Lue keskustelun säännöt.
Marttyrointi parisuhteessa
17.01.2015 |
Se on oikeasti raivostuttavampaa kuin tätä toimintaa harjoittavat myöntää. Se pitää toisen osapuolen varpaillaan kun ikinä ei voi tietää mistä milloinkin tulee lunta tupaan. Se on vallankäyttöä. Marttyroija tekee ensin itsestään uhrin (eikä vahingossakaan pyydä apua tai mitä milloinkin) ja vasta sitten kun on tekemässä/tehnyt kaiken yksin tai jotain muuta on jo tapahtunut, alkaa se valitus. Marttyroija ei siis tee asioita, joita hän voisi tehdä parantaakseen oloaan ja kaikkien ilmapiiriä. Eli esimerkiksi keskustelee asioista. Ei, se veisi häneltä marttyyriaseman pois. Marttyroija ei ole tiimipelaaja. Hän ei edes halua ketään sotkemaan sitä minkä tekee yksin.
Mä luulen, että pohjimmiltaan siinä on kyse siitä, että tällaisella ihmisellä on vaikeuksia ilmaista omia tarpeitaan ja halujaan. Voi olla tiukka kasvatus taustalla tai jotain.
Mitäs mieltä muut on?
Kommentit (6)
Marttyyri on paskamainen vallankäyttäjä ja en ole enää ollenkaan tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa. Otin avioeron marttyyrimiehestä ja en ruotinut syitä hänen käytöksensä. Se vain oli huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marttyyrille pitää ilmoittaa suorin sanoin, kun hän käyttää marttyyryttä valtakeinona. Lisäksi on todettava ääneen, ettei sillä tavalla ilmiastuja mielipiteitä tai toiveita oteta huomioon tai että niille ei anneta mitään painoarvoa.
Näin olen johdonmukaisesti toiminut oman äitini kanssa nuoresta lähtien, ja se vähän hillitsee noita elkeitä. Älä missään tapauksessa ala kantaa huonoa omatuntoa tai yritä myötäillä, koska se vain lisää tuota käyttäytymistä.
Minä en "kuule" mitään vihjailuja vaan odotan että asia esitetään minulle silmiin katsoen ja tajuttavalla lauseella. Ja jos kysyn että tarvitsetko apua ja vastaus on " kyllämäätännyyksinkin" niin en auta.
Jaa, no minä pyytelin apua ja olisin halunnut keskustella asioista vuosikaudet. Sitten "yllättäen" pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin. Ilman mitään syytä, ihan vaan silkkaa marttyyriuttani.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 10:58"]
Marttyyrille pitää ilmoittaa suorin sanoin, kun hän käyttää marttyyryttä valtakeinona. Lisäksi on todettava ääneen, ettei sillä tavalla ilmiastuja mielipiteitä tai toiveita oteta huomioon tai että niille ei anneta mitään painoarvoa.
Näin olen johdonmukaisesti toiminut oman äitini kanssa nuoresta lähtien, ja se vähän hillitsee noita elkeitä. Älä missään tapauksessa ala kantaa huonoa omatuntoa tai yritä myötäillä, koska se vain lisää tuota käyttäytymistä.
[/quote]Näin juuri. Pitää osata pelata samaa peliä ja samoilla säännöillä niin marttyyrin kanssa pystyy elämään ihan normaalia elämää. Se voi vaatia harjoittelua, mutta kun asian oppii, niin se on helppoa. Mukaan ei tule lähteä ja esimerkkiä ei kannata ottaa tai huomaa olevansa itse samanlainen. Marttyyriys on jollain tapaa hyvin tarttuvaa.
Joo, oli armeijamainen kasvatus ja avun pyytämisen opetettiin olevan heikkouden merkki.