Eristyksen psykologiset vaikutukset - miksei tästä puhuta?

Kukaan ei jaksa, kunhan päästäisiin edes jonkinlaiseen normaaliin sitten voidaan arvioida tilannetta. 

Välillä mietin, onko tässä tarkoituskin ajaa ihmiset lamaannukseen ja totteleviksi roboteiksi.

Ei tällaiset muutokset ihmisten elämässä jää ilman seurauksia.

Tästä ei puhuta? Mieleen tulee aika montakin artikkelia ihan verorahoilla maksetuista medioista,  joissa tästä aiheesta on puhuttu moneltakin kannalta ihan alusta lähtien.

Ei pelkästään psykologiset, myös immunologiset vaikutukset.

Tiedetään että sosiaalinen ja myös harrastuksellinen eristäminen aiheuttaa stressiä ja stressi taas pitkään jatkuessaan heikentää immuniteettiä ja heikentynyt immuniteetti taas lisää sairastuvuutta ja myös sairauden vakavuutta, johonka reagoidaan lisäämällä eristystoimenpiteitä...

Kuin sadussa jossa hölmöläiset jatkoivat liian lyhyttä peittoa leikkaamalla jatkopalan peiton toisesta päästä ja ompelivat sen sitten toiseen päähän.

Ja yllätys yllätys, nyt sitten nuoretkin sairastuvat herkemmin ja voimakkaammin koronaan.

Kyllä tuosta on puhuttu, jo heti siinä vaiheessa kun muualla maailmassa alkoi olla koronasulkuja. Suomessa puhuttiin siitä, että se henkinen kuorma on niin suuri, ettei Suomeen sellaista tule... Ja tuli kuitenkin, tosin huomattavasti lievempänä kuin muualla maailmassa käytössä olleet rajoitukset.

Mutta KOKO AJAN on kaikkien haukkumassa Ylessä esimerkiksi asia ollut esillä, on puhuttu nuorten, koululaisten, vanhusten, pitkäaikaissairaiden, opiskelijoiden, korkeakouluopiskelijoiden, ammattikoululaisten, yksinäisten, lapsiperheiden, vauvaperheiden jne kokemasta kuormituksesta korona-aikana.

Kyllä eristyksen voi käyttää hyödylliseenkin: Esimerkiksi elämäntarkoituksen pohdiskeluun. Ongelma vain on se, että jos löytää tämän tarkoituksen, niin sitä ei pääse toteuttamaan, koska on eristyksissä. Mutta pitää aina ajatella positiivisesti: "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa vain ihmistä"-