Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako silloin hankkia lasta jos ei halua?
13.01.2015 |
Ikää minulla on jo 30. En ole ikinä halunnut lapsia. Korostan nyt tässä, että en todella kritisoi ihmisiä keillä on lapsia tai ketkä haluavat jälkikasvua. Olen nyt tapaillut miestä jolle on selvää, että hän haluaa lapsen. Tenkkapoo. Miten tästä eteenpäin? Teenkö yhden lapsen tälle miehelle joka on muuten täydellinen vai päästänkö hänet menemään ja annan hänelle mahdollisuuden löytää naisen kenelle on ollut pienestä pitäen itsestäänselvyys, että jossain vaiheessa synnyttää jälkikasvua?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäpä veikkaat, kannattaako vaiko ei?
Tottakai, sehän on kaiken kasvatuksen ja onnellisen lapsuuden perusta.
Joo, kannattaa ehdottomasti ja sitten samalla olla etunenässä vastustamassa homoparien adoptio-oikeutta ja kauhistella, miten moraalitonta ja ihmisoikeuksia loukkaavaa se on, että kaksi samaa sukupuolta olevaa, parisuhteessa elävää ihan oikeasti ja vakaasti harkiten haluaisi lapsen!
kaksi kysymystä jotka pitää parisuhteessa päättää ettei parisuhde pääty. hankintaanko lapsia ja miten käytetään rahaa.
toi on siis kynnyskysymys. suositan eri teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua lapsia niin et tee. Ei lapsia tehdä muiden odotusten mukaan. Jos sinä teet lapsen niin sinä olet äiti loppuelämäsi. Siitä et pääse minnekkään. Ja ei auta sitten enään sanoa että en minä tota haluakkaan. Olisi todella julmaa lasta kohtaan tehdä lapsi jota ei halua. Miltä itsestäsi tuntusi kun äitisi sanoisi sinulle että en minä ole koskaan halunnu sinua. Tein kun isäsi niin halusi. Eipä taitas olla kovin kokonainen tunne.
Miksi tuollaista pitää edes kysyä? Jos ei halua lapsia niin silloin ei lapsia tehdä. PISTE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin kannattaa, teette ihan vaan kokeeksi yhden, sehän on sellainen asia joka on helppo perua jos ei tykkääkään.
En voi käsittää että tällaista asiaa edes kysytään.
Ymmärrän kyllä kysyjääkin, mutta mies, joka EHDOTTOMASTI haluaa lapsia ja VELA? Olisiko tuossa syvemminkin tarkasteltuna jotakin prioriteeteissä ja elämänarvoissa eroavaisuuksia? Uskon, että tuo kriittinen asia tekee teistä aivan liian erilaisia suhteeseen vaikka ette muita ristiriitoja vielä huomaisikaan. Eli eriteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua lapsia niin älä tee lapsia. Olisi ehkä paras erota.
Moi. Itselläni on vähän samantyyppinen tilanne. Mies haluaa ehdottomasti lapsen jossain vaiheessa, varmaan vaikka hetikin kävisi (toisaalta ei painosta), mutta minä en ole vielä valmis eikä oikeastaan kiinnostakaan tällä hetkellä. En ole koskaan erityisesti halunnut lapsia, siis en ole ikinä kokenut vauvakuumetta. En ole kiinnostunut vauvoista tai lapsista, vaikka ne suloisia ja kivoja voivat ollakin. Ei ole sellaista äitiydenkaipuuta koskaan ollut, muttei asia minua juuri vaivaakaan.
Olen 30-vuotias ja olemme olleet yhdessä melkein 5 vuotta. Olen ajatellut, että ehkä parin vuoden päästä lapsiasia voisi olla ajankohtainen. Voisin kuvitella, että yksi lapsi riittäisi. Mutta nämä nyt on näitä tämän hetken ja elämänkokemuksen perusteella sanottuja juttuja. Ymmärrän, että mieli voi muuttua tuon lukumäärän tai ajankohdankin suhteen, jos se kuuluisa biokello alkaa tikittää lujaa. Toistaiseksi olen siltä välttynyt ja ajatellut asiaa järkiperäisesti ja itsekkäästä näkökulmasta (eikä siinä ole mitään pahaa).
Haluan ensin päästä työelämään kunnolla kiinni ja nauttia DINK-elämästä. Haluan ehdottomasti olla mieheni kanssa... mutta:
En osaa kuvitella itseäni äitinä. Mitä jos sitä tunnetta ei koskaan tule? Onko koskaan "oikea aika" lapsen hankkimiselle? Yritän ajatella, että äitiyteen kyllä kasvaa ja omaa lastaan varmasti rakastaa. Ehkä on hyväkin, jos kypsyttelen ajatusta vielä sen pari vuotta :)
No ei tietenkään. Eihän siinä ole mitään järkeä.