omalaatuinen huumorintajua ja multa lähtee joskus lohkaisuja, mitkä ei aina kaikkia miellytä, joten onko kyse siitä? Harrastan paljon itseironiaa, ehkä toiset ottavat sen liian tosissaan. Mutta se tulee niin spontaanisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä huomasin sen, että 15-25-vuotiaana kaveruus muuttui hyötymispohjaiseksi kun oma raha alkoi tulla kuvioihin mukaan. Puhdas ystävyys katosi. Kiva jos se tulee takaisin elämään nelikymppisenä.
Juu, olen myös 40v.enkä kestä turhanpäiväisiä hyvänpäiväntuttuja enää lainkaan. Kyllä ne on harvat ja valitut ku meikäläisen
lähipiiriin pääsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saman havainnon tehnyt. Hyvänpäivän tuttujen kanssa voi turista small talkina jotakin ylimalkaista, mutta ystäviltä vaadin enempi. En jaksa mitään kroonisia valittajia, liian helposti mielensäpahoittajia, enkä mitään kaksinaamaisia paskiaisia. Ja ehdottomasti ystävän pitää olla luotettava.
Vähän on tälläisiä, mutta hekin kultaakin arvokkaampia.
Olen neljänkympin päälle eikä minua kestä jostain syystä kukaan. Ei töissä, ei naapurit, eikä sukulaiset. En ole juoppo tms. mutten mikään johtajakaan.