S. K. & S. K.

Lämpimät vartalot kietoutuvat toisiinsa notkeina liaaneina, kielellä maistuu suolainen hiki ja huulipuna. Tuoksu tunkeutuu sieraimiin ja suuhun, myskinen parfyymi ja vanilijainen ihovoide sekoittuvat yhteen, samalla lantiot keinuvat hypnoottisessa rytmissä syvässä makeassa huokausten aallokossa. Kumpi on rohkeampi, kumpi ottaa tänään ohjat, hampaiden kipeä terä jäykässä nipukassa, kiljaisu ja nauru leikkaa ilman, kostoksi sormet uppoavat herkkään kohtaan, lihakset jännittyvät kuin jouset valmiina ampumaan, hunajainen huokaus, ei vielä, ei vielä, juuri siitä, juuri siitä, älä lopeta, älä jumalan nimessä lopeta, lakanalle suihkuaa kirkasta nektaria, sormet työntyvät ahnaasti syvemmälle, liukkaat ja paksut huulet imaisevat sisäänsä nälkäisinä ja halukkaina, ei vielä kulta, meidän piti ottaa hitaammin, mutta mä en voi sille mitään, olen miettinyt sua koko päivän, nyt se tulee, mä en voi sille mitään, mä haluan tuntea sut mun kasvoilla kun se tulee, varpaat sekoittuvat hiuksiin ja kipristyvät, nainen huutaa kuin kuolisi, jousi katkeaa ja mannerlaatat järkkyvät, huudot hukkuvat sokeaan kuumaan hyökyaaltoon. Lopulta kosteat hikoilevat kehot sulautuvat yhdeksi huokausten ja onnen suvannoksi ja polttava hengitys tasaantuu lämpimiksi kiihkeiksi kuiskauksiksi, lihan ja täyttyneen kaipauksen salaisuuksiksi. Kohta he heräävät toistensa sylistä, ja leikki alkaa uudestaan, jatkuu siitä mihin jäi, kunnes jompikumpi väsyy ja pyytää armoa tai kunnes viileä aamuaurinko halkaisee verhot ja pakottaa maailman huoneeseen. Rakas, rakas, mä olen aina sun, älä koskaan lähde, pysy aina mun iholla, mitä mä edes tein ennen kun mä tapasin sut, sä olit aina mun huulilla vaikken vielä tiennyt sun nimeä, meidän katseet on syntyneet samasta valosta, sun vartalon hehku polttaa mun kieltä kuin kirosana, kuin suloinen laulu, älä koskaan jätä mua kulta tai mä kuolen