Lue keskustelun säännöt.
Mustasukkaisuus eli saako miehellä olla naisystäviä?
M44
03.11.2021 |
Siinä se kysymys. Meillä on takana pitkä parisuhde jota vaivaa nyt mustasukkaisuus vaimon puolelta. Se vaivaa suhdetta ja hän on täysin varma, että minä petän häntä ja olen pettänyt koko suhteen ajan. Tällaista ei ole tapahtunut kuitenkaan koskaan. Tilaisuuksia olisi ollut jos niihin olisi halunnut tarttua. On tultu ehdottamaan suoraan tai epäsuoraan, mutta joka kerta olen kohteliaasti kiittänyt ja poistunut tilanteesta.
Minulla on työni takia paljon naispuoleisiakin asiakkaita joiden kanssa komminukoin puhelimessa, sähköpostilla ja myös messengerin kautta. Tämä vaivaa vaimoa kovasti ja on sanonut, että pidä siitä, että minun lähellä on nuoria naisia. On aivan varma, että jokaisen housuihin olen pyrkimässä. Olen tätä yrittänyt hänelle selittää, että asia ei ole näin.
Nyt ei seksi enää luista kun ei kuulemma pysty. On varma, että minulla on sivusuhde ja jos ensin lämpenee seksille niin hetken päästä käskee mennä panemaan sitä "hoitoani". Mitä helvettiä tässä tilanteessa tekee? Facebookissa hän selaa kaverilistaani läpi jatkuvasti ja kyselee mistä tunnen kenetkin naisen? En uskalla hyväksyä enää kaverikseni uusia ihmisiä jos ne edustavat vastakkaista sukupolvea. Joskus nämä kysyvät minulta, että olenko huomannut kaveripyynnön niin on pakko todeta, että en valitettavasti voi hyväksyä.
Jos huomioin häntä enemmän niin alkaa epäluuloisuus. Mitä olet tehnyt, onko huono omatunto? Jos taas en huomioi niin silloin olen ollut vieraissa. Olen juuri nyt kahden vaiheilla, että yritänkö enää vai haenko avioeroa ja lähden...
Kommentit (10)
Asiaa voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta ja meillä tilanne on ollut juurikin toisinpäin, eli mies on ollut mustasukkainen naisen miespuolisista ystävistä. Olisiko sinulle ok jos puolisosi olisi yhteyksissä miespuolisten henkilöiden kanssa ja missä rajoissa? Oletko osannut rajata viestittelyn niin ettei se esim vapaa-ajalla ole pois teidän yhteisestä ajasta, eli et vilkuile kännykkääsi vaan osaat olla aidosti läsnä. Onko viestittely näiden naisten kanssa asiakeskeistä töihin liittyvää vai syvempää? Saatko ja haetko tästä viestittelystä jotain jota et puolisoltasi saa? Onko viestittely esim työasioiden ulkopuolella sen arvoista että kannattaa oma parisuhde rikkoa tai rakoja siihen tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaa voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta ja meillä tilanne on ollut juurikin toisinpäin, eli mies on ollut mustasukkainen naisen miespuolisista ystävistä. Olisiko sinulle ok jos puolisosi olisi yhteyksissä miespuolisten henkilöiden kanssa ja missä rajoissa? Oletko osannut rajata viestittelyn niin ettei se esim vapaa-ajalla ole pois teidän yhteisestä ajasta, eli et vilkuile kännykkääsi vaan osaat olla aidosti läsnä. Onko viestittely näiden naisten kanssa asiakeskeistä töihin liittyvää vai syvempää? Saatko ja haetko tästä viestittelystä jotain jota et puolisoltasi saa? Onko viestittely esim työasioiden ulkopuolella sen arvoista että kannattaa oma parisuhde rikkoa tai rakoja siihen tehdä?
Jos kyse on yhteisestä ajasta ja puhelimennäpräyskulttuurista niin juu, ymmärrän. Mutta kyllä ihmisellä saa ja kannattaa olla ystäviä joilta haetaan "jotain syvempää".
Jos ei luottamusta ole, niin
a) keskustellaan niin pitkään että luottamusta syntyy
tai b) erotaan.
Jos puolisoni yrittäisi määrätä kenen kanssa saan olla tekemisissä, niin katsoisin sen hyökkäykseksi omaa tilaani ja perusoikeuksiani vastaan ja aika selväksi eroperusteeksi, itse asiassa selvemmäksi kuin pettämisen.
Ei kuulosta sun ongelmalta vaan vaimon. Jos ei itse asiaa korjaa (=terapia) niin minkä sä sille voit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tulee vain pahenemaan. Ero lienee ainoa vaihtoehto.
Komppaan kakkosta. Kyllä vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä pitää voida olla puolin ja toisin, asiakkaista puhumattakaan. Ottaisin loukkauksena, jos oma kumppanini olisi minua kohtaan noin epäluuloinen.
Epävarmuudet on varmaan ihan luonnollinen juttu ja olen itsekin potenut niitä joskus jos miehellä on ollut joku mielestäni oikein hemaiseva tai jollakin tavalla itseäni "parempi" ystävätär, mutta tuossa on pitänyt tiedostaa että ne epävarmuudet on johtuneet musta itsestäni ja siitä että olen tuntenut olevani jollakin tavalla alakynnessä ystävättäreen verrattuna. Vertailun ja menettämisen pelkoa siis pohjimmiltaan. Mustasukkaisuus ja varsinkin sen osoittaminen on siinä tilanteessa kuitenkin loppujen lopuksi aika järjenvastainenkin työkalu, kun kannattavampaa on työstää niitä omia vajavaisuuksia ja itseluottamusta.
Kumppanille tuo kyttääminen ja epäluuloisuus on tosi raskasta. Jos naisellasi on taustalla petetyksi tuleminen tai heikko itsetunto tms. niin niiden työstäminen vaatii aikaa ja tekoja. Pääosin häneltä. Terapia voisi olla hyvä, yksilönä tai parina. Mutta ellei hän ole valmis kohtaamaan omia kipupisteitään, niin sitten taitaa keinot olla aika vähissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on yhteisestä ajasta ja puhelimennäpräyskulttuurista niin juu, ymmärrän. Mutta kyllä ihmisellä saa ja kannattaa olla ystäviä joilta haetaan "jotain syvempää".
Mitenhän tämä jotain syvempää määritellään? Puhelimennäpräyskulttuuriakin meillä oli ja sitä katselin osin sormien läpi mutta lopulta tuo syvempi johti rakastumiseen ja siihen että asiat jaettiin ennemmin tuolle toista sukupuolta olevalle ystävälle kuin omalle puolisolle. Missä se järkevä raja menee? Ja toisaalta miksi ne ystävyydet joilta haetaan jotain syvempää ei voisi olla samaa sukupuolta olevia? Onko ihmisellä vaikeuksia muodostaa ystävyyssuhteita muiden samaa sukupuolta olevien kanssa? Haetaanko niistä jotain korvaavaa kokemusta josta on jäänyt aiemmin lapsuudessa/nuoruudessa vaille.
Tietysti saa olla minkä merkkisiä ystäviä tahansa oli sitten mies taikka nainen.
Hän kuulostaa äärimmäisen huonoitsetuntoiselta, vainoharhaiselta ja kontrolloivalta. Onko hänelle käynyt jotain menneisyydessä tai edellisissä suhteissa, joka on vienyt luottamuksen täysin ihmisiin? Uskooko hän täysin omiin kuvitelmiinsa? Ei kyseenalaista että olisivatko vain omia pelkojaan, eikä totta?
Jos hän ei apua hae vaivaansa tai myönnä sen olevan edes omassa päässään, vaan uskoo harhoihinsa vakaasti, niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin että tuo tulee pahenemaan entisestään. Eli itse kyllä näkisin eron vaihtoehtona jos hän ei halua ongelmaansa työstää esimerkiksi terapiassa.