Lue keskustelun säännöt.
Olen jotenkin kateellinen heille jotka ovat elämässä menestyviä
01.11.2021 |
Luovat uran, opiskelevat ylioppilaaksi ja ostavat asunnon jo alle kaksikymppisinä.
Varsinkin monet näistä somettajista ovat nykyään tämänlaisia.. rahaa alkaa tippumaan jo nuorena somen ansiosta. Ei tarvitse opiskella yli 5 vuotta. Kaikki jotenkin tuntuu onnistuvan niin helposti.
Tottakai töitä on tehty paljon esim somen eteen, mutta suututtaa ajatella, miksi itse ei pysty samaan. Mulla on surkea ura, ammattitutkinto eikä omaa asuntoa vielä yli kolmekymppisenäkään.
Yhteistä näillä menestyjillä on sellainen positiivinen elämänasenne ja kauhea energisyys. Hyvät esiintymis ja sosiaaliset taidot. Minulla ei ole näistä mitään..
Mutta ehkä tuollaisilla ihmisillä sitten on eri lähtökohdat elämään kuin minulla.. erilaiset vanhemmat ja erilainen kasvatus, pakko se on niin olla. Sellainen kasvatus ja lapsuus, joka kannustaa menestymään elämässä.
Tähänhän monet vanhemmat nykyään pyrkivät ja se onkin ihan oma aiheensa eikä siinä kaikki ole vain hyvää.
Mutta jokin suuri katkeruus aina kummittelee tuolla jossain kun katson tämmöisiä elämässään menestyviä ihmisiä. Minkä minä sille voin, se katkeruus on ja pysyy..
Ja samaan aikaan tiedostan myös että ei minun pitäisi länsimaalaisena valittaa yhtään mistään.. joka sitten taas vie minut toiseen vitutuksen aiheeseen eli maailmanlaajuiseen epäoikeudenmukaisuuteen..
Kommentit (7)
Tuskinpa someyrittäjä mitään asuntolainaa saa. Sen verran epäsäännölliset tulot. Toki jos on aloittanut 14v ja tienaa 300teur vuodessa niin voi ostaa käteisellä.
Se on kyllä totta että moni on kateellinen menestyjille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on. Tasan eivät mene kyvyt eivätkä onnenlahjat. Täytyy pelata niillä korteilla, jotka on saanut. Tai olla pelaamatta.
Niillä mennään mitä on. Muista, että aina löytyy joku joka on kauniimpi tai rikkaampi. Eli keskity omaan elämääsi ja yritä nähdä siinä niitä hyviä asioita. Kun lopetat vertailemisen muihin, niin tulet huomattavasti tyytyväisemmäksi.
Niin. Itsekin olin aikanaan kateellinen kaikille menestyneille sukulaisille ja somettajille ja julkkikissille jne.
itsekin yrittänyt elämässä pärjätä, mutta turpiin tulee aina. >En ikinä työllistynyt vakituisesti edes oman alan töihin. Joten päädyin siivoojaksi. Ja siis ei ole edes siivousalan koulutusta, joten palkkakin on todella alhaalla. Lähellä köyhyysrajaa ollaan.
Mut en mää tiiä. Kyllä mää nykyisin ihan onnellinen silti oon. Perusasiat kuitenkin hyvin kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oleen impulsiiivinen ja mietin miten saaan omani pois noista kekkkereistä.
Ihme ettei tähän ole vielä kommentoitu, ettei katkeruus ja kateus mitään auta, vaan kaikki on itsestä kiinni eikä saa jäädä tuleen makaamaan. Nää tunteet on vähän sellainen tabu, josta ei kauheasti keskustella, vaikka moni niitä kokeekin. Ihan kuin niitä ei saisi ollenkaan olla, vaikka ovat inhimillisiä ja osa ihmisenä oloa. Veikkaan että aika monille tuetynlainen kateus on se juttu, joka ajaa elämässä eteenpäin. Ihminen ottaa mallia siitä, mitä muilla on ja haluaa itselleen samaa. Tämä on ihan ok, kunhan ei vahingoita pyrkimyksillään muita.
Totuus on, ettei elämä ole reilua. Pitää vaan löytää ilo ja onni siitä mitä itsellä on. Ja ennen kaikkea merkitys pitää löytää muusta kuin materiasta ja ulkoisista menestyksen merkeistä.