Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille
Jaetaan vinkkejä muille sen perusteella, mitä on havaittu oman lapsen nimeämisen kohdalla.
Annoimme lapsellemme ikäluokassaan melko yleisen nimen, joka päättyy konsonanttiin. Nimi on tyyliä Alvar. Emme ajatelleet, että nimen kanssa olisi mitään hankaluuksia, kun nimi on sen verran yleinen.
Harmittaa, kun emme etukäteen tajunneet, kuinka usein ihmiset lisäävät i-kirjaimen nimen loppuun. Kaikki sanovat Alvari. Argh.
Kommentit (1611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pitkät nimet ovat hankalia. En jaksa niitä toistella, eivätkä vaikuta jaksavan muutkaan.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Kuinka pitkä sen nimen pitää olla, ettei sitä jaksa sanoa? Jaksatko muuten puhua? Jaksatko tehdä mitään ylipäänsä?
Olen eri, mutta tuntuu kuuluvan perustavanlaatuisesti ihmisluonteeseen, että mennään siitä mistä aita on matalin ja säästetään vaivaa missä vain pystyy. Suorakulmaisiin kävelytieristeyksiin on aina kulunut kulmaan polku, vaikka se oikeasti ei säästä montaa askelta :D Mille tahansa pitkille
sanoille tulee lyhenteitä ja lempinimityksiä. Ja pitkien nimien kanssa on vain ihan väistämätön luonnonilmiö, että kukaan ei ”jaksa” sanoa niitä kokonaan. Halusi itse tai ei, ympäristö tulee toimimaan näin.
Ja jos haluat olla tarkka ja muistuttaa aina ”Anteeksi mutta lapseni on Johannes eikä Johku”, leimaudut ihme tiukkapipoksi, ehkä jopa hienostelijaksi.
Meillä on vastakkainen ongelma ap:n Alvar-nimen kanssa. Poikamme on Anttoni ja koska yleisempi ja varsinkin lapsille tutumpi muoto on Anton/Antton, saamme aina olla korjaamassa, että se on kylläkin Anttoni. Eikä asia tunnu menevän jakeluun millään. Tuntuu, ettei vastaanottaja ymmärrä lainkaan, mikä ero on Anton- ja Anttoni-muodossa. Jopa serkut kutsuvat meillä lasta edelleen nimellä Anton. Tulee olo, ettei kyse ole muistamisesta, vaan ihan siitä, ettei eroa ymmärretä. Ja sitä kun voisi kuvitella, että Anttoni olisi suomalaiseen suuhun helpompi, kuten Oskari, Akseli, Viljami, Artturi, Juhani... Mutta ei :S
Vierailija kirjoitti:
Googlaa nimi etukäteen ja selvitä, mitä se merkitsee. Olen muutamankin kerran törmännyt vannoutuneisiin ateistiperheisiin, jotka jaksavat kuuluttaa vihaavansa kaikkea kirkkoon liittyvää. Sitten lastensa nimet on todella raamatullisia, luokkaa Matteus ja Mirjam. Sitten jos asiaa heille ihmettelee, niin sanovat etteivät tienneet nimien merkitystä.
Yleensä näilläkin nimillä on jokin Raamattua vanhempi merkitys, vaikka nimiä on myös Raamatussa käytetty. Esim. Mirjam pohjaa Egyptin sanasta "rakastettu".
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheen joka antoi Emilia nimen, ja sitten ne vanhemmat hokee kokoajan Emppu sitä Emppu tätä sille lapselle🤦🏼
Miksi eivät antaneet sitä emppu nimeä sille lapselle johan se lapsi menee sekaisin mikä hänen nimensä on.
Tämä on tärkeää! Itselläni on vielä viisikymppisenä identiteettikriisi, kun vanhemmat antoivat viralliseksi nimeksi eri nimen kuin jolla halusivat minua kutsua, koska tätä kutsumanimeä ei ollut nimipäiväkalenterissa. Lapsena oli vielä ok että kotona sanottiin Ninni ja koulussa Tiina (nimet muutettu) mutta aikuisena oma perhe ja ystävät kutsuvat oikealla nimellä ja sisarusten puolisoiden sukulaiset yms puolitutut sillä epävirallisella, niin on epämukavaa.
Kahdella sisaruksella on perisuomalaiset nimet, tyyliin Matti ja Anni. Olen kuopus ja vanhemmat varmaan halusivat alkaa hienostelemaan minun nimeni suhteen, joten sain erikoisemman väännöksen eräästä ihan normaalista, pitkähköstä suomalaisesta nimestä. Vaikka nimeni on edelleen hyvin suomalaisen näköinen, näitä nimiä taitaa Suomessa olla alle 30 kpl. Ja lapsesta asti pitänyt tavata tätä tarhatädeistä saakka. Lapsenahan se oli noloa, mutta näin aikuisena hieman jo huvituttavaa. Olen kuitenkin tästä syystä oppinut inhoamaan nimeäni, vaikka se onkin kerännyt aina vaan kehuja. Lähipiirilleni olen sanonut, että kutsuu minua lempinimelläni. Joskus toivoisin, että olisin vakiinnuttanut jonkun lyhyemmän version etunimestäni, olisin päässyt helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Liian lapselliset lässytysnimet.
Serkuillani on sellaiset "ikuiset pennut" nimet, eli Nelli ja Samu.
Vielä lähes kolmekymppisinä heille lässytetään kun olisivat viisivuotiaita.
Just tämä.
Norjassahan on tämä prinsessa Mette-Marit joka on suunnilleen sama kuin Suomessa olisi joku prinsessa Titta-Tuutikki
Kaikista yli kaksitavuisista nimistä tehdään väännös, erityisesti jos on ei-suomalainen nimi.
Kaksiosainen nimi on kirous. Olen 40vuotta ollut tyyliä Sannamaija ja aina saa sanoa että yhteen ei väliviivaa,Sannamaija eikä Sanna.
Että älkää laittako lapsellenne kaksiosaista nimeä!
Alvari on suomalainen tapa sanoa nimi.
Alvar ulkomaalainen
Eräs tuttava ei pidä omasta nimestään Kai, koska se kuulostaa epävarmalta. 🙂Lapsilleen hän halusi antaa nimet, jotka eivät tarkoita mitään muuta. Pojalle antoivat sitten nimeksi Lassi. Tämä tapahtui ennen kun intialaiset ja nepalilaiset ravintolat jugurttijuomineen yleistyivät.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vähän miettiä myös lähipiirissä olevien lasten nimiä, ettei anna liian samanlaista.
Meillä on kouluikäinen Emilia. Sisko sai pari vuotta sitten tytön ja antoi tälle nimeksi Emily(lausutaan Emili). Nyt isovanhemmat sekoittaa lasten nimet koko ajan. Isompaa turhauttaa, kun yhtäkkiä kutsutaan väärällä nimellä jatkuvasti ja yhdessä jossain ollessa kumpikaan lapsista ei tiedä kummalle puhutaan.
Eivät varmaan vietä elämäänsä samoissa ympyröissä, kun on niin iso ikäero, mutta silti minusta hölmöä antaa käytännössä sama nimi.
Ei tarvitse edes olla toisiaan muistuttavat nimet. Edesmennyt ukkini kutsui minua ja muita tyttöpuolisia serkkujani usein yhden serkun nimellä. Ollaan serkkuni kanssa tyyliin Essi ja Maija ja ukki kutsui usein meitä kaikkia serkuksia Maijaksi. :D Lämpimät terveiset sinne pilvenreunalle, ukki!<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisyydestä: Muualla maailmassa tuskin mietitään nimen antoa sillä varauksella, että lapsi muuttaa joskus ulkomaille tai päätyy kansainväliselle alalle.
Mihinkäs tämän väitteesi perustat. Itsellä paljon tuttuja eri maista ja kyllä näitä mietitään. Varsinkin monikulttuuristen perhetaustan omaavissa piireissä nimen lausumista ja kirjoittamista mietetään hyvinkin tarkkaan.
Ei varmaan monesta suomi-brittiperheestä löydy esim. Fanny-nimisiä lapsia
En mä sitä mihinkään perusta kun se ei ole väite vaan ihan tommonen mutuilu vaan. Muualla ollaan ehkä ylpeitä omasta kulttuurista ja nimistä eikä niin jakseta hävetä vaikka niitä ei maailmalla kukaan tajuaisi.
Ei löydy monesta suomalaisesta perheestä myöskään Yrjöä tai Jormaa enää, mutta nyt ei puhuttukaan nimen merkityksestä. Fannyhan on ihan nimi myös siellä Briteissä.
Ja siis tietysti suomi-brittiperheessä annetaan nimi, jonka kaikki sukulaiset osaavat sanoa ja kirjoittaa. Sen ei silti tarvitse olla Olivia vaan se voi olla vaikka Anna, Anne, Maria, Heidi... Jos miettii kansainvälisiä nimiä niin ei se Olivia tai Oliver äänny maailmalla samalla tavalla kuitenkaan. Isla on Aila ja Noel on Noul tai Nou-el.
Ja nämä siis vaan englanniksi. Jospa lapsi päätyykin Kiinaan? :D "Kansainvälinen" tarkoittaakin usein sitä, että se toimii länsimaissa.
Harmihan se vaan on jos tavalliset suomalaiset nimet jää taka-alalle kun kaikilla on kova halu kansainvälistyä.
Tarkistakaa että nimen eri osat sopivat toistensa perään... tai yhdistäkää vaikka pahimmassa tapauksissa ne kaksi etunimeä jos kuulostaa töksähtävältä muuten. ei uskoisi että tämäkin on ongelma, mutta oma (entinen) nimeni kokonaisuuden sopivuus oli luokkaa
"Elli Anni Tani"
ei siis nimet sointunut yhtään keskenään ja tuntui että jokainen nimi olisi ollut lyhyt lause..
Itseä ärsytti lapsena se kun meitä oli luokalla 2 samannimistä niin jotkut kutsu meitä sukunimillä. Ei muuten mitään valitettavaa omasta nimestä. Joskus kysyttiin paljon yhdellä vai kahdella iillä mutta nykyään ei kylläkään kun sähköisesti kaikki tiedot liikkuu ja itse täyttää tietonsa.
Annettiin lapselle hienolta kuulostava nimi Hemorroides Alexander. Kun lapsi oli jo eskarissa, saimme tietää että etunimi tarkoittaakin peräpukamaa :(
Vierailija kirjoitti:
Annoimme lapselle nimeksi Raisa. Hänellä on nyt sekä r- että s-vika.
Lapsi mahdollisimman nopeasti puheterapeutille niin kaikki äänteet löytyvät.
Kaikki nämä Havut Lumet Pyryt Kaislat Usvat Myryt Löröt ja Ppöröt on niiiiiin last season.
Yllättävän usein Maria on Marja. En olisi osannut kuvitella, että kaikkein tavallisin nimi on niin vaikea.
Itseäni ihmetyttää miksi jotkut antavat lapselleen mahdollisimman monta ja samalla usein myös erikoista nimeä. Lapsen nimen joutuu kuitenkin kirjoittamaan/kertomaan (sekä vanhempi että lapsi itse) aika monesti hänen elämänsä aikana.
Luulisin, että jossain vaiheessa alkaa harmittamaan tavata aina sitä Yuupazeipäz Hölgyncölgyn Qperceicca Hilawitkutin Virtasta. Kuinkahan tuokin nimi mahtuu esim. ajo- tai kelakorttiin tms? Saati kiva täyttää johonkin lomakkeeseen, jossa jokainen kirjain täytetään omaan ruutuun, taitaa loppua ruudut kesken?
Jos nimi ei ole muutettu niin ihana huomata, että kaimoja on :D kaikki tuntuu pitävän nimeäni rumana.
Omalle lapselleni annoin lyhyen ja ytimekkään nimen. Nelikirjaiminen perus miehennimi. Yleisin kommentti on ollut "oho, onpa vanha nimi! ei nykyään enää kuule tuota usein!"
Kotiseudullani tiedän parikin lasta nimetyn samoin ja minulle se on yhtä tavallinen nimi kuin "Timo" tai "Olli". Näköjään täällä asuinpaikkakunnallamme toisella puolen Suomea nimivalintaa pidetään vanhana...