Miksi en kelpaa miehille?? :((

Nooh normaali ja normaali. Hiukan ylipainonen oot mun makuun

No ei kai kukaan ole pituudestasi ja painostasi kiinnostunut? Eiköhän joku muu sua ole tärkeäpää, vaikka luonteesi ja itsetuntosi. Kerropa siis vähän tarkemmin minkälainen olet oikeasti.

Oletko katkera? Se on turn off. 

Noin esiteltynä en yhtään ihmettele asiaa. Ehkäpä sinun on paras olla yksin ja vähän mietiskellä olisiko sinulla jotakin muuta annettavaa itsestäsi.

Mille miehille? Mitäs jos kokeilisit samantasoisia

Olen sinut itseni kanssa, iloinen ja minulla on hyvä miesmaku. En siis mene joka äijän mukaan. Asun mukavalla alueella ja minulla on paljon eläimiin liittyviä harrastuksia.

Ala pelaamaan wowia niinkuin muutkin loserit.

Eihän tollasella muutaman lauseen sepustuksella aukene yhtään mitään. Siis määritteletkö sä itsesi sen mukaan paljonko painat ja kuinka pitkä olet? Sekö on tärkeintä sussa? Ja normaali nyt käsitteenä on aikas häilyväinen, tulkinnat siitäkin eroaa kuitenkin aika paljon. Kerro jotain muuta itsestäsi?

Sama ongelma :( Nyt 37-vuotiaana olen jo luopunut toivosta enkä enää etsikään ketään. Mutta en ikinä täysin ymmärtänyt miksi en kelvannut kellekään, vaikka deittaillakin kovasti yritin. Olen 165 cm pitkä, 52-kiloinen, akateemisen teknisen alan koulutuksen omaava, ihan rento tavallinen ihminen. En huippukaunis, mutta tuskin suohirviökään. Ja moni on sanonut, että mun seurassa on tosi helppo olla oma itsensä, että olen mukavaa seuraa. Mutta miehet ei ole koskaan minusta parisuhdemielessä kiinnostuneet, kaverimielessä kyllä.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:16"]

Mille miehille? Mitäs jos kokeilisit samantasoisia

[/quote]Suomesta on vaikea löytää kovin tasokkaita

Ei miehet sen tasokaampii oo. Mutta kun halutaan niitä nälkäkurkisia bimbo blondeja :((( ap

Vähän ehkä ohiksena, mutta numero kympille - mitäs jos vaikka tapahtuu se kliseinen juttu että kun lakkaa etsimästä, niin sitten se mukava tyyppi tupsahtaa elämään? Onhan se oikeastikin totta että hakemalla sitä ei tahdo löytää.

Mutta joka tapauksessa, 37-vuotias ei ole mikään ikäloppu seinäruusu vielä ollenkaan, ja kuulostat muutenkin sellaiselta, jota moni kumppanissaan hakee :)

Naisella pitää olla hyvä itsetunto ja oma tahto. Itselläni lopahtaa kiinnostus jos minulle tulee tunne että nainen kelpuuttaa kaikki miehet. Vähän särmää ja huumorintajua saa olla.

2

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:24"]

Vähän ehkä ohiksena, mutta numero kympille - mitäs jos vaikka tapahtuu se kliseinen juttu että kun lakkaa etsimästä, niin sitten se mukava tyyppi tupsahtaa elämään? Onhan se oikeastikin totta että hakemalla sitä ei tahdo löytää.

Mutta joka tapauksessa, 37-vuotias ei ole mikään ikäloppu seinäruusu vielä ollenkaan, ja kuulostat muutenkin sellaiselta, jota moni kumppanissaan hakee :)

[/quote]

Ennen kolmeakymppiä en etsinyt ketään. Mulla oli opiskeluaikana parin vuoden seurustelusuhde, mutta se päättyi miehen mentyä vähän liikaa biletyselämään ja alettua toistuvasti juovuspäissään pettää. Opintojen loputtua keskityin tulemaan hyväksi alallani ja töihin, en miesten etsimiseen. Mutta kieltämättä kun 30 tuli täyteen, tuli mieleen että haluaisin miehen ja perheen, joten laitoin deitti-ilmoitusta ja töissäkin koitin olla avoimena flirtille (erittäin miesvaltainen työpaikka). 

Lopputulos oli aina se, että minusta tuli miesten biljardi- tai tietokonepelikaveri, mutta naisystäväkseen tai vaimokseen he eivät minun laistani halunneet. Monet tapailemistani miehistä ovat tänä päivänäkin kavereitani jollain tasolla, mutta vaimoikseen he ovat ottaneet ihan eri tyyppisiä naisia. Sellaisia perinteisen naisellisempia ehkä. Olen kyllä minäkin ulkoisesti varsin naisellinen, mutta tekninen ala ja miehiset harrastukset (tietokonepelit, futiksen seuraaminen) ehkä tekevät minusta jotenkin sellaisen, jota ei lasketa kategoriaan 'tyttöystävät ja vaimot'.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:31"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:24"]

Vähän ehkä ohiksena, mutta numero kympille - mitäs jos vaikka tapahtuu se kliseinen juttu että kun lakkaa etsimästä, niin sitten se mukava tyyppi tupsahtaa elämään? Onhan se oikeastikin totta että hakemalla sitä ei tahdo löytää.

Mutta joka tapauksessa, 37-vuotias ei ole mikään ikäloppu seinäruusu vielä ollenkaan, ja kuulostat muutenkin sellaiselta, jota moni kumppanissaan hakee :)

[/quote]

Ennen kolmeakymppiä en etsinyt ketään. Mulla oli opiskeluaikana parin vuoden seurustelusuhde, mutta se päättyi miehen mentyä vähän liikaa biletyselämään ja alettua toistuvasti juovuspäissään pettää. Opintojen loputtua keskityin tulemaan hyväksi alallani ja töihin, en miesten etsimiseen. Mutta kieltämättä kun 30 tuli täyteen, tuli mieleen että haluaisin miehen ja perheen, joten laitoin deitti-ilmoitusta ja töissäkin koitin olla avoimena flirtille (erittäin miesvaltainen työpaikka). 

Lopputulos oli aina se, että minusta tuli miesten biljardi- tai tietokonepelikaveri, mutta naisystäväkseen tai vaimokseen he eivät minun laistani halunneet. Monet tapailemistani miehistä ovat tänä päivänäkin kavereitani jollain tasolla, mutta vaimoikseen he ovat ottaneet ihan eri tyyppisiä naisia. Sellaisia perinteisen naisellisempia ehkä. Olen kyllä minäkin ulkoisesti varsin naisellinen, mutta tekninen ala ja miehiset harrastukset (tietokonepelit, futiksen seuraaminen) ehkä tekevät minusta jotenkin sellaisen, jota ei lasketa kategoriaan 'tyttöystävät ja vaimot'.
[/quote]
Mulla vähän samoja kokemuksia ja olen saman ikäinen kuin sinä. Mutta olen vaan hyväksynyt sen että mulla ei ole niitä ominaisuuksia mitä parisuhteeseen vaaditaan. Elämä on ihanaa kyllä ilman miestäkin. Joskus tuntuu että jopa huomattavasti parempaa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:24"]

Vähän ehkä ohiksena, mutta numero kympille - mitäs jos vaikka tapahtuu se kliseinen juttu että kun lakkaa etsimästä, niin sitten se mukava tyyppi tupsahtaa elämään? Onhan se oikeastikin totta että hakemalla sitä ei tahdo löytää.

Mutta joka tapauksessa, 37-vuotias ei ole mikään ikäloppu seinäruusu vielä ollenkaan, ja kuulostat muutenkin sellaiselta, jota moni kumppanissaan hakee :)

[/quote]

Ennen kolmeakymppiä en etsinyt ketään. Mulla oli opiskeluaikana parin vuoden seurustelusuhde, mutta se päättyi miehen mentyä vähän liikaa biletyselämään ja alettua toistuvasti juovuspäissään pettää. Opintojen loputtua keskityin tulemaan hyväksi alallani ja töihin, en miesten etsimiseen. Mutta kieltämättä kun 30 tuli täyteen, tuli mieleen että haluaisin miehen ja perheen, joten laitoin deitti-ilmoitusta ja töissäkin koitin olla avoimena flirtille (erittäin miesvaltainen työpaikka). 

Lopputulos oli aina se, että minusta tuli miesten biljardi- tai tietokonepelikaveri, mutta naisystäväkseen tai vaimokseen he eivät minun laistani halunneet. Monet tapailemistani miehistä ovat tänä päivänäkin kavereitani jollain tasolla, mutta vaimoikseen he ovat ottaneet ihan eri tyyppisiä naisia. Sellaisia perinteisen naisellisempia ehkä. Olen kyllä minäkin ulkoisesti varsin naisellinen, mutta tekninen ala ja miehiset harrastukset (tietokonepelit, futiksen seuraaminen) ehkä tekevät minusta jotenkin sellaisen, jota ei lasketa kategoriaan 'tyttöystävät ja vaimot'.

[/quote]

Nainen joka seuraa futista ja pelaa pelejä? Laitapas se puhelinnumero tänne ja HETI!

Eikös homojen lapsia kiusata....

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 21:16"]

Olen sinut itseni kanssa, iloinen ja minulla on hyvä miesmaku. En siis mene joka äijän mukaan. Asun mukavalla alueella ja minulla on paljon eläimiin liittyviä harrastuksia.

[/quote]Okei, nyt ymmärrän miksi olet yksin. Olet ylpeä ja itserakas, omasta mielestäsi upea tyyppi ja ihailet neitsykäisenä siellä jotakin ihan saavuttamatonta. Asut mukavalla alueella ehkä, mutta tunnetko ketään sieltä? Eläimiin liittyvät harrastuksesi ovat varmasti ratsastus ja kissat, eli niistähän eivät miesten kanssa paljon puhumista ole. Vanhapiika mikä vanhapiika, ehkä niitäkin pitää maailmassa olla. :)

Painan 20 kiloa vähemmän... Ja miehiä on kyl riittänyt, mutta tokkopa toi painoasia tossa nyt oleellinen on. Tai mistä sen tietää. Oon kyl aika ruma naamarista.