Vanhemmat - opetustyön kuormittavin tekijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitte lopettaa niiden turhien wilmaviestien lähettelyn niin säästyisi sekin aika. Jos lapset myöhästyy tai läksyt jää tekemättä niin meinaatteko että jään töistä pois päivystyämään ??

Ei tarvitse jäädä töistä pois. Sen sijaan voisit vaikka kasvattaa niitä lapsiasi niin, ettei niitä "turhia" viestejä tarvitsisi lähetellä. 

Hohhoijaa. Vakiovastaus kun ei ole mitään älykkäämpää sanottavaa. Lapsissahan ei ole tietenkään mitään eroja, ei nepsyjä jne. 

Ne vanhemmat on "kamalia" eri tavalla kuin useimmat kuvittelee. Räyhäävät vanhemmat on harvinaisuus. Valtaosa yhteydenotoista on aivan ystävällisiä, mutta.... kun jatkuvasti vaaditaan sitä ja tätä. Jokainen tietysti haluaa lapselleen parasta, mutta vanhempien vaatimustaso lapsilleen nousee vuosi vuodelta. Ei hyväksytä, että lapseni ei olekaan "lukimies" tai ajatellaan, että heidän mielestään kaseja saavalla lapsella on nyt joku diagnosoitava ongelma, joka pitää ensin löytää ja sitten se taiotaan jollain hokkuspokkustempulla pois.

Kaiken älyttömyyden huippu on nämä lukitestejä vaativat. Lapsi on laiska, ei lue lainkaan kotona ja sitten mietitään, kun lapsi mielestään lukee ihan hirveästi kokeisiin ja mitään ei jää mieleen. Mikä on ratkaisu? Lapsi pitää testata! Hänellä on varmaan joku neurologinen ongelma, jonka takia ei vähäisellä työllä ja lukurutiinien puutteella saakaan kiitettäviä. Monet aidosti luulee, että sitten olisi joku hieno kuntoutusjuttu ja ongelma katoaisi. Tiedoksi vaan, lukivaikeudelle ei juuri ole tehtävissä mitään, jos lukusujuvuus on kunnossa. Ainoastaan oppimisstrategioita voi harjoittaa ja oppia opiskelemaan sen lukivaikeutensa kanssa, mutta se vaatii omaa työtä ja lukivaikeuden kanssa teoreettinen opiskelu tulee jatkossakin olemaan työläämpää.. Ei ole jotain terapeuttia tai lukiopettajaa, joka muutaman tunnin terapioisi ja ongelma olisi kadonnut. Kaikki on omasta työstä kiinni. Usein nihkeän luetunymmärtämisen takana on silkka harjoittelun puute. Pitää lukea enemmän pienestä saakka. Enkä nyt viittaa tässä niihin, joilla on ihan aidosti paha lukivaikeus vaan keskitason oppilaisiin, jotka ei lue kotona juurikaan ja se näkyy siinä, että lukitaidot on ehkä himpun ikätason alapuolella.

Voisitko aloittaja vähän kertoa, että miten ne vanhemmat häiritsevät tai ovat hankalia? Itse olen lukioikäisten äiti ja aina on yhteistyö koulun kanssa sujunut.

Vierailija kirjoitti:

Ne vanhemmat on "kamalia" eri tavalla kuin useimmat kuvittelee. Räyhäävät vanhemmat on harvinaisuus. Valtaosa yhteydenotoista on aivan ystävällisiä, mutta.... kun jatkuvasti vaaditaan sitä ja tätä. Jokainen tietysti haluaa lapselleen parasta, mutta vanhempien vaatimustaso lapsilleen nousee vuosi vuodelta. Ei hyväksytä, että lapseni ei olekaan "lukimies" tai ajatellaan, että heidän mielestään kaseja saavalla lapsella on nyt joku diagnosoitava ongelma, joka pitää ensin löytää ja sitten se taiotaan jollain hokkuspokkustempulla pois.

Kaiken älyttömyyden huippu on nämä lukitestejä vaativat. Lapsi on laiska, ei lue lainkaan kotona ja sitten mietitään, kun lapsi mielestään lukee ihan hirveästi kokeisiin ja mitään ei jää mieleen. Mikä on ratkaisu? Lapsi pitää testata! Hänellä on varmaan joku neurologinen ongelma, jonka takia ei vähäisellä työllä ja lukurutiinien puutteella saakaan kiitettäviä. Monet aidosti luulee, että sitten olisi joku hieno kuntoutusjuttu ja ongelma katoaisi. Tiedoksi vaan, lukivaikeudelle ei juuri ole tehtävissä mitään, jos lukusujuvuus on kunnossa. Ainoastaan oppimisstrategioita voi harjoittaa ja oppia opiskelemaan sen lukivaikeutensa kanssa, mutta se vaatii omaa työtä ja lukivaikeuden kanssa teoreettinen opiskelu tulee jatkossakin olemaan työläämpää.. Ei ole jotain terapeuttia tai lukiopettajaa, joka muutaman tunnin terapioisi ja ongelma olisi kadonnut. Kaikki on omasta työstä kiinni. Usein nihkeän luetunymmärtämisen takana on silkka harjoittelun puute. Pitää lukea enemmän pienestä saakka. Enkä nyt viittaa tässä niihin, joilla on ihan aidosti paha lukivaikeus vaan keskitason oppilaisiin, jotka ei lue kotona juurikaan ja se näkyy siinä, että lukitaidot on ehkä himpun ikätason alapuolella.

Siellä ongelmalähiössä sossuvanhempien lapsi ei lue vaan pelaa päivät pitkät väkivaltapelejä. Lihava yh-äiti ramppaa tupakalla. Elämänsisältö koostuu lähipubin illoista ja sikanauta tarjouksista. Sivistystä opitaan Seiskasta.

Vierailija kirjoitti:

Mites lukion ja amisopet? Vieläkö vanhemmat häiritsee?

Harvat onneksi, yleensä isiä ovat ongelmavanhemmat. Heillä on jotain erityisvaatimuksia ja toisinaan uhkauksia, mutta kyllä niistä on puhumalla selvitty.

Käsittämätöntä kuinka opettajat joutuvat kasvattamaan vanhempia!

Olin vuosia sitten sote-alan työharjoittelussa, johon sisältyi myös jakso, jossa perehdyttiin kouluterveydenhuoltoon. Pääsin seuraamaan muutamaa tapausta, jossa vanhemmat olivat päärooleissa lastensa kustannuksella. Uskomattomia vaatimuksia!

Vierailija kirjoitti:

Vaka puolella vanhemmat ovat työn suola. Siis jos olet ammattilainen ja hoidat hommasi niin kuin pitää, etkä asemoidu juorurinkiin heitä vastaan, kaksinaamaisena epäluottamusta herättävänä ammatti huolestujana.

Nämä ihanat äiskät saattavat hieman muuttua, kun koulu alkaa olla sellaista, että sieltä tulee arvosanoja ja todistuksia, jotka voivat jo vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen. Sitten ei enää riitä tarhan pihalla bondailu ja turinat siitä, mitäs tänään leikittiin ja tuliko kakka.

Kuten joku tuolla yllä sanoikin, eivät ne hankalat vanhemmat ole mitään kahjoja juoppoja tms. Eivät he ole kouluun yhteydessä. Mutta ne ns. hyvät vanhemmat saattavat olla valtava piina.

Janipetteri saa vain seiskoja kokeesta. Miten olet ottanut hänen erityistarpeensa huomioon? Öö, sanomalla, että läksyt voisi tehdä edes joka toinen kerta? Miten et ole siellä koulussa onnistunut motivoimaan häntä lukemaan ruotsia? Etkö ole tullut ajatelleeksi, että tuo "turha" myöhästymismerkintä tuhoaa Janipetterin motivaation? Voisimmeko pitää palaverin? Paikalle pitää saada psykologi, kuraattori, terveydenhoitaja, luokanvalvoja, ruotsinopettaja, erityisopettaja ja rehtori. Sitten voimme sopia, että Janipetteri yrittää tehdä läksyt jatkossa ja pyytää tukiopetusta tarvittaessa. Ja ehkä viedä paikan erkasta joltain sellaiselta, jolla on oikeita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänkoulun käyneet vanhemmat löytävät ketjun, ellei yksi jo tainnut löytää. Eihän sitä omaa lasta tukevaa ja kuuntelevaa opettajaa voi arvostaa, kun itse ei jaksa edes oman lapsen läksyissä olla apuna tai sitten se lykätään milloin mummolaan milloin kummille. Sehän se taitaa joillain vanhemmilla kirpaista, kun omaa lasta ei jakseta ja joku ihan aidosti onkin läsnä sille lapselle auttaen häntä. Kyllä näitä on nähty. Se lapsi pahimmillaan itke opettajalle, kun haluaisi että äiti/isä huomioisi enemmän.

T. Lapseton alaa vaihtanut ope

Tarkoittanet minua. Alkuun on pakko todeta, että koska olet lapseton, et voi millään ymmärtää vanhempia täysin. Mutta siis oletat minun olevan elämänkoululainen. Yllätykseksesi minun on todettava, että olen hankkinut yliopistoammatin ja toiminut siinä. Opettajissa (ei kaikissa tietenkään) ärsyttää tuollainen kaikkitietävyys. Pinnan alla voi olla mitä vaan ja koiraa ei ole karvoihin katsominen. 

Aika vahva oletus, että tarkoittaa sinun olevan kouluttamaton. Tuo pakkototeamuksesi taas on ärsyttävä ja turha. Ei lapseton voikaan ymmärtää vanhempia täysin, eikä perheellinen esim. vapaaehtoisesti lapsetonta ikätoveriaan. Opettajana tiedän ammattiin liittyvän asioita, joita ei voi ymmärtää kuin toinen opettaja, ja eiköhän vaikka hoitajilla ole sama. Suvaitsevaisuutta kuitenkin saisi olla sekä halua katsoa asioita toisen henkilön näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko aloittaja vähän kertoa, että miten ne vanhemmat häiritsevät tai ovat hankalia? Itse olen lukioikäisten äiti ja aina on yhteistyö koulun kanssa sujunut.

Suurimmalla osalla sujuu. Mutta kai sinä oikeasti ymmärrät, että on myös mielenterveysongelmaisia vanhempia. Monin eri tavoin. On ihan harhaisia vanhempia. Niitä ei usein kohdalle osuu, mutta kun osuu, niin ei se helppoa ole. Ja monenlaista. Tosiaan myös sellaisia, joiden on vaikea ajatella, että huono ruotsin numero johtuu mahdollisesti myös jostain muusta asiasta kuin huonosta ruotsin opettajasta.

Itse olen melko helpolla päässyt vanhempien suhteen. Opetuksesta vanhemmat eivät moiti, eivätkä esim wilmaviestinnästä. Eivätkä minua oikeastaan suoraan mistään. Mutta kun joudutaan käsittelemään lasten ongelmia, esille tulee kaikenlaista mikä jää painamaan. Ja minä olen koulutukseltani fyysikko, jolla on hieman kasvatustieteen opintoja. Ei meillä todellakaan ole mitään ihmistaitoja vanhempien kanssa.