Mielipiteitä " monikansallisista" nimistä :

Marvan -nimeä en ole aikaisemmin kuullut, mutta miten olisi Marvin?

ja se on suomenkieliselle helppo nimi, varmasti ymmärretään heti, miten se meni (kirjoitetaan).

Adam myös selkeä Suomessa käytettäväksi.

Yonas ja Yosef ovat tuttuja nimiä Suomessa eikä tuo y j:n sijalla ole ollenkaan outo juttu enää nykypäivänä. Elikä uskoisin, että nekin

menisivät niminä ymmärrettävään kastiin.

Marwan on vaikeampi hahmottaa.

mutta ihan näin suomalaisena mun suosikkeja on Yonas, joka on tosi kiva sekä Adam, josta mulla tulee britit mieleen jostain syystä. =)



Tipy

Listastanne ainoastaan Adam ja Selim ovat sellaisia nimiä, että suomalaiselle niissä ei ole ylimääräistä hankaluutta. Nimet lausutaan aika lailla niin kuin kirjoitetaan. Itse en missään tapauksessa kirjoittaisi j-kirjainta y:nä, en ainakaan, jos nimet ovat Suomessa ja suomalaisilla käytössä. Nimet tuntuvat suomaksi hassuilta ja varmaan moni yrittäisi ensin sanoa sen y:n y:nä, kuten se suomen kielessä sanotaan. Siksi Yonas ja Yosef eivät mielestäni ole hyviä nimiä.

Vaikuttaisi siis ettei taivutus olisi teidän mielestä häiritsevä. Siis Selimille, Adamia.. Varsinkin Adamin kohdalla saattaisin helposti vääntää sen Aatamiksi... Hmm, mietintää vielä!

(ja ihan vaan omalla suullani, en toisten):



Y:t siellä, missä " pitäisi olla" J, vaikuttavat Suomessa kummalta kikkailulta ja hienostelulta. Erikoisuudentavoittelu on sana, jota nimipalstoilla paljon viljellään ja kyllä taustoja tietämättä itsekin olettaisin siitä olevan kysymys.



Marwan on vieras ja outo, mutta _olisi helppo_, jos ääntyisi kuten kirjoitetaan. Se vain ei äänny, joten sille tuomio: hankala.



Selim ja Adam ovat ihan oukkidoukki nimiä täällä tönkkökieleienkin maassa. Suht tuttuja ja turvallisia.

Monet lyhyet nimet -usein yksitavuiset- tyyliin Ben, Sam, Dan ja Ali käyvät monessa maassa ja kielessä. Ääntyvät lähes samoin jokapaikassa. Myös el-loppuisista saattaisi löytyä monta kaunista kansainvälistä.

Gil:

Y:t siellä, missä " pitäisi olla" J, vaikuttavat Suomessa kummalta kikkailulta ja hienostelulta. Erikoisuudentavoittelu on sana, jota nimipalstoilla paljon viljellään ja kyllä taustoja tietämättä itsekin olettaisin siitä olevan kysymys.

Marwan on vieras ja outo, mutta _olisi helppo_, jos ääntyisi kuten kirjoitetaan. Se vain ei äänny, joten sille tuomio: hankala.

Selim ja Adam ovat ihan oukkidoukki nimiä täällä tönkkökieleienkin maassa. Suht tuttuja ja turvallisia.

Samaa mieltä olen. Tosin jos Adamissa on ääntämisongelmaa, niin ehkä se ei ole varteenotettava.

Marvan olisi hieno näin kirjoitettuna ja lausuttuna mielestäni..

Selimhän voisi olla myös Selin?

Mutta tulin kuitenkin ehdottamaan sellaista nimeä kuin Sisu. Miten se ääntyy ranskaksi, entä arabiaksi? Aika hatusta vedetty, mutta.. :) Ainakin suomalaisuutta mukana ja lyhyt nimi. ;)

Valitsisin itse Ilianin, joka menee Selimin ja Adaminkin edelle. Ilan ei myöskään ole huono vaihtoehto, mutta Ilian on kauniimpi.

Kannatan myös noita lyhyitä nimiä: Ben, Ali jne.



Alkuperäisistä ehdotuksista Adam on paras.

tietysti saattaa joitain kertoja joutua sanomaan et Y:llä,ei J:llä,mut nopsaan se opitaan.

JOS lapsi olisi umpisuomalaiskielisestä taustasta niin kannatan aina kirjoitetaan-kuten-lausutaan menettelyä,mutta jos taas nimi pitää lausua useammallakin kielellä alusta lähtien niin tuon periaatteen on väistyttävä,silloinhan on (IHANAA!!) löydettävä KAUNIS ja sointuva nimi ja minusta Yosef täyttää nää kriteerit :):)



Selim ei myöskään hassumpi :)