Miten asennoitua siihen, ettei minusta ehkä koskaan tule äitiä?

En edes väitä ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu... Yritä kuitenkin nauttia kaikesta, mitä sinulla ON. Matkustele, tee kaikkea, auta ystäviä vauvojen/lasten hoidossa ja ota siinä ne parhaat lapsista ilman yövalvomisia, sairastelukierteitä ja sitä huolta, mitä kaikkea kauheaa saattaa lapselle tapahtua ja oliko reilua ne omat lapset tähän maailmaan pyöräyttää.

Näin vapaaehtoisesti lapsettoman näkökulmasta vähän huvittavat kaikki kertomukset, joissa lapsettomasta elämästä maalataan kuva, jossa se on synkkää, yksinäistä ja tyhjää. Todellisuus on kuitenkin jotakin aivan muuta. Sitä, miten paljon ylimääräistä aikaa, rahaa ja energiaa lapsettomalla on, ei voi vanhempi tai vanhemmaksi haluava välttämättä kunnolla edes tajuta. Ja etenkään ei voi tajuta sitä, kuinka paljon mahdollisuuksia maailma antaa tällaiselle vauraan länsimaan asukkaalle. Voimme tehdä melkein mitä tahansa! Vanhemmuus on vain yksi mahdollinen asia muiden joukossa.

Kohduttomalta tsemmpiä aloittajalle.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 12:46"]

Itkettää. Yritystä takana jo toista vuotta eikä lasta kuulu. Pelottaa edes ajatella jotain tutkimuksia, joista luultavasti selviäisi lapsettomuuden syy. Mitään hedelmöityshoitoja en halua eikä adoptio ole vaihtoehto. Miten te olette selvinneet lapsettomuudesta? Koko ajan asia mielessä kun ympärillä kaikki ystävät vuoronperään raskaana. Yritän olla onnellinen heidän puolestaan, mutta pahaa tekee ;(

[/quote]

Koita asennoitua siihen, että maailma ei ole vain sinua ja sinun halujasi varten.

Tosiaan kannattaa mennä tutkimuksiin. Tyypillisiä syitä ja myös sellaisia, joita on syytä hoitaa muutenkin, ovat kilpirauhasen häiriöt, keliakia, endometrioosi.

Koeputkihedelmöitys on yleensä ihan viimeinen temppu, sitä ennen on vaikka mitä keinoa.