Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
t k. kirjoitti:
Lapsen eskariryhmässä on Nuoska, ihan oikeasti miksi.
Kas kun ei Nuuska. 😆 No, sekin aika tulee vielä, niin hulluksi tämä nimenantomeininki on viranomaisten taholta viime vuosina mennyt. Kaikki käy, ei ole enää millään väliä. Esikoinen Tupakka, keskimmäinen muksu Nuuska ja kuopus Sähkösätkä, siinä yhden perheen lapsukaiset v. 2037. 😆😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen äiti kertoi tutulleen, että pojan nimi on Nico ceellä. Tuttava siihen, että sittenhän hän on Niso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta minusta Isla on vähän outo nimi Suomessa. Se äännetään täällä "väärin" ja jotenkin tulee heti sellainen olo, että vanhemmat ovat se jostain netistä nähneet. Itse tykkään nimistä, jotka on perinteikkäitä tai esim. omasta suvusta.
No, kai siihenkin tottuu kun niin moni sen antaa lapselleen.
Minusta Isla lausuttuna suomalaisittain on tosi kaunis nimi. Ja varmaan kaikkien niidenkin mielestä, jotka ovat lapsensa Islaksi nimenneet. Lisäksi nimi on helppo, lyhyt ja selkeä. Haittaako siis lopulta mitään, että alun perin ulkomailla se on lausuttu eri tavalla? Jos oltaisiin niin oikeaoppisia että Isla olisi meilläkin ”Aila” (joka nimi meillä onkin jo), niin sittenhän, niin, meillä ei olisi tuota kaunista ”Islaa”.
Mitenkähän Isla toimii matkustaessaan Lontooseen? Sanooko hän siellä nimekseen Isla vai Aila? Jos tavaa kirjaimet, häntä kutsutaan kuitenkin Ailaksi, koska englanninkielisille nimellä ei ole ole muuta ääntämistapaa.
No, Suomessakin on mukava matkailla, ei tarvitse lähteä Lontooseen. 🙂
Virpi Kettunen kirjoitti:
Muistakaa tehdä sananmuunnostesti. Muistakaa!
Omat vanhempani eivät muistaneet sananmuunnostestiä. Tulos näkyy nimimerkissäni.
Kaverin nimi on Jonne. Tulee koko ajan heitettyä, että ”tätä ei jonnet muista” tms. jonneläppää. Tulevaisuudesta et tiedä. Tämän päivän muotinimi Leo voi olla huomisen Jonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t k. kirjoitti:
Lapsen eskariryhmässä on Nuoska, ihan oikeasti miksi.
Varmaan siksi, että vanhemmat ovat sen nimen lapselle antaneet.
Koska lähisuvussa on useita R-vikaisia,on parempi välttää R-nimiä, etenkin kun sukunimessä se jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan Kesti on ollut mieheni suvussa muutamaa sukupolvea takaperin. Kestin lapsille sopimattomia etunimiä on paljon, mm. Kunto, Into, Onni, Lempi, Rauha...
.
Beatrice Elizabeth Anna Ulrika Pönönen. Sillai ranskalaisittain BEAU. Ollaan katos sivistyneitä eikä mitään juntteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimesin sisarukset Per Saukoksi ja Anu Saukoksi. Nyt kaduttaa...
Vierailija kirjoitti:
Nimesin sisarukset Per Saukoksi ja Anu Saukoksi. Nyt kaduttaa...
Pikemminkin kannattaa katua taipumusta toistella ikivanhoja loppuunkaluttuja puujalkavitsejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sukunimi on millään tavalla "vaikea", niin etunimeksi kannattaa antaa jokin helposti omaksuttava nimi. Itse joudun tavaamaan sekä etu - että sukunimeä joka paikassa ja usein molemmat on väärin.
Esikoiselle olin antamassa aikoinaa nimeksi Elias mutta juuri ennen ristiäisiä tuli tilasto, jossa Elias oli nro 2. Tehtiin siitä toinen nimi ja otettiin harvinaisempi nimi etunimeksi. Nyt yläasteella luokalla on poikaa samalla nimellä (ikäluokassa on vain nämä kolme, joten en ymmärrä rehtorin logiikkaa tässä) ja yksi Elias. Eli ei se harvinainen nimi tässäkään aina auta.
Molemmilla lapsilla on myös nimessään R ja S -kirjaimet. Esikoisella oli R-vika mutta pääsi puheopetukseen ja pääsi viasta eroon. Kuopus osasi jo 2-vuotiaana molemmat kirjaimet. Jos siis ei osaa kirjaimia -> puheopetukseen.
Nimet vääntyvät lähes aina, joten sitä ei kannata miettiä. Lasteni kaveripiirissä ketään ei kutsuta ristimänimellä oli nimi lyhyt, pitkä tai siltä väliltä. Kaikista on tehty joku väännös.
Itselläni on superharvinainen nimi, jota olen aina saanut olla tavaamassa ja aikaisemmin sitä myös ihmeteltiin kovasti tai jopa kyseenalaistettiin (esim. ensimmäisessä ajokortissa nimi oli "korjattu" tavallisemmaksi nimeksi). Nykyään tilanne on helpottanut, koska harvinaiset nimet ovat lisääntyneet.
Joten en murehtisi muuta, kuin mahdollisia sanamuunnoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta minusta Isla on vähän outo nimi Suomessa. Se äännetään täällä "väärin" ja jotenkin tulee heti sellainen olo, että vanhemmat ovat se jostain netistä nähneet. Itse tykkään nimistä, jotka on perinteikkäitä tai esim. omasta suvusta.
No, kai siihenkin tottuu kun niin moni sen antaa lapselleen.
Minusta Isla lausuttuna suomalaisittain on tosi kaunis nimi. Ja varmaan kaikkien niidenkin mielestä, jotka ovat lapsensa Islaksi nimenneet. Lisäksi nimi on helppo, lyhyt ja selkeä. Haittaako siis lopulta mitään, että alun perin ulkomailla se on lausuttu eri tavalla? Jos oltaisiin niin oikeaoppisia että Isla olisi meilläkin ”Aila” (joka nimi meillä onkin jo), niin sittenhän, niin, meillä ei olisi tuota kaunista ”Islaa”.
Mitenkähän Isla toimii matkustaessaan Lontooseen? Sanooko hän siellä nimekseen Isla vai Aila? Jos tavaa kirjaimet, häntä kutsutaan kuitenkin Ailaksi, koska englanninkielisille nimellä ei ole ole muuta ääntämistapaa.
No, Suomessakin on mukava matkailla, ei tarvitse lähteä Lontooseen. 🙂
Kaverini on asunut Lontoossa Isla-tyttären kanssa. Toisin kuin Suomi, kyseessä on monikulttuurinen paikka jossa ihmiset on tottuneet siihen, että nimiä voi lausua eri tavoin.
Jos se sinua ahdistaa, pysy kotona ja anna muiden matkailla missä haluavat.
Kas, meni tunteisiin. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Nimi, joka tulee käyttöön ensimmäiseksi nimeksi! Minulla on ollut käyttönimeni toisena nimenä, kun vanhemmat ajattelivat että kuulostaa paremmalta niin päin. Ihan hirveän rasittavaa, kun virallisissa yhteyksissä kutsutaan väärällä ensimmäisellä nimellä, jota kukaan ei ole koskaan käyttänyt. En edes tajua, että minua kutsutaan esim lääkärin vastaanotolla. Ja pankkikortit yms ovat joskus tällä väärällä nimellä. Monta isoa sekaannusta aiheutunut, esim pomo ei antanut suositusta, kun " ei tunne ketään sen nimistä". Ihan hirveä riesa, luulen että vielä jätän ensimmäisen nimeni virallisesti pois, kun siitä on niin paljon ongelmia. Mutta sitten pitää joka paikkaan aina ilmoittaa nimenmuutoksesta...
Muuta ihmeessä etunimiesi järjestystä virallisesti, niin helpottaa. Itse vaihdoin eka ja toka nimen paikkaa ja helpotti. Papereiden uusiminen on työlästä, mutta kun se on kerran tehty, niin oot tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Venäläistaustainen vaimo halusi tyttärestämme Yulian.
Onneksi pidin pääni ja hän sai nimen länsimaisen version.
Ei nyt ehkä liity varsinaisesti langan aiheeseen, mutta viime aikaisia maailman tapahtumia seuratessa tämä nimiasia ja siitä käyty vääntö tuli vahvasti mieleen otsikosta :D
Nyttemmin hänkin on todennut että helpompi lapsen kannalta näin.
Tokihan tuo alkuperäinen nimiehdotus on yleisesti slaavilainen nimen kirjoitusasu, mutta monellesukulaisrlle, varsinkin vanhemnalle polvelle se herätti jo silloin hyvin vahvat venäjävibat.
Yulia tai Yuliya on englanninkielinen translitterointi. Suomeksi ihan Julia tai slaavilaisittain Julija
Täällähän oppii ihania uusia nimiä, kuten tuo Nuoska. Mielestäni se on tosi hieno! Sopisi kyllä koirallekin (ja nykyäänhän monet tulevaisuuden suosikkinimet voi arvata tämänhetkisten koirannimien perusteella).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta minusta Isla on vähän outo nimi Suomessa. Se äännetään täällä "väärin" ja jotenkin tulee heti sellainen olo, että vanhemmat ovat se jostain netistä nähneet. Itse tykkään nimistä, jotka on perinteikkäitä tai esim. omasta suvusta.
No, kai siihenkin tottuu kun niin moni sen antaa lapselleen.
Minusta Isla lausuttuna suomalaisittain on tosi kaunis nimi. Ja varmaan kaikkien niidenkin mielestä, jotka ovat lapsensa Islaksi nimenneet. Lisäksi nimi on helppo, lyhyt ja selkeä. Haittaako siis lopulta mitään, että alun perin ulkomailla se on lausuttu eri tavalla? Jos oltaisiin niin oikeaoppisia että Isla olisi meilläkin ”Aila” (joka nimi meillä onkin jo), niin sittenhän, niin, meillä ei olisi tuota kaunista ”Islaa”.
Mitenkähän Isla toimii matkustaessaan Lontooseen? Sanooko hän siellä nimekseen Isla vai Aila? Jos tavaa kirjaimet, häntä kutsutaan kuitenkin Ailaksi, koska englanninkielisille nimellä ei ole ole muuta ääntämistapaa.
No, Suomessakin on mukava matkailla, ei tarvitse lähteä Lontooseen. 🙂
Kaverini on asunut Lontoossa Isla-tyttären kanssa. Toisin kuin Suomi, kyseessä on monikulttuurinen paikka jossa ihmiset on tottuneet siihen, että nimiä voi lausua eri tavoin.
Jos se sinua ahdistaa, pysy kotona ja anna muiden matkailla missä haluavat.
Kas, meni tunteisiin. 🤔
Näköjään meni Isla-nimen haukkujalla tunteisiin, kun piti ilmiantaa ja poistattaa viesti, jossa ihan asiallisesti kerrottiin niin yllättävä tosiasia, että suomalainen Isla voi asua Lontoossa.
Yllättävää kyllä, eri maissa nimiä lausutaan eri lailla. Ainakaan toistaiseksi se ei estä matkailua eri maihin.
Alue: Aihe vapaa
Eihän Jorma-nimessä mitään vikaa ole, paitsi jos sattuu sukunimi olemaan -Jortikka