Kokemuksia keräilijästä kumppanina?

Olen jo pitkään katsellut sillä silmällä monivuotista tuttavaani, joka keräilee "tosissaan", siis kiertelee kauppapaikoilla, tutkii, ostaa, luetteloi, hypistelee ja ajattelee. Päällepäin hänessä ei huomaa mitään erikoista, mutta hänen kotonaan näkee, miten kaikenkattava hänen elämäntapansa on: hyllyjä ja oheistavaraa kaikkialla paitsi saunassa, kylläkin erittäin siistissä järjestyksessä.

Minussa on saman aiheen harrastajan vikaa, mutta vain murto-osan verran hänestä. En ole koskaan seurustellut elämäntapakeräilijän kanssa. Mitä ajatuksia herää teillä, joilla on kokemusta keräilijästä seurustelu- tai peräti elämänkumppanina? Totta kai yksilöistä on kysymys, mutta yksilöiden mietteitähän minä tässä kyselen. Mikä on keräilijässä kivaa ja mikä mahdollisesti ei?