Kun pienikin sairausoire ahdistaa ja masentaa: onko muita samanlaisia?

Miksi ihmeessä pitää olla tällainen? Joka ikinen pienikin oire, vaikka flunssa, lieväkin kipu, joku näppylä, luomi tai läntti iholla niin heti ahdistaa ja masentaa, sekä ajattelee heti pahinta eli yleensä syöpää. Viimeisen vuoden aikana ollut monenlaista pikkuvaivaa, jotka menneet ohitse ja kaikista olen ensin panikoinut syöpää ja ollut ahdistunut, masentunut. Nyt on ”kurkkusyöpä” päällä eli kurkkukipua. Ei auta järjellä ajattelu ollenkaan. Ahdistuneena makoilen viltin alla ja vedän kaikkia mahdollisia lääkkeitä, googletan oireita, enkä voi keskittyä mihinkään. Tuntuu, että elämä menee hyvin niin kauan, kuin mitään epämääräisiä oireita ei ole ja romahtaa heti, kun jotain ilmaantuu. Onko muita samanlaisia ja miten jaksatte ahdistusta ym. ? Itse en uskalla koskaan mennä lääkäriin, koska pelkään jotain vakavaa paljastuvan. Kotona jumitan ja yritän itse ”parantaa” aina kaiken.