Lue keskustelun säännöt.
Läheiseni suuttuvat koska elän aika pientä elämää
31.10.2021 |
Läheisilläno tarkoitan lähisukulaisia, lapsuuden perheen jäseniä ja heidän puolisoitaan ja muutamia läheisimpiä kavereita. Olin ennen aika menevä ihminen, matkustelin paljon, kävin paljon ulkona syömässä, konserteissa, tapahtumissa jne. (Ollaan kaikki aikuisia jo eli mitään bilettämisiä ja ryyppyreissuja en tarkoita enkä niitä harrastanut.)
Nykyään ei vain jaksa yhtään kiinnostaa joku matka Pariisiin, illallinen jossain Helsingin keskustan hienossa ja kalliissa trendiravintolassa jne. Olen luopunut sellaisista kokonaan kun en vain viihdy enää niissä yhtään. Elän aika ”pientä” elämää, käyn metsässä paistamassa makkaraa, luen paljon kotona nojatuolissa, matkat suuntautuu omalle mökille. En mielestäni ole muuten muuttunut ihmisenä vaikka vapaa-aikaani vietän eri tavoin kuin ennen. Ihmisiä haluaisin tavata mieluummin yhteisellä metsäretkellä kuin trendiravintolassa.
Ymmärrän että ystävyydet hiipuu tällaisissa tilanteissa mutta kun jopa siskoni mies on selvästi ärsyyntynyt kun elän niin pientä elämää, niin en enää ymmärrä. Muutaman läheisen kanssa tullut riideltyäkin asiasta kun he eivät vain hyväksy että en ole menevä ihminen joka suhailisi ympäri Eurooppaa. Ärsytän heitä elämällä pientä elämää, mutta en tiedä miksi.
Osaisiko joku sanoa jotain viisasta tähän?
Kommentit (34)
Vähän sama juttu. Vihaisena oikein kysytään: "MITÄS AIOT TEHDÄ VIIKONLOPPUNA?"
Ehkä jotkut kokevat painetta olla meneviä, ja se harmittaa että joku muu on vapaa sellaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olin kyllä huolissani siskosta joka eli täysin elämätöntä elämää.
Nyt on 50 ja valittaa itse sitä sitten koko ajan ja pyrkii ”mummoksi” minun lasteni lapsille jne
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama juttu. Vihaisena oikein kysytään: "MITÄS AIOT TEHDÄ VIIKONLOPPUNA?"
Ehkä jotkut kokevat painetta olla meneviä, ja se harmittaa että joku muu on vapaa sellaisesta.
Tai ei vihaisena, mutta jotenkin kireänä.
Haluaisivat sinut mukaan, ollut mukavaa mennä yhdessä. Tuntevat että näet jotain huonoa trendikahviloissa yms paikoissa, joista he kuitenkin nauttivat edelleen.
Ehkä tuntuu että arvostelet heitä ihmisinä, vaikkei kyse olekaan sinulla siitä.
Ehdota läheisillesi mukaan tulemista sinne metsäretkille.
Minun korvaani kuulostaa hienolta elämän muutokselta. Nauti! <3
N.27
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama juttu. Vihaisena oikein kysytään: "MITÄS AIOT TEHDÄ VIIKONLOPPUNA?"
Ehkä jotkut kokevat painetta olla meneviä, ja se harmittaa että joku muu on vapaa sellaisesta.
Tämä on oikeasti kummallista. Minäkin saan tuollaisia vihaisia kysymyksiä vaikka viikonlopusta ja kun ystävällisesti selitän että käyn lenkillä, kirjastosta kirjan ja illalla luen ja lämmitän saunan niin tiuskitaan takaisin että ”etkö sinä ikinä tee MITÄÄN?!” . Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö niillä muilla ole omaa elämää? Sinulla on aivan yhtä suuri oikeus elää omaa 'pientä' elämääsi kuin heillä omaansa.
No oliko niistä reissuistasi ulkomaille jotain hyötyä näille ihmisille? Esim toitko hienoja tuliaisia tai hyötyivätkö jotenkin, että tunsivat ns hienon ihmisen, joka matkustelee ympäri maailmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisivat sinut mukaan, ollut mukavaa mennä yhdessä. Tuntevat että näet jotain huonoa trendikahviloissa yms paikoissa, joista he kuitenkin nauttivat edelleen.
Ehkä tuntuu että arvostelet heitä ihmisinä, vaikkei kyse olekaan sinulla siitä.
Ehdota läheisillesi mukaan tulemista sinne metsäretkille.
Minun korvaani kuulostaa hienolta elämän muutokselta. Nauti! <3
N.27
Kiitos. Nautinkin tästä elämästä, mutta surettaa läheisiin liittyvä kitka. Pyytävätkin minua välillä mukaan ja minä pyydän heitä metsäretkille, luokseni illalliselle jne. Eivät he tule. En kritisoi heidän menemisiä koskaan. Miksi he siis minun? En koskaan hermostu tai ärsyynny heidän menemisistään. Miksi he siis minun menemättömyyksistä? Ap
Epäilen, että tuputat omaa elämäntapaasi muille. Ei kai sinun tapasi muuten ketään ärsyttäisi tai edes kiinnostaisi. Vähän kuin uskoontulleet, jotka saarnaavat sitä muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oliko niistä reissuistasi ulkomaille jotain hyötyä näille ihmisille? Esim toitko hienoja tuliaisia tai hyötyivätkö jotenkin, että tunsivat ns hienon ihmisen, joka matkustelee ympäri maailmaa?
Ei… en tuonut tuliaisia (eikä he minulle). En ollut somessa silloinkaan aktiivinen eli mitään näkyvyyttä ei kauttani saanut. En edes kertonut mitään jänniä matkatarinoita… enkä ollut mikään erityisen hieno ihminen joka olisi tehnyt oikeasti hienoja matkoja vaikka Tiibetiin tai Argentiinan viinitiloille vaan aika tavallisia Euroopan reissuja, melko paljon kuitenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että tuputat omaa elämäntapaasi muille. Ei kai sinun tapasi muuten ketään ärsyttäisi tai edes kiinnostaisi. Vähän kuin uskoontulleet, jotka saarnaavat sitä muillekin.
En todella tuputa. Ylipäätään tykkään puhua enemmän muista kuin itsestäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ovat turhautuneita omaan elämäänsä, kun ovat riennoista huolimatta niin kireitä. Kai someaikana "pitäisi" olla aina jotain hulppeaa päivitettävää, josta itse ja kaikki voisivat päätellä, että hyvin menee.
Selkäsi takana varmasti mietitään, oletko kenties masentunut tai muuten katkeroitunut, kun "vetäydyt" sinua ennen kiinnostaneista aktiviteeteista.
Kasvu ihmisenä ja erilaisten elämänvaiheiden kulku on luonnollista, mutta aina eivät läheiset sitä ymmärrä. Kaikkia ihmissuhteita ei myöskään ole tarkoitettu ikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aika erikoista! Yleensä ihmiset ovat kateellisia paljon matkustavalle, paljon maailmaa nähneelle ihmiselle jolla on varaa syödä ulkona jne. Erikoista että just sun ympärillä on sitten ihan päinvastaisia tyyppejä.
Tuossa pienessä elämässä on vain se vaara, että pikkuhiljaa tuttavat ja ystävät lopettavat mukaan pyytämisen ja jäät ulkopuolelle.
Sopiva suhde olisi, että joskus lähtisit myös heidän ehdottamiin juttuihin ja pyytäisit sitten heitä vastavuoroisesti vaikka metsään makkaraa paistamaan tai mökille.
On ankeaa siinä kohtaa jos itse hakuaakin alkaa viettämään hiukan vilkkaampaa elämää niin ei ole ketään pyytää kaveriksi.
Tai jos haluaisi juttukaveria ja kahvitteluseuraa niin ovatkin omissa porukoissaan.
Itse jossain vaiheessa karsin paljonkin sosiaalista elämääni, olin niin väsynyt silloin. Olin paljon kotona, luin ja en käynyt oikein missään yhteisissä jutuissa.
Nyt kun taas jaksaisin ja haluaisin, niin jotenkin vain se on vaikeampaa ja en edes aina ota yhteyttä, jotenkin arastuttaa, olen muuttunut itsekin niin paljon, olen tullut jo liiankin erakoksi näköjään.
Olen kuitenkin ollut sosiaalinen ja eloisa ihminen, harmittaa tämä oma muutos.
Vierailija kirjoitti:
No aika erikoista! Yleensä ihmiset ovat kateellisia paljon matkustavalle, paljon maailmaa nähneelle ihmiselle jolla on varaa syödä ulkona jne. Erikoista että just sun ympärillä on sitten ihan päinvastaisia tyyppejä.
Siis he ovat itsekin kaikki sellaisia jotka matkustelevat paljon ja syövät usein ulkona. Nyt minä olen se ainoa erilainen joka ei enää tee niin. Ap
Mulla on sulle viisaita sanoja:
Olet tuottanut heille pettymyksen. Sinun vastuullasi ei ole heidän pettymysten–siedon ongelmansa.
Minä ottaisin etäisyyttä ihmisiin, jotka pettyvät minussa sellaisiin seikkoihin, joista tulee minulle hyvä olla.
Onhan se surullista, mutta he ovat ehkä aika pinnallisen kuuloisia ihmisiä ja tuskin ymmärtävät, että heidän suhtautumisensa surettaa sinua. Pinnalliset ihmiset ovat tottuneet saamaan mitä haluavat ja jos eivät saa, heitä ei kiinnosta muuttua itse.
En ymmärrä, miksi haluat pakottaa läheisiäsi sinun uusiin mielenkiinnon kohteisiin? Olet innoissasi pienemmästä elämästäsi, mutta läheisiäsi ei kiinnosta metsäretket. Vähemmästäkin on ihmissuhteita viilentynyt. Kyllä olennaisena tekijänä ihmissuhteissa on yhteinen tekeminen ja kiinnostuksen kohteet. Ihmissuhteiden ylläpitämiseksi sun varmaan kannattaisi joskus osallistua näihin vanhoihin aktiviteetteihin?
Jokainen elää omas elämäänsä. Korona on muuttanut monen arvoja mm. luonnon ja matkailun suhteen.