Mies ei halua lasta

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:00"]Eipä sinullakaan kauheasti aikaa enää ole lapsia hankkia, etenkään jos miestä aiot vaihtaa ja vielä seurustella sen miehen kanssa ennen lapsia...
[/quote]

Myöhäistähän tuo jo on.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:00"]

Eipä sinullakaan kauheasti aikaa enää ole lapsia hankkia, etenkään jos miestä aiot vaihtaa ja vielä seurustella sen miehen kanssa ennen lapsia...

[/quote]

Ihan hyvin on, olen samassa tilanteessa kuin ap ja vasta suunnittelen eroa nykyisestä miehestäni.
[/quote]

No ei teillä kyllä ole sitä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:00"]

Eipä sinullakaan kauheasti aikaa enää ole lapsia hankkia, etenkään jos miestä aiot vaihtaa ja vielä seurustella sen miehen kanssa ennen lapsia...

[/quote]

Ihan hyvin on, olen samassa tilanteessa kuin ap ja vasta suunnittelen eroa nykyisestä miehestäni.
[/quote]

Ei minusta. Eroat 35v, hyvällä tuurilla löydät miehen 1-2 vuoden sisään. Seurustelua pari vuotta ja ikää onkin jo lähes 40v ja sitten vasta alat suunnittella lapsia. Hyvältä kuulostaa...
[/quote]

Juu ei ole. Noiden päälle vielä muutostressit (erosta, muutosta, uudesta suhteesta...). Siis tressiä joka vaikuttaa raskautumiseen.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:00"] Eipä sinullakaan kauheasti aikaa enää ole lapsia hankkia, etenkään jos miestä aiot vaihtaa ja vielä seurustella sen miehen kanssa ennen lapsia... [/quote] Ihan hyvin on, olen samassa tilanteessa kuin ap ja vasta suunnittelen eroa nykyisestä miehestäni. [/quote] Ei minusta. Eroat 35v, hyvällä tuurilla löydät miehen 1-2 vuoden sisään. Seurustelua pari vuotta ja ikää onkin jo lähes 40v ja sitten vasta alat suunnittella lapsia. Hyvältä kuulostaa...

[/quote]

Huomattavasti paremmalta kuin eläminen varmasti lapsettomaksi jäävässä suhteessa :DDDD Suomessa jo viidennes ensisynnyttäjistä on yli 35-vuotiaita. 40-vuotiaat tekevät länsimaissa ihan yleisesti vielä lapsia, terveitä lapsia.
[/quote]

Hyi helvetti mitä vanhuksia lapsen tekoon. Lapsi on 15v ja äiti 60v. Yäks

Mitään myöhäistä ole. Itse erosin viiden vuoden jälkeen kun mies ei halunnut lapsia. Tai halusi mutta aina löytyi jokin syy siirtää päätöstä. Mulla kuitenkin ikää 36v. enkä halunnut enempää odotella.

Tapasin miehen, rakastuttiin ja lapsen hankintakin tuli heti puheeksi. Kuka käski seurustella miehen kanssa vuosia ennen lapsen hankintaa? Minäkin olen syntynyt vuoden sisällä siitä kun vanhempani tapasivat ja he ovat edelleen yhdessä :)

Tietysti se, että koska oikea mies tulee kohdalle voi viedä vuosia.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:02"] En osaa itse varmaksi sanoa, että haluanko lapsia. Mutta haluaisin kuitenkin, että se olisi mahdollista. Nyt se tuntuu mahdottomalta. Ja juuri tuota katkeroitumista pelkään. Tuntuu, että mies on kovin itsekäs. Ap [/quote] Ei hän ole itsekäs. Hänellä on jo lapsia. Mutta sinä et voi säästää ja syödä kakkua, vaan sinun pitää päättää haluatko vai et. Miten se sinua lohduttaisi, että voisit 10 vuoden päästä ajatella, että sinulla olisi ollut mahdollisuus saada lapsia, vaikka et olisi sitä käyttänyt? Harva saa lapsia vahingossa. Sen olen huomannut, että ne jotka eivät ihan oikeasti halua lapsia eivät jossittele asialla eivätkä siis kadukaan kun on myöhäistä. [/quote] Eikö se ole itsekästä, että kieltäytyy hankkimassa lapsia sen vuoksi, että itsellä jo on?

[/quote]

Ei. Hän on miettinyt mitkä hänen resurssinsa ovat ja hän kertoo sen sinulle avoimesti. Itsekästä häneltä olisi pitää sinua suhteessa antamalla sinun pitää valheellista toivoa yllä kunnes on liian myöhäistä. Etkä pääse mihinkään sillä, että syyttelet miestäsi. Tee itse oma päätös ja toimi sen mukaan. Itsekäs olet sinä kun haluaisit, että hän muuttaa mieltään sinun takiasi.

[/quote]

Mies on elänyt nuoruudenliittonsa loppuun ja saanut siinä ainakin kaksi lasta, koska puhut lapsista monikossa. Hän on jo sen verran realisti että tietää, että teidänkin suhteenne saattaa mennä puihin kun se nuoruudenliittokin meni. Hän myöntää itselleen, että ei ole valmis ottamaan enää sitä riskiä eikä pelkästään siksi, että joutuisi teidän yhteisten lastennekin maksumieheksi eron tullen. 

Ei mies ole itsekäs vaan realisti ja pisteet siitä hänelle!

Nämä ovat vaikeita asioita :(

Itse menin tekemään sen virheen, että jätin hyvän kumppanin lapsiasian johdosta. Silloin vain tuntui siltä, että en voi elää ja olla miehen kanssa, joka ajattelee vain omaa onneaan, eikä huomioi minun toiveitani ja tarpeita. Tilanne oli ihan sama kuin kysyjällä: miehellä 2 lasta, minä lapseton. Kyllähän parisuhteessa pitäisi olla valmis joustamaan ja tekemään kompromisseja, jos toivoo sen onnistuvan.

Valitettavasti näissä lapsiasioissa harva tuntuu joustavan. Ennemmin vaihdetaan uuteen, jolla on jo lapsia tai joka ei halua niitä ollenkaan. Kumppanini otti eromme jälkeen naisen, jolla oli 3 melko pientä lasta. Tämä oli kuulemma mukavampi paketti kuin yksi yhteinen vauva. Vauvat huutavat ja ovat kai muutenkin rasittavia - siis kumppanini mielestä :(

Olen käynyt läpi kovan prosessin tämän asian johdosta. Toimin kai liian hätiköidysti :( Onnellisuuteni kannalta olisi kai ollut parempi suostua lapsettomuuteen ja äitipuolen rooliin, koska kumppanini oli minulle hyvä paketti ja välitin hänestä todella paljon -kaipaan edelleen.  Mutta ihminen tekee virheitä, ja yritän nyt antaa asiaa itselleni anteeksi. Jatkossa olen sitten viisaampi tai jatkan elämääni yksin :)

Voimia ja viisautta kaikille, jotka kamppailevat näiden asioiden kanssa :)

Kannattaa myös miettiä haluaako mahdollisesti kehitysvammaista lasta.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:02"] En osaa itse varmaksi sanoa, että haluanko lapsia. Mutta haluaisin kuitenkin, että se olisi mahdollista. Nyt se tuntuu mahdottomalta. Ja juuri tuota katkeroitumista pelkään. Tuntuu, että mies on kovin itsekäs. Ap [/quote] Ei hän ole itsekäs. Hänellä on jo lapsia. Mutta sinä et voi säästää ja syödä kakkua, vaan sinun pitää päättää haluatko vai et. Miten se sinua lohduttaisi, että voisit 10 vuoden päästä ajatella, että sinulla olisi ollut mahdollisuus saada lapsia, vaikka et olisi sitä käyttänyt? Harva saa lapsia vahingossa. Sen olen huomannut, että ne jotka eivät ihan oikeasti halua lapsia eivät jossittele asialla eivätkä siis kadukaan kun on myöhäistä. [/quote] Eikö se ole itsekästä, että kieltäytyy hankkimassa lapsia sen vuoksi, että itsellä jo on?

[/quote]

Minusta on aika itsekästä vaatia kahden lapsen isää antamaan sitoumuksensa lapsen hankintaan siltä varalta että itse ehkä joku päivä saattaisi haluta lapsia. Varsinkin jos AP on alunperin ollut sitä mieltä, ettei omia lapsia halua.

Uskon, että tulet katumaan, etenkin jos suhde myöhemmin kariutuu. Sinun toiveesi on jäänyt huomioimatta tässä suhteessa. Elät miehesi ehdoilla.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:01"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 14:00"] Eipä sinullakaan kauheasti aikaa enää ole lapsia hankkia, etenkään jos miestä aiot vaihtaa ja vielä seurustella sen miehen kanssa ennen lapsia... [/quote] Ihan hyvin on, olen samassa tilanteessa kuin ap ja vasta suunnittelen eroa nykyisestä miehestäni. [/quote] Ei minusta. Eroat 35v, hyvällä tuurilla löydät miehen 1-2 vuoden sisään. Seurustelua pari vuotta ja ikää onkin jo lähes 40v ja sitten vasta alat suunnittella lapsia. Hyvältä kuulostaa...

[/quote]

Huomattavasti paremmalta kuin eläminen varmasti lapsettomaksi jäävässä suhteessa :DDDD Suomessa jo viidennes ensisynnyttäjistä on yli 35-vuotiaita. 40-vuotiaat tekevät länsimaissa ihan yleisesti vielä lapsia, terveitä lapsia.
[/quote]

Hyi helvetti mitä vanhuksia lapsen tekoon. Lapsi on 15v ja äiti 60v. Yäks
[/quote]
Hyi mikä laskutaidon puute. Yäks.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:10"]

Uskon, että tulet katumaan, etenkin jos suhde myöhemmin kariutuu. Sinun toiveesi on jäänyt huomioimatta tässä suhteessa. Elät miehesi ehdoilla.

[/quote]

Ap sanoi, ettei itsekään ole tähän mennessä halunnut lapsia, eikä vieläkään tiedä haluaako.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:10"]

Uskon, että tulet katumaan, etenkin jos suhde myöhemmin kariutuu. Sinun toiveesi on jäänyt huomioimatta tässä suhteessa. Elät miehesi ehdoilla.

[/quote]

Ap sanoi, ettei itsekään ole tähän mennessä halunnut lapsia, eikä vieläkään tiedä haluaako.

[/quote]

Mitä ilmeisimmin haluaa, jos ei haluaisi, sen kyllä tietäisi.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 13:53"]

Olen 35-vuotis nainen ja seurustelee noin kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, jolla on kaksi lasta aikaisemmasta liitosta. En ole koskaan erityisemmin halunnut lapsia ja mies on tehnyt selväksi, ettei halua lisää lapsia. Nyt pohdin, että pilaanko elämäni jos jatkan tässä suhteessa, jossa jään varmasti lapsettomaksi?

[/quote]  lopeta suhde

Seurustelin vajaa 30-vuotiaana miehen kanssa jolla lapsi ja joka ei enää lisää halunnut. Olimme yhdessä 2 vuotta. Mietin suhteen alussa onko tulevaisuutta mutta erosimme sitten kuitenkin muista syistä. Nyt olen seurustellut miehen kanssa jolla myös lapsi ja joka on paljon meillä. Yhteinen Lapsi on suunnitteilla. Jotenkin luulen että elämä täydentyy. Olen lukenut paljon uusperheistä ja suhde missä miehellä vain lapsia on hankalin kuvio. Kannattaa miettiä ainakin sitä että jos et halua lapsia, pystytkö elämään miehen lapsien kanssa?

2

Outoa, että tämä pitää erikseen sanoa: jos et halua lapsia, älä hanki lapsia. Kyseessä on valtava henkilökohtainen, sosiaalinen ja taloudellinen sitoumus, ja jos haluat siitä jotakin irti, sinun on todella haluttava vanhemmaksi. Omalla ajalle ja jaksamiselle on paljon muutakin hyvää ja arvokasta käyttöä.

On jo lapsia tai ei niin jokainen itse päättää lisääntymisestään. Mies päättää omat halunsa ja nainen omat ja aina ne ei kohtaa, naurettavaa alkaa syyttämään miestä jos hän ei tee kuten itse tahtoo.
Jos tahdot lapsen niin varmaan tarvitsee miettiä onko liitolla enää merkitystä ja kannattaako erota.

Katkeraksi muutut jos et pysty tekemään OMAA ratkaisua ja päätökseksi muodostuu perustelematta miehen valinta.

Tottakai ratkaisu pitää tehdä siten joka ei halua jotain määrittelee tilanteen. Tilanne voi siis jatkua kuten ennenkin tai tulla muutos; sama juttu kun tahdotaan naimisiin tai muuttaa toiselle paikkakunnalle. Jos toinen ei tahdo niin ei voi pakottaa.

Ikäsi puolesta et voi jäädä odottamaan miehen mielipiteen muuttumista niin puhe erosta täytyy aloittaa.
Vaikka et tahdo erota niin tilanne täytyy jutella kokonaan yhdessä tämä siis sillä ettet sinäkään voi vaan omaksua miehen päätöstä. Siksi pitää olla yhteinen päätös. Itse tein joskus abortin raskain sydämin kun mies pelkäsi silloista elämäntilannettamme liian hankalaksi ja tehtiin pari vuotta myöhemmin päätös hankkia vauva.

Et voi jäädä odottamaan jotain vaan sinun pitää tietää tahdotko vauvan vai parisuhteen.
Miksi adoptio tai sijaislapsi ei olisi ratkaisu? Onko sekään sinun valinta?