Millainen nepsylapsesi oli vauvana?

ei noita juttuja vauvoista nää vaan vasta sit vanhempana

Aurinkoinen.

Kyllä näkee.

Levoton. Vakava. Helposti tulistuva.

Ei kehittynyt nopeimpien tahdissa, monet vaiheet kestivät kauan.

Ei ollut supersosiaalinen, hymyilevä ja helppo vauva

Kitisi usein ilman selkeää syytä.

Viihtyi ihmeen hyvin omissa oloissaan, mutta toisaalta oli helposti ärtyvä/itkuisa. Ennen liikkeelle lähtöä potki ja huitoi paljon.

Ärtynyt, kiukkuinen ja levoton. Kaikki vaatteet kiristi.

- Kiukkuinen, kärsimätön ja helposti ärtyvä. Ei nukkunut koskaan tuntia pidempään yhteen menoon. Ei halunnut imeä rintaa, kun maidon tulo kesti hetken, vaan olisi pitänyt olla heti. Itki koliikkia kuin kaasuttava moottorisaha. Uusia vaatteita ei voinut käyttää, koska ne ärsyttivät, vain kirpparilta ostettuja pehmeäksi kuluneita. Pelkäsi humisevia ja hurisevia ääniä, vaikka eivät olisi olleet koviakaan. Toisaalta kovatkaan pamahdukset tai kolahdukset eivät häirinneet.

- liikkuva ja motorisessa kehityksessä nopea: seisoi ja käveli tokea vasten alle nelikuukautisena, kiipesi kaikkialle, tarttui kaikkeen, ja tunnusteli kaikkea käsillä, jaloilla, kasvoilla ja suulla.

- puheen kehitys oli hidasta, muttei niin hidasta, etttä olisi johtanut mihinkään erityistarkkailuun. Jälkeenpäin ajatellen lukivaikeuden merkit olivat näkyvissä jo 2-3 vuotiaana tavassa, jolla konsonantteja puuttui ja tavut vaihtoivat paikkaa puheessa.

Hyvin nukkuva. Oppi nopeasti kävelemään ja puhumaan. Ei kitissyt turhia. Iloinen vauva.

Mua pelottaa ihan hirveästi, että lapsella olisi jotain nepsyhaasteita. Veljelläni on adhd ja siitä on ollut paljon vaivaa elämässä.

Todella hyvin kehittyi, söi ja nukkui hyvin sekä itki melko vähän, mutta viihtyi turhankin hyvin itsenäisesti lelujensa parissa vauvanakin. Itki lähinnä maidon tai vaippaan tulleen kakan vuoksi, ei seuran tai sylin kaipuun vuoksi.

Actionvauva, pitkästyi yksinään, vaati viihdytystä. Huono maistamaan uusia makuja. Sitä on edelleen nyt aikuisena.

Ei kukaan huomannut ennen kuin oli 16.

Asperger-poikani nukkui aika huonosti, mutta toisaalta niin nukkui myöhemmin "tavis" pikkuvelikin. Niistä reflekseistä yksi katosi aika myöhään, olikohan se joku "moro", siis se että levittää kädet jos luulee putoavansa. Se oli todella voimakas hänellä, katosi ehkä nippa nappa normaaliin aikaan. Vierasti hurjasti jo joskus kolmen kuukauden iässä. Motorinen kehitys oli normaalia. Kävelemään oppi n. 14 kuukauden iässä mihin varmasti osaltaan vaikutti erittäin varovainen luonne, eli ei sitten ikinä kaatunutkaan. Puhumaan oppi aikaisin eli se kanoninen jokeltelukin alkoi vauva-aikana aikaisin. Eli toisaalta oli aika vaativa arkuutensa takia, toisaalta aurinkoinen. Jaksoi katsella jotain värikkäitä kuvia ihan loputtomiin jo ihan parin kuukauden iässä. Nepsyjä nyt on joka lähtöön. Vaikka Aspergeriin usein liittyy ADD tai ADHD, niin pojallani näin ei ole. Eli parivuotiaana istui opettelemassa aakkosia, kun muut lapset juoksivat ympäriinsä. Nyt on jo täysi-ikäinen ja menee elämässä hyvin. Sillä siis puhun nimenomaan Aspergerista, enkä autismin kirjosta, sillä hänellä on vielä se vanha Asperger-diagnoosi.

Minulla kaksi nepsylasta . Nyt aikuisia.

Adhd-lapsi jo vauvana heilutti kaikkia neljää raajaa niin, että kumma ettei lähtenyt lentoon. Suuttui nopeasti, josei saanut heti jotain ja huusi puoli tuntia putkeen.

Add oli rauhallinen, koko ajan sylissä, ei halunnut olla yksin, eikä edes vauvana oikein nukkunut.

Silloin aikanaan ei näistä niin puhuttu. Diagnosoitiin vasta tyäysi-ikäisinä.