Kun terapia ei auta..

Kerroppa täällä sivulla mistä sinulla kumpuaa häpeän tunne, huonommuuden tunne ja se sosiaalisten tilantaiden pelko. Minkä ikäisenä aloit tuntea näin? Ainut ,mitä pyydän , etten syytä ketään muuta, että tunnet noin, sillä kaikilla meillä ihmisillä on läpi elämän niitä erilaisten tunteiden aiheuttajia ympärillämme ja se on ihan itse valittua uhriutumista, kun alkaa syyttelemään muita omista tunteistaan .

Vierailija kirjoitti:

Kerroppa täällä sivulla mistä sinulla kumpuaa häpeän tunne, huonommuuden tunne ja se sosiaalisten tilantaiden pelko. Minkä ikäisenä aloit tuntea näin? Ainut ,mitä pyydän , etten syytä ketään muuta, että tunnet noin, sillä kaikilla meillä ihmisillä on läpi elämän niitä erilaisten tunteiden aiheuttajia ympärillämme ja se on ihan itse valittua uhriutumista, kun alkaa syyttelemään muita omista tunteistaan .

En nyt ihan ymmärtänyt tätä kommenttia.

Ap

Ei kaikki parane ikinä. Äitini oli yli 40v masentunut vaikka söi pillereitä ja kävi terapiassa. Sai aina välillä psykooseja.

Minulla auttoi se, että rupesin väittämään itselleni vastaan. En mokannut, ihan fiksusti sanoin. Ei kaikki pidä minua hulluna ja tyhmänä, ihmisillä on ihan omat elämät ja he keskittyvät itseensä eivät minuun, jne. Aluksi se tuntuu ihan tyhmältä, koska tietenkin olen maailman huonoin kaikessa. Mutta kun sinnikkäästi jaksaa kyseenalaistaa niitä ajatuksia, niin tuloksia tulee.

Ja tietenkin pitää ottaa etäisyyttä niihin tahoihin jotka sinua nöyryyttävät ja häpäisevät. Se se vasta auttaakin.

Radikaali hyväksyntä ja mindfulness. Nämä oikeasti toimii. Eli asetut vain tarkkailemaan ja hyväksymään tunteitasi ja lopetat ajattelun kokonaan. Tunne ei ole koskaan väärä (tunteista seuraava teko sen sijaan voi olla). Tunne ei ole vaarallinen vaikka tuntuu siltä. Annat sen vaan tulla lopettaen tunteiden kritisoinnin kokonaan, etkä mieti itseäsi tai kuka on syypää. Sun psyyke yrittää päästä eroon vanhasta painolastista ja tunkee pahaa oloa pintaan. Tunne se pois hyväksyen, vaikka se onkin kauhean tuskallista. Se ei ole helppoa ja onnistuu aluksi muutamia sekunteja kerrallaan, mutta harjoittele sitkeästi.  Analogia on tavallaan se, että ennen menit kosken mukana huutaen kauhuissasi ja voimattomana. Nyt toinen puolikas sinusta kiipeää rannalle ja vain rauhallisesti ja kritisoimatta ja myötätunteisesti katsoo kuinka toinen osa sinusta kamppailee siellä koskessa. 

Terapian ensisijainen tarkoitus on auttaa terapeuttia työllistymään ja pysymään rahan syrjässä kiinni. Sinä tai yhteiskunta rahoitatte tätä tarkoitusta. Muuta hyötyä terapiasta ei ole.

Et kertonut ikääsi. Yleensä erilaiset masennusoireet hellittävät ajan myötä, samoin häpeän tunteet, mikäli häpeä ja masennus eivät johdu esim. muuttuneista olosuhteista, kuten sosiaalisen statuksen alenemisesta työttömyyden johdosta ym.

Et tule ikinä saamaan vaivoihisi apua terapiasta. Hukkaat vain aikaa ja rahaa. Sen sijaan sinua auttavat onnistumisen elämykset. Kun elämässäsi on niitä, ne toimivat laastarisuhteen tavoin: asettavat asiat mittasuhteisiin, kertovat sinulle todistettavalla tavalla, että sinussa on muutakin kuin noloja puolia (joita tod. näk. ei ole muutenkaan) ja voit paremmin. Eli mars onnistumaan erilaisissa asioissa.

Asioiden märehtiminen terapiassa vain vääristää asioiden mittasuhteita entisestään, kuten itsekin olet huomannut. Pois sieltä äkkiä tulehtumasta henkisesti! Mieti: voit huonommin, ja joku saa siitä hyvästä fyffeä.

Kerro noistakin tunteista terapeutille. Terapiassa käyminen vaatii asiakkaalta kovaa psyykkistä työtä. Itse tein kaikkeni parantuakseni ja prosessoin terapiassa käsiteltyä myös terapiaistuntojen välillä. Kognitiivinen psykoterapia sopi minulle hyvin, sain avun.

Jos on psykodynaamista terapiaa, lopeta. Tuloksena itseään alati analysoivia kapeakatseisia ja minäkeskeisiä tyyppejä, jotka istuvat kohta uudestaan terapiassa. Elämä kuluu tunteita vatuloidessa ja menneessä piehtaroidessa. Toki kipeät asiat on käytävä läpi, mutta hyväksyttävä osaksi elämää.

Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Miten haluat sen elää? Ala liikkua, syö terveellisesti, hoida sosiaalisia suhteita ja tee jotain, mistä tulee mukavaa oloa.Jos et jaksa niin pakota itsesi. Ennen pitkää siitä tulee tapa, jos haluat. Harjoita myötätuntoa itseäsi kohtaan. Siihen on olemassa harjoituksia. Kyseenalaista negatiiviset ajatukset. Harvemmin elämä on 100% pas*kaa. Ehkä vaan 60% , kun tarkemmin ajattelee. Katso ympärillesi, kärsimystä on kaikkialla, et ole ainoa, vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Hyväksy kipu, jos et voi poistaa kivun aiheuttajaa. Jos voit tehdä asioille jotain niin tee. Jätä tekosyyt pois. Jos haluat märehtiä surkeudessasi, sekin on ok, kunhan ei kestä 5 min kauempaa päivässä. Jos kestää 10 min, sillekin on sitten paikkansa. Kiitä aamulla, että saat herätä tähän päivään. Sekään ei ole itsestään selvää. Tee hyviä tekoja (saat ajatuksia itsestä muualle ja teet hyvää) ja pidä mielessä kiitollisuuden aiheita elämässäsi. Jokaisella niitä on ja jos muuta väittää, en usko.

Vierailija kirjoitti:

Terapian ensisijainen tarkoitus on auttaa terapeuttia työllistymään ja pysymään rahan syrjässä kiinni. Sinä tai yhteiskunta rahoitatte tätä tarkoitusta. Muuta hyötyä terapiasta ei ole.

Et kertonut ikääsi. Yleensä erilaiset masennusoireet hellittävät ajan myötä, samoin häpeän tunteet, mikäli häpeä ja masennus eivät johdu esim. muuttuneista olosuhteista, kuten sosiaalisen statuksen alenemisesta työttömyyden johdosta ym.

Et tule ikinä saamaan vaivoihisi apua terapiasta. Hukkaat vain aikaa ja rahaa. Sen sijaan sinua auttavat onnistumisen elämykset. Kun elämässäsi on niitä, ne toimivat laastarisuhteen tavoin: asettavat asiat mittasuhteisiin, kertovat sinulle todistettavalla tavalla, että sinussa on muutakin kuin noloja puolia (joita tod. näk. ei ole muutenkaan) ja voit paremmin. Eli mars onnistumaan erilaisissa asioissa.

Asioiden märehtiminen terapiassa vain vääristää asioiden mittasuhteita entisestään, kuten itsekin olet huomannut. Pois sieltä äkkiä tulehtumasta henkisesti! Mieti: voit huonommin, ja joku saa siitä hyvästä fyffeä.

Ikää 40 ja oireilu vaan vuosien saatossa pahentunut. Ja tietysti tullut koko ajan lisää hävettäviä muistoja ja asioita, ihmisiä, paikkoja jne. joihin nämä muistot assosioituvat. Harvassa on sellaiset asiat, joihin ei olisi saanut liitettyä jotain häpeällistä tilannetta, jopa jotkut ruoka-aineet palauttavat muistoja..

Ap

Ratkaisukeskeinen ja jopa traumaterapia voisivat olla sinulle parempia, ap. Minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeinen ja jopa traumaterapia voisivat olla sinulle parempia, ap. Minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla.

Voi olla, että hyötyisin traumaterapiasta, kun on dissosiaatio-oireilua myös.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeinen ja jopa traumaterapia voisivat olla sinulle parempia, ap. Minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla.

Kongnitiivinen psykoterapia on yksi tapa käydä traumoja läpi. Minulla traumat aiheutti juuri samankaltaisia tuntemuksia kuin ap:lla. Tie oli pitkä ja kivinen.