Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.
En ole testannut natiivin kanssa onko näinJoo, kokemuksia tästä. Eurooppalaisille ystävillemme kuusi ja kusi oli mahdoton paikka. Ikään kuin he eivät oli "kuulleet" eroa noiden kahden välillä. Samoin kaikki kaksoiskonsonantit tulevat yhtenä. Pekka = Peka jne.
USA:ssa Pekkasta tulee Becca, eli Rebecca-nimen lyhenne.
Mutta eipä kaikkia tilanteita voi mitenkään ennakoida. Joku sanoikin jo, ettei kaikki lapset tule asumaan ulkomailla. Tietysti matkaillessa voi tulla jotain ongelmia, kun nykyiset kuusikymppiset kävivät vain Kanarialla tai Ruotsissa, ja sitä nuoremmat saattavat käydä paljonkin englanninkielisissä maissa. Sukulaisista Päivi lähti ulkomaille ja kyllähän siitä tulee Paivi ja joskus luullaan mieheksi.
Saksalainen kaveri sanoi että sille tulee Päivistä mieleen paviaani, vaikka itse en näe niissä mitään samaa. Ja toki vastaavasti Suomessa on kurjaa, jos nimi on vaikka Pierre Pascal.
Suomalaista huonoa itsetuntoa. Ei Esa-Pekka Salosen ura ole nimestä kärsinyt ulkomailla vaikka mammojen mielestä suomalaisuutta pitää hävetä nimeä myöten.
En sanonut häpeämisestä mitään, tuo vain voi olla tilanne jossa miestä luullaan naiseksi.
Mahdollinen hankala tilanne =/= suomalaisen nimiperinteen häpeäminen. Vähän nyanssien tajua, kiitos.
Onko italialaisilla usein hankala tilanne, kun Andrea on jossain maassa tyttö mutta siellä poika? Entä harmittaako ranskalaista Jeania, kun Jean onkin tyttö Britanniassa?
Sitäkin on kansainvälisyys, että eri nimet on eri sukupuolten nimiä eri maissa. Katoliset vielä viljelee sitä Mariaa poikienkin nimessä, siinäpä ihmettelemistä suomalaiselle.
Riippuu ihmisestä ja tilanteesta.
Tietääkseni katolisissa maissa se Maria on kuitenkin miesten toisena nimenä, eikä etunimenä. esim. Jesus Maria.
Ihan ihmisestä riippumatta ei ole noloa, että oma nimi on jossain maassa tytön ja jossain maassa pojan nimi. Vai ajattelitko, että Sibelius olisi breikannut paremmin Britanniassa, jos olisi ollut vähemmän feminiininen etunimi?
En mielestäni sanonut, että on noloa.
Sanoin että voi olla hankala tilanne.
Esim. Pekka joutuu naisten puolelle, jos on miehet ja naiset eri majoituksissa. Näitä on käynyt joillekin.
Sekin voi jo harmittaa, jos kaikissa posteissa lukee "mrs. Pekka [x]" ja kaikki hämmästyvät ensitapaamisella, kun kyseessä onkin mies.
Riippuu ihmisestä ja tilanteesta, miten paljon se harmittaa ja miten näistä selvitään.
Pointti EI siis ollut siinä, että ihmistä hävettäisi oma nimi, vaan se että sukupuoleen liittyvät oletukset voivat olla hankalia tuossa tilanteessa.
Mitkä tilanteessa hankalat oletukset? Ai että esittelee nimekseen Englannissa Felice tai Giona ja toinen sanoo siihen, että mitä neidille kuuluu, vaikka kyseessä on mies? Että siinä kärsii miehisen itsetunto?
No minähän selitin jo yläpuolella, mitä ne oletukset voivat olla, ja miksi ne voivat tuntua hankalilta. Miksi tästä pitää nyt inttää?
Väännetään nyt vielä kerran rautalangasta ja sitten saa riittää. Ihmisen ei tarvitse hävetä nimeään, tai pitää sitä nolona, tai itsetunto kärsiä, että voisi olla ärsyyntynyt siitä että joutuu jatkuvasti korjaamaan muiden odotuksia sukupuolestaan.
Se on vain ärsyttävää, samalla tavalla kuin sekin että joku koko ajan kirjoittaa nimeni väärin. Vaikka en häpeä nimeäni, vaan pidän siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.
En ole testannut natiivin kanssa onko näinJoo, kokemuksia tästä. Eurooppalaisille ystävillemme kuusi ja kusi oli mahdoton paikka. Ikään kuin he eivät oli "kuulleet" eroa noiden kahden välillä. Samoin kaikki kaksoiskonsonantit tulevat yhtenä. Pekka = Peka jne.
USA:ssa Pekkasta tulee Becca, eli Rebecca-nimen lyhenne.
Mutta eipä kaikkia tilanteita voi mitenkään ennakoida. Joku sanoikin jo, ettei kaikki lapset tule asumaan ulkomailla. Tietysti matkaillessa voi tulla jotain ongelmia, kun nykyiset kuusikymppiset kävivät vain Kanarialla tai Ruotsissa, ja sitä nuoremmat saattavat käydä paljonkin englanninkielisissä maissa. Sukulaisista Päivi lähti ulkomaille ja kyllähän siitä tulee Paivi ja joskus luullaan mieheksi.
Saksalainen kaveri sanoi että sille tulee Päivistä mieleen paviaani, vaikka itse en näe niissä mitään samaa. Ja toki vastaavasti Suomessa on kurjaa, jos nimi on vaikka Pierre Pascal.
Suomalaista huonoa itsetuntoa. Ei Esa-Pekka Salosen ura ole nimestä kärsinyt ulkomailla vaikka mammojen mielestä suomalaisuutta pitää hävetä nimeä myöten.
En sanonut häpeämisestä mitään, tuo vain voi olla tilanne jossa miestä luullaan naiseksi.
Mahdollinen hankala tilanne =/= suomalaisen nimiperinteen häpeäminen. Vähän nyanssien tajua, kiitos.
Onko italialaisilla usein hankala tilanne, kun Andrea on jossain maassa tyttö mutta siellä poika? Entä harmittaako ranskalaista Jeania, kun Jean onkin tyttö Britanniassa?
Sitäkin on kansainvälisyys, että eri nimet on eri sukupuolten nimiä eri maissa. Katoliset vielä viljelee sitä Mariaa poikienkin nimessä, siinäpä ihmettelemistä suomalaiselle.
Riippuu ihmisestä ja tilanteesta.
Tietääkseni katolisissa maissa se Maria on kuitenkin miesten toisena nimenä, eikä etunimenä. esim. Jesus Maria.
Ihan ihmisestä riippumatta ei ole noloa, että oma nimi on jossain maassa tytön ja jossain maassa pojan nimi. Vai ajattelitko, että Sibelius olisi breikannut paremmin Britanniassa, jos olisi ollut vähemmän feminiininen etunimi?
En mielestäni sanonut, että on noloa.
Sanoin että voi olla hankala tilanne.
Esim. Pekka joutuu naisten puolelle, jos on miehet ja naiset eri majoituksissa. Näitä on käynyt joillekin.
Sekin voi jo harmittaa, jos kaikissa posteissa lukee "mrs. Pekka [x]" ja kaikki hämmästyvät ensitapaamisella, kun kyseessä onkin mies.
Riippuu ihmisestä ja tilanteesta, miten paljon se harmittaa ja miten näistä selvitään.
Pointti EI siis ollut siinä, että ihmistä hävettäisi oma nimi, vaan se että sukupuoleen liittyvät oletukset voivat olla hankalia tuossa tilanteessa.
Mitkä tilanteessa hankalat oletukset? Ai että esittelee nimekseen Englannissa Felice tai Giona ja toinen sanoo siihen, että mitä neidille kuuluu, vaikka kyseessä on mies? Että siinä kärsii miehisen itsetunto?
No minähän selitin jo yläpuolella, mitä ne oletukset voivat olla, ja miksi ne voivat tuntua hankalilta. Miksi tästä pitää nyt inttää?
Väännetään nyt vielä kerran rautalangasta ja sitten saa riittää. Ihmisen ei tarvitse hävetä nimeään, tai pitää sitä nolona, tai itsetunto kärsiä, että voisi olla ärsyyntynyt siitä että joutuu jatkuvasti korjaamaan muiden odotuksia sukupuolestaan.
Se on vain ärsyttävää, samalla tavalla kuin sekin että joku koko ajan kirjoittaa nimeni väärin. Vaikka en häpeä nimeäni, vaan pidän siitä.
Onpa sulla rasittava tyyli kommentoida.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistys ketjusta:
-muotinimet ovat tylsiä
-liian erikoiset nimet ovat taakka lapselle
-ruotsalaiset nimet eivät sovi suomalaiselle
-perinteiset suomalaiset nimet ovat liian vaikeita lausua ja kirjoittaa ulkomailla
-liian kansainväliset nimimuodot ovat ärsyttäviä/alaluokkaisia
-tuplanimet ovat liian vaikeita muistaa
-lempinimet ovat ärsyttäviä
-nimellä ei saa olla liian selkeää merkitystä
-samanlaiset nimet sisaruksilla on huono juttu
jne.
Mikä nimi sitten olisi sopiva, ettei kukaan ärsyyntyisi? Ei taida sellaista nimeä olla olemassakaan.
Varmaan sitten joku Emma, Anna tai vastaava.
-ei tietääkseni ole tämän hetken top 10 nimissä.
-ei ole erikoinen.
-ei ole pelkästään ruotsalainen.
-ei ole vaikea lausua tai kirjoittaa ulkomailla.
-ei ole liian kansainvälinen nimimuoto vaikka onkin kansainvälinen.
-ei ole tuplanimi.
-ei ole lempinimi.
-ei selkeästi merkitse mitään.Emma on muotinimi ja todella suosittu ollut koko 2000-luvun, koko ajan top 10 -nimenä, usein kolmen suosituimman joukossa. Ei kai tätä voi olla huomaamatta?
Viime vuonna Emma oli 16. suosituin tytön nimi. Top kolmosessa se on ollut viimeksi neljä vuotta sitten.
Emma on nimenä niin klassikko, että muotinimeksi ei voi edes kutsua. Muotinimiä sen sijaan on Isla ja Eemi -tyyliset aiemmin harvinaiset nimet, jotka yhtäkkiä ovat todella yleisiä.
Nuo nimet ovat vähän eri kategorioissa. Suomessa ei ole annettu kellekään nimeä Isla ennen 1980-lukua, Eemiä sen sijaan on ollut jo ennen 1900-lukua, tosin vähän.
Emma on ollut olemassa, mutta melko harvinainen ennen 1980-lukua.
Vaikka joku nimi on tunnettu, se ei välttämättä ole ollut suosikki koko historian ajan.
Esim. Anna ei ole missään vaiheessa ollut harvinainen, ei myöskään Maria. Niitä sanoisin klassikoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
kannattaa googlata siitäkin näkökulmasta, merkitseekö nimi jollain vieraalla kielellä jotain. mietittiin yhtä nimeä tytölle, mutta tarkoitti eräällä hyvin yleisellä kielellä erästä haukkumasanaa. jäi tuo nimi käyttämättä, kun matkustellaan melko paljon.
Itse kohottelin kulmia, kun tuttavaperhe antoi tyttärelleen nimen Fanny. Eivät ole kovin kielitaitoisia. En viitsinyt kysyä, ovatko kuulleet, mitä esim. Briteissä tuosta nimestä tuumitaan.
Tea ja Juice
Fanny on perinteinen brittiläinen naisten nimi
Ja Suomessakin suhteellisen paljon käytetty! Joskus 1800-1900-taitteessa oli käytössä hyvin ”nykyaikaisia” nimiä, kuten Fannyn lisäksi Ada, Ida, Jenny, Sofia, Frida, Thelma…
Meeri on aikas hauska suomalainen nimi, se kun ääntyy samalla lailla kuin Mary englanniksi lausuttuna, eli jos haluaa antaa kansainvälisen nimen niin tuo käy, paitsi sitten ulkomailla joutuu tavaamaan niitä kaksoiskonsonantteja ja i-tä lopussa....
Eikun piti sanomani että kaksoisvokaali, äsh. mutta kyllä ne suomen kaksoiskonsonantitkin tuo harmaita hiuksia. Ranskanope sanoi että ranskalaiset ei välttämättä kuule mitään eroa sanojen tuuli, tuli ja tulli välillä.
En ole testannut natiivin kanssa onko näinJoo, kokemuksia tästä. Eurooppalaisille ystävillemme kuusi ja kusi oli mahdoton paikka. Ikään kuin he eivät oli "kuulleet" eroa noiden kahden välillä. Samoin kaikki kaksoiskonsonantit tulevat yhtenä. Pekka = Peka jne.
USA:ssa Pekkasta tulee Becca, eli Rebecca-nimen lyhenne.
Mutta eipä kaikkia tilanteita voi mitenkään ennakoida. Joku sanoikin jo, ettei kaikki lapset tule asumaan ulkomailla. Tietysti matkaillessa voi tulla jotain ongelmia, kun nykyiset kuusikymppiset kävivät vain Kanarialla tai Ruotsissa, ja sitä nuoremmat saattavat käydä paljonkin englanninkielisissä maissa. Sukulaisista Päivi lähti ulkomaille ja kyllähän siitä tulee Paivi ja joskus luullaan mieheksi.
Saksalainen kaveri sanoi että sille tulee Päivistä mieleen paviaani, vaikka itse en näe niissä mitään samaa. Ja toki vastaavasti Suomessa on kurjaa, jos nimi on vaikka Pierre Pascal.
Suomalaista huonoa itsetuntoa. Ei Esa-Pekka Salosen ura ole nimestä kärsinyt ulkomailla vaikka mammojen mielestä suomalaisuutta pitää hävetä nimeä myöten.
En sanonut häpeämisestä mitään, tuo vain voi olla tilanne jossa miestä luullaan naiseksi.
Mahdollinen hankala tilanne =/= suomalaisen nimiperinteen häpeäminen. Vähän nyanssien tajua, kiitos.
Onko italialaisilla usein hankala tilanne, kun Andrea on jossain maassa tyttö mutta siellä poika? Entä harmittaako ranskalaista Jeania, kun Jean onkin tyttö Britanniassa?
Sitäkin on kansainvälisyys, että eri nimet on eri sukupuolten nimiä eri maissa. Katoliset vielä viljelee sitä Mariaa poikienkin nimessä, siinäpä ihmettelemistä suomalaiselle.
Riippuu ihmisestä ja tilanteesta.
Tietääkseni katolisissa maissa se Maria on kuitenkin miesten toisena nimenä, eikä etunimenä. esim. Jesus Maria.
Ihan ihmisestä riippumatta ei ole noloa, että oma nimi on jossain maassa tytön ja jossain maassa pojan nimi. Vai ajattelitko, että Sibelius olisi breikannut paremmin Britanniassa, jos olisi ollut vähemmän feminiininen etunimi?
En mielestäni sanonut, että on noloa.
Sanoin että voi olla hankala tilanne.
Esim. Pekka joutuu naisten puolelle, jos on miehet ja naiset eri majoituksissa. Näitä on käynyt joillekin.
Sekin voi jo harmittaa, jos kaikissa posteissa lukee "mrs. Pekka [x]" ja kaikki hämmästyvät ensitapaamisella, kun kyseessä onkin mies.
Riippuu ihmisestä ja tilanteesta, miten paljon se harmittaa ja miten näistä selvitään.
Pointti EI siis ollut siinä, että ihmistä hävettäisi oma nimi, vaan se että sukupuoleen liittyvät oletukset voivat olla hankalia tuossa tilanteessa.
Mitkä tilanteessa hankalat oletukset? Ai että esittelee nimekseen Englannissa Felice tai Giona ja toinen sanoo siihen, että mitä neidille kuuluu, vaikka kyseessä on mies? Että siinä kärsii miehisen itsetunto?
No minähän selitin jo yläpuolella, mitä ne oletukset voivat olla, ja miksi ne voivat tuntua hankalilta. Miksi tästä pitää nyt inttää?
Väännetään nyt vielä kerran rautalangasta ja sitten saa riittää. Ihmisen ei tarvitse hävetä nimeään, tai pitää sitä nolona, tai itsetunto kärsiä, että voisi olla ärsyyntynyt siitä että joutuu jatkuvasti korjaamaan muiden odotuksia sukupuolestaan.
Se on vain ärsyttävää, samalla tavalla kuin sekin että joku koko ajan kirjoittaa nimeni väärin. Vaikka en häpeä nimeäni, vaan pidän siitä.
Onpa sulla rasittava tyyli kommentoida.
Ohis
Tuo toinen kommentoija ymmärsi monta kertaa (tahallaan?) väärin joten mulla meni hermo.
En ymmärrä mitä vikaa mielipiteessäni on, kun tiedän tapauksia joissa näin on käynyt.
No, saahan sitä aina olla eri mieltä.
Yksi ärsyttävimmistä nimistä: Sia. Sian, Sialle, Sialta? UGH. VÄLTTÄKÄÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä ihmisillä on kaikenlaisia hankaluuksia, voi hyvänen aika sentään. Miten voikin olla noin pieni elämä?
Antakaa se nimi, joka on mieluisa, ja sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Annettiin lapselle nimi, joka päättyy konsonanttiin. Tyyliin, " Eerik". Eipä tullut ajatelleeksi silloin että sukunimi alkaa samalla konsonantilla johon etunimi päättyy. Esim. Eerik Kärppä. Joten nimi on hankala sanoa, aina täytyy pitää pieni tauko etunimen ja sukunimen välillä, tai sitten sanoa sukunimi ensin. Harmittaa! Huomionarvoinen asia kun valitsette lapselle nimeä.
Tää on kyllä hankala, jos on vaikkapa eemilaakkonen.
Onko se sitten Eemi Laakkonen vai Emil Akkonen vai mikä se on .
Eriklaakkonen sentään on ihan selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat erikoisen nimen lapselle, ehdottaisin että kerrot sen parille kaverille/sukulaiselle, ja katsot miten he reagoivat siihen. Jos reaktio on joka kerta negatiivinen, niin lapsesi elämä on sitten sitä reaktiota koko ajan.
Tämän takia lapsen nimeä ei kannata pitää salaisuutena loppuun asti, jos se on erikoinen. Joku, mikä voi itsestä tuntua hauskalta, ei välttämättä olekaan muiden mielestä toimiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistys ketjusta:
-muotinimet ovat tylsiä
-liian erikoiset nimet ovat taakka lapselle
-ruotsalaiset nimet eivät sovi suomalaiselle
-perinteiset suomalaiset nimet ovat liian vaikeita lausua ja kirjoittaa ulkomailla
-liian kansainväliset nimimuodot ovat ärsyttäviä/alaluokkaisia
-tuplanimet ovat liian vaikeita muistaa
-lempinimet ovat ärsyttäviä
-nimellä ei saa olla liian selkeää merkitystä
-samanlaiset nimet sisaruksilla on huono juttu
jne.
Mikä nimi sitten olisi sopiva, ettei kukaan ärsyyntyisi? Ei taida sellaista nimeä olla olemassakaan.
Varmaan sitten joku Emma, Anna tai vastaava.
-ei tietääkseni ole tämän hetken top 10 nimissä.
-ei ole erikoinen.
-ei ole pelkästään ruotsalainen.
-ei ole vaikea lausua tai kirjoittaa ulkomailla.
-ei ole liian kansainvälinen nimimuoto vaikka onkin kansainvälinen.
-ei ole tuplanimi.
-ei ole lempinimi.
-ei selkeästi merkitse mitään.Emma on muotinimi ja todella suosittu ollut koko 2000-luvun, koko ajan top 10 -nimenä, usein kolmen suosituimman joukossa. Ei kai tätä voi olla huomaamatta?
Viime vuonna Emma oli 16. suosituin tytön nimi. Top kolmosessa se on ollut viimeksi neljä vuotta sitten.
Emma on nimenä niin klassikko, että muotinimeksi ei voi edes kutsua. Muotinimiä sen sijaan on Isla ja Eemi -tyyliset aiemmin harvinaiset nimet, jotka yhtäkkiä ovat todella yleisiä.
Nuo nimet ovat vähän eri kategorioissa. Suomessa ei ole annettu kellekään nimeä Isla ennen 1980-lukua, Eemiä sen sijaan on ollut jo ennen 1900-lukua, tosin vähän.
Emma on ollut olemassa, mutta melko harvinainen ennen 1980-lukua.
Vaikka joku nimi on tunnettu, se ei välttämättä ole ollut suosikki koko historian ajan.
Esim. Anna ei ole missään vaiheessa ollut harvinainen, ei myöskään Maria. Niitä sanoisin klassikoiksi.
No jos katsoo kansainvälisestä näkökulmasta, se ei ole niin tuore nimi. Emma on vanha kuninkaallinen nimi 1000-luvulta. Ruotsissa Emma otettiin nimipäiväkalenteriin vuonna 1827. Se on ollut suosittu nimi USAssa 1880-luvulta 1940-luvulle asti ja suosio lähti taas nousuun 1970-luvulla. Suomessa Emma tuli käyttöön 1840-luvulla. Sanoisin klassikoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistys ketjusta:
-muotinimet ovat tylsiä
-liian erikoiset nimet ovat taakka lapselle
-ruotsalaiset nimet eivät sovi suomalaiselle
-perinteiset suomalaiset nimet ovat liian vaikeita lausua ja kirjoittaa ulkomailla
-liian kansainväliset nimimuodot ovat ärsyttäviä/alaluokkaisia
-tuplanimet ovat liian vaikeita muistaa
-lempinimet ovat ärsyttäviä
-nimellä ei saa olla liian selkeää merkitystä
-samanlaiset nimet sisaruksilla on huono juttu
jne.
Mikä nimi sitten olisi sopiva, ettei kukaan ärsyyntyisi? Ei taida sellaista nimeä olla olemassakaan.
Varmaan sitten joku Emma, Anna tai vastaava.
-ei tietääkseni ole tämän hetken top 10 nimissä.
-ei ole erikoinen.
-ei ole pelkästään ruotsalainen.
-ei ole vaikea lausua tai kirjoittaa ulkomailla.
-ei ole liian kansainvälinen nimimuoto vaikka onkin kansainvälinen.
-ei ole tuplanimi.
-ei ole lempinimi.
-ei selkeästi merkitse mitään.Emma on muotinimi ja todella suosittu ollut koko 2000-luvun, koko ajan top 10 -nimenä, usein kolmen suosituimman joukossa. Ei kai tätä voi olla huomaamatta?
Viime vuonna Emma oli 16. suosituin tytön nimi. Top kolmosessa se on ollut viimeksi neljä vuotta sitten.
Emma on nimenä niin klassikko, että muotinimeksi ei voi edes kutsua. Muotinimiä sen sijaan on Isla ja Eemi -tyyliset aiemmin harvinaiset nimet, jotka yhtäkkiä ovat todella yleisiä.
Nuo nimet ovat vähän eri kategorioissa. Suomessa ei ole annettu kellekään nimeä Isla ennen 1980-lukua, Eemiä sen sijaan on ollut jo ennen 1900-lukua, tosin vähän.
Emma on ollut olemassa, mutta melko harvinainen ennen 1980-lukua.
Vaikka joku nimi on tunnettu, se ei välttämättä ole ollut suosikki koko historian ajan.
Esim. Anna ei ole missään vaiheessa ollut harvinainen, ei myöskään Maria. Niitä sanoisin klassikoiksi.
No jos katsoo kansainvälisestä näkökulmasta, se ei ole niin tuore nimi. Emma on vanha kuninkaallinen nimi 1000-luvulta. Ruotsissa Emma otettiin nimipäiväkalenteriin vuonna 1827. Se on ollut suosittu nimi USAssa 1880-luvulta 1940-luvulle asti ja suosio lähti taas nousuun 1970-luvulla. Suomessa Emma tuli käyttöön 1840-luvulla. Sanoisin klassikoksi.
Luulin että tässä puhutaan Suomesta ja Suomen nimimuodista.
Onhan lähes kaikilla nimillä joku kansainvälinen historia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat erikoisen nimen lapselle, ehdottaisin että kerrot sen parille kaverille/sukulaiselle, ja katsot miten he reagoivat siihen. Jos reaktio on joka kerta negatiivinen, niin lapsesi elämä on sitten sitä reaktiota koko ajan.
Tämän takia lapsen nimeä ei kannata pitää salaisuutena loppuun asti, jos se on erikoinen. Joku, mikä voi itsestä tuntua hauskalta, ei välttämättä olekaan muiden mielestä toimiva.
Niinpä... Minusta kuiskailtiin jo ristiäisissä "mikä se oli? mikä se oli?"
Aikuiset sentään pitivät nimeä kauniina, mutta outona ja hankalana. Lapset pitivät sitä ainostaan naurettavana ja pilkattavana nimenä.
Äiti kuuli aikuisten ihastelut, minä lasten pilkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistys ketjusta:
-muotinimet ovat tylsiä
-liian erikoiset nimet ovat taakka lapselle
-ruotsalaiset nimet eivät sovi suomalaiselle
-perinteiset suomalaiset nimet ovat liian vaikeita lausua ja kirjoittaa ulkomailla
-liian kansainväliset nimimuodot ovat ärsyttäviä/alaluokkaisia
-tuplanimet ovat liian vaikeita muistaa
-lempinimet ovat ärsyttäviä
-nimellä ei saa olla liian selkeää merkitystä
-samanlaiset nimet sisaruksilla on huono juttu
jne.
Mikä nimi sitten olisi sopiva, ettei kukaan ärsyyntyisi? Ei taida sellaista nimeä olla olemassakaan.
Varmaan sitten joku Emma, Anna tai vastaava.
-ei tietääkseni ole tämän hetken top 10 nimissä.
-ei ole erikoinen.
-ei ole pelkästään ruotsalainen.
-ei ole vaikea lausua tai kirjoittaa ulkomailla.
-ei ole liian kansainvälinen nimimuoto vaikka onkin kansainvälinen.
-ei ole tuplanimi.
-ei ole lempinimi.
-ei selkeästi merkitse mitään.Emma on muotinimi ja todella suosittu ollut koko 2000-luvun, koko ajan top 10 -nimenä, usein kolmen suosituimman joukossa. Ei kai tätä voi olla huomaamatta?
Viime vuonna Emma oli 16. suosituin tytön nimi. Top kolmosessa se on ollut viimeksi neljä vuotta sitten.
Emma on nimenä niin klassikko, että muotinimeksi ei voi edes kutsua. Muotinimiä sen sijaan on Isla ja Eemi -tyyliset aiemmin harvinaiset nimet, jotka yhtäkkiä ovat todella yleisiä.
Nuo nimet ovat vähän eri kategorioissa. Suomessa ei ole annettu kellekään nimeä Isla ennen 1980-lukua, Eemiä sen sijaan on ollut jo ennen 1900-lukua, tosin vähän.
Emma on ollut olemassa, mutta melko harvinainen ennen 1980-lukua.
Vaikka joku nimi on tunnettu, se ei välttämättä ole ollut suosikki koko historian ajan.
Esim. Anna ei ole missään vaiheessa ollut harvinainen, ei myöskään Maria. Niitä sanoisin klassikoiksi.
No jos katsoo kansainvälisestä näkökulmasta, se ei ole niin tuore nimi. Emma on vanha kuninkaallinen nimi 1000-luvulta. Ruotsissa Emma otettiin nimipäiväkalenteriin vuonna 1827. Se on ollut suosittu nimi USAssa 1880-luvulta 1940-luvulle asti ja suosio lähti taas nousuun 1970-luvulla. Suomessa Emma tuli käyttöön 1840-luvulla. Sanoisin klassikoksi.
Toki se onkin nimi, jonka kaikki tuntevat, eikä herätä varmaan vahvoja reaktioita.
Moni nimi on ollut kuitenkin maailmalla suosittu kauan ja tullut vasta 2000-luvulla täällä suosituksi, kuten vaikka Jessica. Tai nimen joku muu muoto on ollut käytössä, mutta toinen on tullut sitten suositummaksi, tyyliin Mika/Mikko/Mikael.
Emma-Emmi-Emilia -tyyppisten nimien suosio on noussut täällä samaan aikaan kuin esim. USA:ssa Emma ja Emily. Kyse on ihan kansainvälisestä nimimuodista, jossa jostain syystä korostuu tuo Em-tyyppi. Vaikea sanoa miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistys ketjusta:
-muotinimet ovat tylsiä
-liian erikoiset nimet ovat taakka lapselle
-ruotsalaiset nimet eivät sovi suomalaiselle
-perinteiset suomalaiset nimet ovat liian vaikeita lausua ja kirjoittaa ulkomailla
-liian kansainväliset nimimuodot ovat ärsyttäviä/alaluokkaisia
-tuplanimet ovat liian vaikeita muistaa
-lempinimet ovat ärsyttäviä
-nimellä ei saa olla liian selkeää merkitystä
-samanlaiset nimet sisaruksilla on huono juttu
jne.
Mikä nimi sitten olisi sopiva, ettei kukaan ärsyyntyisi? Ei taida sellaista nimeä olla olemassakaan.
Varmaan sitten joku Emma, Anna tai vastaava.
-ei tietääkseni ole tämän hetken top 10 nimissä.
-ei ole erikoinen.
-ei ole pelkästään ruotsalainen.
-ei ole vaikea lausua tai kirjoittaa ulkomailla.
-ei ole liian kansainvälinen nimimuoto vaikka onkin kansainvälinen.
-ei ole tuplanimi.
-ei ole lempinimi.
-ei selkeästi merkitse mitään.Emma on muotinimi ja todella suosittu ollut koko 2000-luvun, koko ajan top 10 -nimenä, usein kolmen suosituimman joukossa. Ei kai tätä voi olla huomaamatta?
Viime vuonna Emma oli 16. suosituin tytön nimi. Top kolmosessa se on ollut viimeksi neljä vuotta sitten.
Emma on nimenä niin klassikko, että muotinimeksi ei voi edes kutsua. Muotinimiä sen sijaan on Isla ja Eemi -tyyliset aiemmin harvinaiset nimet, jotka yhtäkkiä ovat todella yleisiä.
Nuo nimet ovat vähän eri kategorioissa. Suomessa ei ole annettu kellekään nimeä Isla ennen 1980-lukua, Eemiä sen sijaan on ollut jo ennen 1900-lukua, tosin vähän.
Emma on ollut olemassa, mutta melko harvinainen ennen 1980-lukua.
Vaikka joku nimi on tunnettu, se ei välttämättä ole ollut suosikki koko historian ajan.
Esim. Anna ei ole missään vaiheessa ollut harvinainen, ei myöskään Maria. Niitä sanoisin klassikoiksi.
No jos katsoo kansainvälisestä näkökulmasta, se ei ole niin tuore nimi. Emma on vanha kuninkaallinen nimi 1000-luvulta. Ruotsissa Emma otettiin nimipäiväkalenteriin vuonna 1827. Se on ollut suosittu nimi USAssa 1880-luvulta 1940-luvulle asti ja suosio lähti taas nousuun 1970-luvulla. Suomessa Emma tuli käyttöön 1840-luvulla. Sanoisin klassikoksi.
Luulin että tässä puhutaan Suomesta ja Suomen nimimuodista.
Onhan lähes kaikilla nimillä joku kansainvälinen historia.
Ei ole. Kansainväliset (englantilaispohjaiset) nimet ovat 2000-luvun ilmiö ja nämä samat Emmat, Annat ja Lucat ovat trendanneet muissakin Länsi-Euroopan maissa "perinteisten" nimien kustannuksella. Kaikissa kielissä on omat versionsa Raamatun nimistä (Matti, Saara, Mikael, Juhani jne. meillä, oman kielen versio muualla) tai perinteisiä maan nimiä (Toivo, Voitto, Päivi jne. meillä).
Miten entisaikaan olisi kuultu jostain Emmasta tai Islasta? Ei mitenkään, ja siksi niitä nimiä ei täällä ollut.
Jos haluat antaa erikoisen nimen, anna erikoinen.
Älä anna perinteistä nimeä, mutta hassusti kirjoitettuna, esim. Mizca.
Sitä saa sitten lapsi koko elämänsä ajan selittää, miten kirjoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistys ketjusta:
-muotinimet ovat tylsiä
-liian erikoiset nimet ovat taakka lapselle
-ruotsalaiset nimet eivät sovi suomalaiselle
-perinteiset suomalaiset nimet ovat liian vaikeita lausua ja kirjoittaa ulkomailla
-liian kansainväliset nimimuodot ovat ärsyttäviä/alaluokkaisia
-tuplanimet ovat liian vaikeita muistaa
-lempinimet ovat ärsyttäviä
-nimellä ei saa olla liian selkeää merkitystä
-samanlaiset nimet sisaruksilla on huono juttu
jne.
Mikä nimi sitten olisi sopiva, ettei kukaan ärsyyntyisi? Ei taida sellaista nimeä olla olemassakaan.
Varmaan sitten joku Emma, Anna tai vastaava.
-ei tietääkseni ole tämän hetken top 10 nimissä.
-ei ole erikoinen.
-ei ole pelkästään ruotsalainen.
-ei ole vaikea lausua tai kirjoittaa ulkomailla.
-ei ole liian kansainvälinen nimimuoto vaikka onkin kansainvälinen.
-ei ole tuplanimi.
-ei ole lempinimi.
-ei selkeästi merkitse mitään.Emma on muotinimi ja todella suosittu ollut koko 2000-luvun, koko ajan top 10 -nimenä, usein kolmen suosituimman joukossa. Ei kai tätä voi olla huomaamatta?
Viime vuonna Emma oli 16. suosituin tytön nimi. Top kolmosessa se on ollut viimeksi neljä vuotta sitten.
Emma on nimenä niin klassikko, että muotinimeksi ei voi edes kutsua. Muotinimiä sen sijaan on Isla ja Eemi -tyyliset aiemmin harvinaiset nimet, jotka yhtäkkiä ovat todella yleisiä.
Nuo nimet ovat vähän eri kategorioissa. Suomessa ei ole annettu kellekään nimeä Isla ennen 1980-lukua, Eemiä sen sijaan on ollut jo ennen 1900-lukua, tosin vähän.
Emma on ollut olemassa, mutta melko harvinainen ennen 1980-lukua.
Vaikka joku nimi on tunnettu, se ei välttämättä ole ollut suosikki koko historian ajan.
Esim. Anna ei ole missään vaiheessa ollut harvinainen, ei myöskään Maria. Niitä sanoisin klassikoiksi.
No jos katsoo kansainvälisestä näkökulmasta, se ei ole niin tuore nimi. Emma on vanha kuninkaallinen nimi 1000-luvulta. Ruotsissa Emma otettiin nimipäiväkalenteriin vuonna 1827. Se on ollut suosittu nimi USAssa 1880-luvulta 1940-luvulle asti ja suosio lähti taas nousuun 1970-luvulla. Suomessa Emma tuli käyttöön 1840-luvulla. Sanoisin klassikoksi.
Luulin että tässä puhutaan Suomesta ja Suomen nimimuodista.
Onhan lähes kaikilla nimillä joku kansainvälinen historia.
Ei ole. Kansainväliset (englantilaispohjaiset) nimet ovat 2000-luvun ilmiö ja nämä samat Emmat, Annat ja Lucat ovat trendanneet muissakin Länsi-Euroopan maissa "perinteisten" nimien kustannuksella. Kaikissa kielissä on omat versionsa Raamatun nimistä (Matti, Saara, Mikael, Juhani jne. meillä, oman kielen versio muualla) tai perinteisiä maan nimiä (Toivo, Voitto, Päivi jne. meillä).
Miten entisaikaan olisi kuultu jostain Emmasta tai Islasta? Ei mitenkään, ja siksi niitä nimiä ei täällä ollut.
Emma on ruotsinkielinen perinnenimi ja sitä on ollut Suomessa jo ennen 1900-lukua. Se on vain tullut suosituksi vasta 1980-luvun jälkeen.
Luca ja Isla sen sijaan ovat uudisnimiä, jotka ovat tulleet varmaan netin ansiosta Suomeen ja ihmiset innostuivat niistä yhtä aikaa.
Voitto on ollut suosittu nimi aikoinaan. Nyt kai jo harvinaisempi. Eräs Voitto harmitteli, että kun hän lähettää jollekin sähköpostia, niin viesti usein meneekin roskapostiin. On niin paljon kaikenmaailman huijausviestejä sanalla VOITTO! Kannattaa siis miettiä nimeääkö lapsensa Voitoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tiivistys ketjusta:
-muotinimet ovat tylsiä
-liian erikoiset nimet ovat taakka lapselle
-ruotsalaiset nimet eivät sovi suomalaiselle
-perinteiset suomalaiset nimet ovat liian vaikeita lausua ja kirjoittaa ulkomailla
-liian kansainväliset nimimuodot ovat ärsyttäviä/alaluokkaisia
-tuplanimet ovat liian vaikeita muistaa
-lempinimet ovat ärsyttäviä
-nimellä ei saa olla liian selkeää merkitystä
-samanlaiset nimet sisaruksilla on huono juttu
jne.
Mikä nimi sitten olisi sopiva, ettei kukaan ärsyyntyisi? Ei taida sellaista nimeä olla olemassakaan.
Varmaan sitten joku Emma, Anna tai vastaava.
-ei tietääkseni ole tämän hetken top 10 nimissä.
-ei ole erikoinen.
-ei ole pelkästään ruotsalainen.
-ei ole vaikea lausua tai kirjoittaa ulkomailla.
-ei ole liian kansainvälinen nimimuoto vaikka onkin kansainvälinen.
-ei ole tuplanimi.
-ei ole lempinimi.
-ei selkeästi merkitse mitään.Emma on muotinimi ja todella suosittu ollut koko 2000-luvun, koko ajan top 10 -nimenä, usein kolmen suosituimman joukossa. Ei kai tätä voi olla huomaamatta?
Viime vuonna Emma oli 16. suosituin tytön nimi. Top kolmosessa se on ollut viimeksi neljä vuotta sitten.
Emma on nimenä niin klassikko, että muotinimeksi ei voi edes kutsua. Muotinimiä sen sijaan on Isla ja Eemi -tyyliset aiemmin harvinaiset nimet, jotka yhtäkkiä ovat todella yleisiä.
Nuo nimet ovat vähän eri kategorioissa. Suomessa ei ole annettu kellekään nimeä Isla ennen 1980-lukua, Eemiä sen sijaan on ollut jo ennen 1900-lukua, tosin vähän.
Emma on ollut olemassa, mutta melko harvinainen ennen 1980-lukua.
Vaikka joku nimi on tunnettu, se ei välttämättä ole ollut suosikki koko historian ajan.
Esim. Anna ei ole missään vaiheessa ollut harvinainen, ei myöskään Maria. Niitä sanoisin klassikoiksi.
Kröhöm, Emma-valssi? Oi Emma, Emma, oi Emma, Emma, kun lupasit olla minun omani. Levytettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1929, ja wikipedian mukaan juuri se Ture Aran versio on edelleen Suomen toiseksi myydyin singlelevy! Se sama biisi, josta The Sounds teki 1963 rautalankaversion, josta rautalankabuumi alkoi ja samalla se varsinainen nuorisokulttuurin aika Suomessa. Emma oli minun lapsuudessani ja nuoruudessani (60-luvun loppu, 70-luku) vanhojen naisten nimi, ja Emma-nimisiä vanhoja naisia kyllä riitti, vaikkakaan ei ehkä yhtä paljon kuin Marttoja ja Annoja.
Vierailija kirjoitti:
Voitto on ollut suosittu nimi aikoinaan. Nyt kai jo harvinaisempi. Eräs Voitto harmitteli, että kun hän lähettää jollekin sähköpostia, niin viesti usein meneekin roskapostiin. On niin paljon kaikenmaailman huijausviestejä sanalla VOITTO! Kannattaa siis miettiä nimeääkö lapsensa Voitoksi.
Voitto - kuten myös Usko, Toivo ja Rauha - oli suosittu sodan aikana ja sen jälkeen. Silloin haluttiin antaa nimiä, jotka kuvastavat toivoa ja uutta elämää.
Saa nähdä, tekeekö se paluun. Luulisi että ei, tuon konnotaation ansiosta, mutta antavathan monet pikkupojalle nimeksi Ukko..
Tuo on sinun määritelmäsi muotinimelle. Minun määritelmäni on se, että se on tiettynä aikana muodissa.
Jos nimi on ollut top kolmosessa vain muutama vuosi sitten, on se silti muotinimi, vaikka sillä olisi pitkäkin historia.
11164 lasta on saanut Emma-nimen 2000-luvulla.
vrt. 1920-1979, 60 vuoden aikana, vain 679 lasta on nimetty Emmaksi.
1980-99 Emmoja tuli 6400.
Onhan tuo ollut melkoinen nousukaari.