Lue keskustelun säännöt.
Suutuinko miehelle aiheesta?
13.01.2015 |
Olemme opiskelijapariskunta, ja mieheni ongelmana on ollut koko opiskelujen ajan kurssien lapipaasy, kurssitoiden teko ja kertakaikkiaan kaikki mika pitaisi tehda itsenaisesti. Juttelimme asiasta ennen joulua, ja laskelmiemme mukaan hanella oli silloin vain puoli vuotta (30 op) viivetta, mika paaasiassa johtui hanen ensimmaisen vuoden sairauskaudestaan, jolloin han missasi kokonaisen jakson.
Tanaan sain sattumalta tietaa, etta mies oli minun tietamattani skipannut kursseja ja tiputtautunut niilta pois, mika summautuu nyt 1,5 vuoden opintoviiveeseen - herranjumala 3 vuoden kandintutkinnossa! Mies oli valehdellut tekevansa kolmea kurssia ja vahin aanin tiputtanut yhden (kerran vuodessa pidettavan) pois. Han oli valehdellut minully myos kurssin sisallosta, koska itse tein kurssin vuosi sitten ja mielestani siina oli paljon enemman tekemista. Mies sanoi kirkkain silmin etta kurssissa ei nykyisin ole enaa tentteja ja viiden opintotyon sijaan vain kaksi, joo-joo.
Kilahdin tiedosta taysin ja lahetin miehelle viestia etta hanen olisi parempi hoitaa asiansa jarjestykseen. Han ei edes tieda milloin tulee valmistumaan, mutta laskujeni mukaan (ties mita muuta opintorekisterista puuttuu) han tulisi valmistumaan kandiksi puoli vuotta ennen minun valmistumistani - maisteriksi! Sanoin miehelle etten todellakaan aio katsella hanen paamaaratonta haihatteluaan tai jaada asumaan surkeaan opiskelijamurjuun vain sen takia ettei han jaksa pitaa kirjaa opintopisteistaan ja tehda muutamaa hassua kurssityota. Olen itse valmistumassa maaraajassa ja olen tehnyt 30 op lisaopintoja, kaynyt parhaimmillani kolmessa tyossa opintojen ohella ja siita huolimatta saanut perusopinnot kunnialla tehtya!
Onko minun oikeutettua turhautua miehen vitkasteluun? Minua arsyttaa suunnattomasti moinen levaperaisyys, ja mieleen tulvii ajatuksia etta voisin helposti saada paremman kumppanin. En edes tieda miksi roikun viela suhteessa, jossa saan istua iltani yksin kun mies tekee "niin kovasti toita" iltaisin, kun paivat menevat kitaraa soitellessa ja typeria peleja pelatessa. Mielestani en saa suhteesta mitaan muuta kuin vuokranpuolikkaan ja valmiiksi tehdyn ruoan vuoropaivina. Seksia oli viimeksi heinakuussa.
Olenko kohtuuton miesta kohtaan? Onko kellaan kokemusta miten toisen kumppanin levaperaisyys olisi tuhonnut suhteen samalla tavalla?
Kommentit (20)
Ei kannata olla yhdessä sellaisen ihmisen kanssa joka valehtelee sinulle leväperäisyydestään.
Saamattomuuskaan ei ole niin paha asia kuin epärehellisyys: suhteessa rehellisyys on kaikki kaikessa, ja jos puoliso valehtelee, on suhdekin yhtä tyhjän kanssa - ethän sinä silloin edes ole sen todellisen ihmisen kanssa suhteessa kun tämä ihminen ei ole antanut sinun tutustua itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä että selvisi nyt, mies olisi vaan sotkeutunut valheidensa verkkoon yhä pahemmin ja varmaan valehdellut valmistumisensakin. Ei kuulosta mies olevan opinnoissa joista on kiinnostunut, miksi hän opiskelee alaa? Olette samalla alalla, tapasitteko koulussa? Mieti mitä ajattelet miehestä joka ei kanna vastuuta opinnoista. Mieti onko hän sellainen ihmistyyppi joka on sun vertainen, sun tasolla? Onko hän työssään kunnianhimoinen, tuleeko hän oikeasti ikinä valmistumaan jos motivaatiota ei ole?? '
Oikeasti mies haluaa tosiaan pelata koneella päivät, ei sitä kiinnosta muu jos pärjää kun sä hoidat tulevaisuudessa tilin kotiin ja se voi kärsiä rauhassa motivaatio- ja terveysogelmista. Ja masentuu vielä kun painostat liikaa.. Eli tuon jo tietää miten teille käy. No, sua on varoitettu ap.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 18:03"]
On hyvä että selvisi nyt, mies olisi vaan sotkeutunut valheidensa verkkoon yhä pahemmin ja varmaan valehdellut valmistumisensakin. Ei kuulosta mies olevan opinnoissa joista on kiinnostunut, miksi hän opiskelee alaa? Olette samalla alalla, tapasitteko koulussa? Mieti mitä ajattelet miehestä joka ei kanna vastuuta opinnoista. Mieti onko hän sellainen ihmistyyppi joka on sun vertainen, sun tasolla? Onko hän työssään kunnianhimoinen, tuleeko hän oikeasti ikinä valmistumaan jos motivaatiota ei ole?? '
Oikeasti mies haluaa tosiaan pelata koneella päivät, ei sitä kiinnosta muu jos pärjää kun sä hoidat tulevaisuudessa tilin kotiin ja se voi kärsiä rauhassa motivaatio- ja terveysogelmista. Ja masentuu vielä kun painostat liikaa.. Eli tuon jo tietää miten teille käy. No, sua on varoitettu ap.
[/quote]
Olemme todellakin samalla alalla ja tapasimme koulussa. Mies edistyy opinnoissaan vain jos olemma samalla kurssilla (tama tapahtuu tietysti yha harvemmin, koska hanen oman vuoden kurssinsa alkavat korvautua aikaisempien vuosien kursseilla). Han on myos itse sanonut, etta tykkaa olla samoilla kursseilla kanssani etta ne tulevat myos tehtya. Tietenkin tulevat tehtya, kun han aina vain seuraa minun itselleni suunnittelemia opintoaikoja! Keskiarvoni on melkein kaksi arvosanaa korkeampi kuin hanen, vaikka han opiskelee omalla aidinkielellaan ja mina viidennella vieraalla kielellani. Pitkajanteisyys on siis alallamme tarkeampi ominaisuus kuin pelkka kirjaviisaus. En ollenkaan pida hanen opintojen laiminlyonnistaan tai elamanhallinnan puutteesta, voi miettia myos lukukausimaksujen puolesta mita moinen hiihtaminen tarkoittaa tulevaisuuden velkataakalle!
Mies on todella erilainen ihmistyyppi kuin mina, mika tekee asiasta vaikean. Han on paljon sosiaalisempi ja empaattisempi kuin mina, omaa nk. sosiaalista alya, miksi minusta on vaikea ottaa askelia tilanteen ratkaisun suhteen. Olen itse analyyttinen ja tulossuuntautunut, mutta miehen kautta olen saanut kosketusta oikeisiin perhesuhteisiin hanen ihanan perheensa kautta. On todella arsyttavaa, etta muutoin hyva tyyppi on niin saamarin levaperainen etta tieten tahtoen kasaa kymmenientuhansien opintovelkoja, viivastyttaa valmistumistaan eika saa mitaan aikaiseksi! Mies on jo aikaisemmin lopettanut kahdet opinnot, ei ihme talla menolla. Han on itsekin sanonut ettei tulisi valmistumaan jos mina en hanta perseelle potkisi. Eipa huvita enaa, jos palkaksi saa suoraan naamalle valehtelua.
Olen tahan mennessa pitanyt tilimme erillaan ja maksanut kaikki laskut puoliksi, vaikka olen miesta huomattavasti varakkaampi (kas, toista saa rahaa jotka voi laittaa saastotilille - hanen velkansa ja minun saastonsa ovat yhdessa kuin +-0). En ole stressanut rahapuolesta ikina, mutta ainainen toisen hinaaminen puuduttaa. Jos jatan miehen, tuntuu etta olen tunteeton kylma narttu joka ei osaa ajatella muuta kuin numeroita. Ei kylla minullakaan ole kivaa, kun mies valittaa deadlineistaan ja valvoo yomyohalle, kun ei saa hommiaan tehtya kuten kaikki muutkin. Projektien palautuspaivat ovat yhta helvettia, kun mies on huonolla tuulella ja sisaanpainvetaytyva. Kai minullakin olisi oikeus olla kotona ja nauttia siita yhdessa jonkun kanssa?
-turhautunut ap, joka istuu yliopiston kirjastossa valtellen kotiinmenoa
Et säkään sitten mikään järjenjättiläinen ole... Mene kotiin, puhu, tee ratkaisusi.
Jos tilanne on nyt tuo niin mietipä, minkälaista teillä on 10 vuoden päästä. Mies työtön peliaddikti ja sinä maksat teidän elämän ja katkeroidut. Ei kuulosta kovin toivottavalta skenaariolta. Tuo piirre on osa miehen persoonaa, jota sinä et voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 18:31"]
Et säkään sitten mikään järjenjättiläinen ole... Mene kotiin, puhu, tee ratkaisusi.
[/quote]
No kiitos, tasta oli apua. Tiedan etta jossain valissa on kotiin mentava. Mieluummin kuitenkin kasaan ensin ajatukseni ennen kuin menen itkuhuutamaan miehelle harkitsemattomia kommentteja. En ole mikaan paras antamaan ihmisille kritiikkia pain naamaa kun on kyse henkilokohtaisista asioista. Kyseessa on myos ensimmainen pitkaaikaisempi suhteeni, ja kun asumme yhdessa niin kaikkia paatoksia ei voi tehda ihan hetken mielijohteesta tuuliviirina.
Mietipä ihan tarkkaan, mikä tässä onkaan se suurin ongelma:
Se, että mies valehtelee etkä voi enää luottaa häneen vaiko se, että hän hidastelee eikä edes yritä saavuttaa omia tavoitteitaan elämässään? Lisätään vielä kolmas: käyttää hyväkseen sinua, eli siipeilee (siipeili) opiskelleessaan sinun kanssasi samoilla kursseilla. Kerro vielä, että sinä "autoit" häntä tehtävissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saamattomuudesta suuttuminen on kohtuutonta, valehtelusta suuttuminen ei todellakaan kohtuutonta. Mun mielestä kuulostaa, että olette liian erilaisia perusluonteelta viettämään loppuikä yhdessä. Ajattele asiaa kokemuksena, eroa ja valitse seuraavalla kerralla kumppani, joka on myös määrätietoinen.
Jos haluat vielä notkua kirjastossa ja selvittää ajatuksiasi, niin tee MBTI-luonnetesti ja tutustu aiheeseen. Siinä oppii itsestä.
Ja ei, et ole törkeä, kun jätät miehesi selvittämään itse omat velkansa.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 18:35"]
Jos tilanne on nyt tuo niin mietipä, minkälaista teillä on 10 vuoden päästä. Mies työtön peliaddikti ja sinä maksat teidän elämän ja katkeroidut. Ei kuulosta kovin toivottavalta skenaariolta. Tuo piirre on osa miehen persoonaa, jota sinä et voi muuttaa.
[/quote]
Mies laittaa kaiken ADD:nsa piikkiin. Hanen mielestaan hanelta ei voi odottaa normaalia opintosuoriutumista poikkeamansa takia, mutta hanellahan on laakitys tuota varten! Mielestani keskittymishairion ei pitaisi aiheuttaa pitkaaikaissuunnitelmien sabotointia ja velkataakan keraytymista, siihen tarvitaan systemaattista tyon ja vaikeiden asioiden (heh, heh) valttelya. Miehen mielesta minun pitaisi ymmartaa hanen sairauttaan enemman, mutta en ole hanen psykologinsa eika minulla ole vastuuta hanen elamastaan. Tarpeeksi olen tukenut, kun monta kertaa viikossa olen jaksanut kysya koulutoiden edistymisesta kuin miltakin alakoululaiselta.
Toisekseen, talle palstalle kirjoittelu on hammentavaa. Nyt en tieda olemmeko todellakin niin huono pari vai onko eroaminen todellakin niin paivanselva ratkaisu kuin palsta antaa ymmartaa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap kun sä kuulostat nyt miehesi äidiltä. Ei ihme jos ette ole seksiäkään harrastaneet. Nyt ihan todella järki käteen ja lopetat elämäsi tuhlaamisen tuollaisen vätykseen, jolla on aina "mutku"-selitys kaikkeen.
Hmm... No minä en osaa sanoa, kuka nyt tekee väärin ja kuka oikein. Kun mies itse siitä kärsii, kun lykkää opintojaan. Ja voihan olla, etä hänen opiskelemansa ala ei olekaan hänelle mieleinen, ja jo pelkästään se ajaa hänet tappamaan aikaa kaiken muun parissa. Ikävää, mutta inhimillistä. :) Toki sen ymmärrän, että yhteisen elämän suunnittelu voi olla aika vaikeaa, jos on itse jo valmistunut ja aloittamassa työelämän, ja toinen vitkuttaa edelleen opintojaan. Ja onhan se yhteisen taloudenkin kannalta vaikeaa: opintotuki ei paljon ole, ja aikanaan sekin tuki loppuu.
Enemmän minä mietin sitä, että taidatte tosiaan olla ihan erilaiset luonteeltanne. Vaikka mies reipastuisikin opintojensa suhteen, ei hän välttämättä silti tule olemaan sinun laillasi tavoitteellinen ja kunnianhimoinen. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole! Se on vain ihan toinen juttu, oletteko nimenomaan te kaksi ihanteelliset kumppanit toisillenne. Tietenkin suhteessa tulee joskus toivottua, pyydettyä ja vaadittua täyttämään jos jonkinlaisia odotuksia kodinhoidosta aina hygieniaan ja vaikkapa tyylitajuun, mutta puolisoksi ei kannata valita täydellistä muutosprojektia - siinä on sitten vain kaksi tyytymätöntä ihmistä saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos erilaisuutenne aiheuttaa jo tuossa vaiheessa noin paljon ongelmia, mieti millaista olisi kun teillä olisi perhe. Pieni lapsi, ehkä useampi, kädet täynnä töitä kotona, siihen päälle vielä (toivottavasti) palkkatyö? Millaisena näet elämänne tuossa tilanteessa? Jaksaisitko sitä?
Huoh, ap, et ole miehesi äiti. Hoida omat opintosi kunnolla ja anna miehen hoitaa omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ilmiselvästi feministi lesbo.
Sä olet hikipinko, miehes relaavampi. Ei teistä kunnon paria tule. Päästä miehesi menemään, että saatte arvoisenne kumppanin.
Musta olisi ihan järkevää asua opiskelija-asunnossa valmistumisen jälkeen. Jää hyvin rahaa säästöön, kun vuokra on niin pieni.
Liikuttavaa, kun Ap on alkanut miehensä äidiksi. Joko miehesi on päiväkuiva? Meneekö jo kiinteitä. Tuitui Ap:n miehelle.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:05"]Huoh, ap, et ole miehesi äiti. Hoida omat opintosi kunnolla ja anna miehen hoitaa omansa.
[/quote]
Parin vuoden paasta kyse ei ole enaa opintopisteista - ajattele nyt, seurustella nyt ikiopiskelijan kanssa joka ei ikina paase lapi edes tappavan helposta ekan vuoden kurssista eika saa edes kandintyota kasaan. Samalla kasautuu kymppitonnien opintovelat. Asuinmaassamme naimisiin menijoiden omaisuudet lasketaan kylmasti yhteen, niin siihen menisi omat saastonikin. Kyse ei ole siis vain opintojen edistymisesta, vaan monesta muustakin seikasta.
Toiselle vastaajalle, suurin ongelma miehen kanssa on mielestani juuri tuo saamattomuus. Valehtelu tulee hyvana kakkosena, mutta eniten arsyttaa etta mies vetaa minuakin alaspain velttoilullaan. Mikaan ei tule tehtya jos en itse ole ensimmaisena ojossa ja puuhaamassa, oli kyseessa yhteinen lomamatka, tiskit tai tutkimustyo. Olisi kiva saada kimmokkeita toiseltakin osapuolelta, nyt tuntuu etta mies on vaan niin helkutin saamaton etta omatkin voimavarat alkavat tyrehtya.
Suoraan sanoen minua ei enaa kiinnosta miten han aikoo asiansa setvia. Lahden tasta kotiapain ja saa nahda mita kay. Henkisesti olen valmistautunut eroon jo pidemman aikaa (jo ennen tata episodia), joten kavi miten kavi.
-ap
Ihmiset on toki erilaisia ja on mielestäni kohtuutonta vaatia toiselta että kaiken pitäisi mennä juuri samaan tahtiin kuin itsellä. On olemassa erilaisia oppijoita ja viivästyminen ei aina ole vaan laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä kiinni. Valehteleminen on tietysti aina paha asia, mutta ehkä olet sellainen tyyppi, ettei hän uskalla kertoa sinulle vaikeuksistaan, kun tietää että tulee vaan huutoa. Jos opiskelu on sinulle helppoa, ei se sitä välttämättä ole kaikille.
Missä maassa opiskelette ja mitä alaa?
Miehesi on taatusti todella ahdistunut tuollaisesta painostuksesta. Tuskin hän itsekään on iloinen viivästyksestä ja se että joutuu vielä tyttöystävälle valehtelemaan aiheesta pahentaa varmasti oloa
Et ole kohtuuton, uskoisin, että on parempi, jos jätät miehen ja saatte molemmat aloitta sellaisen elämän, mikä kiinnostaa.