Lue keskustelun säännöt.
epävarmuus itsestä (sanomiset yms)
09.01.2015 |
Olen jo 40v nainen mutta tuntuu että itseluottamus ja varmuus menee vain alamäkeä. Ongelmana on se että usein sosiaalisten tilanteiden jälkeen jään vatvomaan että sanoinko nolosti, tyhmästi tai ajattelemattomasti jotain. Olinko ilkeä ja
itsekäs esim. Tämä toistuu niin työpaikalla kuin vapaa-ajalla. Olinko liian äänekäs ja sitä sun tätä. En ole varma itsestäni. Tämä alituinen vatvominennja epävarmuus kuluttaa varmasti energiaakin. Töissäkin on vaikeaa kun en tiedä miten minun pitäisi olla. Olen saanut pomolta kuulla olevani liiaksi kyseenalaistava mutta toisaalta taas liikaa omassa kopissa hiljaa viihtyvä. Tämäkin lisää epävarmuutta. Mistä saan apua? Varmuutta olla se mikä olen?
Kommentit (7)
Vaikea sanoa. Painin itse saman ongelman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Olen aikoinaan käynyt terapiassa. Silloin lähinnä käsiteltiin äitisuhdetta jaxsyyllisyyttä. Tuntuu että tämä heikko minäkuva on kehkeytynyt ongelmaksi vasta viime vuosina. En tiedä mitä haluan, mitkä ovat "oikeaa" minua. Aina koen syyllisyyttä sanomisistani jälkeenpäin. Osin tähän on voinut vaikuttaa myös työpaikkani ja pomoni. Jotenkin alan nyt tiedostaa että näin ei voi jatkua.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 08:54"]Ap tässä. Olen aikoinaan käynyt terapiassa. Silloin lähinnä käsiteltiin äitisuhdetta jaxsyyllisyyttä. Tuntuu että tämä heikko minäkuva on kehkeytynyt ongelmaksi vasta viime vuosina. En tiedä mitä haluan, mitkä ovat "oikeaa" minua. Aina koen syyllisyyttä sanomisistani jälkeenpäin. Osin tähän on voinut vaikuttaa myös työpaikkani ja pomoni. Jotenkin alan nyt tiedostaa että näin ei voi jatkua.
[/quote]
Minkälainen äitisuhteesi oli jos sitä kerran pohdittiin tämän asian yhteydessä? Jos löytyisi meiltä yhdistävä tekijä?
Äitini onnollut kovin syyllistävä ja myös epävakaa persoona. Ap
Syynä ehkä työpaikan ilmapiiri? Et koe itseäsi arvokkaaksi siellä? Hakeudu vapaa-ajallasi seuraan, joka arvostaa sinua. Lisäksi harkitse työpaikan vaihtoa ja mukavia harrastuksia, joiden parissa tapaat samanhenkisiä ihmisiä. Ymmärrän ongelmasi, koska minussa on paljon samaa ja olen ikäisesi. Minua auttaa oma perhe ja nyt olen tajunnut myös miten lyhyt elämä on: ei kannata hukata sitä anteeksipyytelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan nuo oireet nuoremmasta minästäni. Nyt en jaksa/viitsi pohtia sanomisia/tekoja enää niin paljoa. Noh..se on hyvä ja huono sillä monikaan niistä joita luulin ystävikseni eivät pidä yhteyttä kun sanon suoraan asiat. Esim. En jaksa "lähdetään baariin,ei lähdetä" keskusteluja..joko lähdetään tai ei mutta miksi sitä pitää monta päivää pohtia ja vaihdella. Melkein kaikilla on lapsia joten luulisis niiden vahtienkin haluavan tietää tarviiko tulla vai ei.
Mutta siis turhaa pohdit tekoja/sanoja kaikki me mokataa!! M
Itsetunnon puute ja itsetuntemuksen. Terapia tai onnistumisen kokemuksia?